Olen juuri niitä salaatteja aina mussuttava tyttö. En sen takia, että yritän syödä mahdollisimman kevyttä ruokaa, vaan siksi, että suorastaan himoitsen salaatteja! Ruohosipuli, kirsikkatomaatti, rucola, feta, vuonakaali, vesikrassi! – vähän niin kuin luettelisi minulle karkkeja. Kaikki käy, kunhan se ei ole jäävuorisalaattia ja kaupan caesar- salaattikastiketta.

 

Salaattini vaihtelevat usein ja niissä on milloin mitäkin, mutta nyt olen pahemman kerran jämähtänyt yhteen tiettyyn salaattiin. En saa siitä jostain kumman syystä tarpeekseni ja huomasin juuri syöneeni sitä samaa sekoitusta koko kesän. Siksipä se kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä ansaitsee tulla mainituksi täälläkin.

Siihen ei saa tullaa mitään enemmän, eikä vähemmän, vaan juuri seuraavat ainekset jotta minä tulisin erittäin salaattionnelliseksi.

2-3 eri salaattia
rucolaa
basilikaa
herneenversoja
retiisiä
kurkkua
luumutomaatteja
ruohosipulia
pinjansiemeniä
fetaa (Patros on ehdottomasti parasta)
Pirkka kevyt salaattikastiketta, tai hyvää oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
limen mehua
mustapippuria myllystä

Tykkään tehdä salaattini rakentamalla. Pohjalle menee kahta/kolmea eri salaattia. Jotain hieman rapeampaa ja jotain pehmeämpää. Esim. frisella, lollo rosso, keräsalaatti, roomansalaatti ym. Ennen käytin niitä pakkauksessa olevia salaattisekoituksia, mutta usein niissä maistuu sellainen pakattu maku. Ne ovat lössähtäneitä ja haisevat. Yök. Joten, salaatit pohjalle, pilkotut kurkut/tomaatit ja retiisit sekaan, rucola ja basilika ripotellaan päälle. Seuraavaksi ruohosipuli ja pinjansiemenet, viimeiseksi feta. Päälle kastikkeet (varovasti balsamietikan kanssa), lopuksi puristetaan vielä vähän limen mehua joukkoon, hieman pippuria myllystä ja koristellaan herneenversoilla.

Ei kaipaa mitään muuta. Ei kanaa, eikä kalaa. Ei edes artisokkaa tai yhtä oliivia. Näin on hyvä 🙂 (Näyttää muuten ihan siltä, että tuo herneenverso vilkuttaisi teille).

Tags:

Ideat alkaa loppua, kun Lauri pyytää spagettia ja jauhelihakastiketta. Ei tosin sen suhteen, vaan sen mitä siitä itselleni teen. Spagetti ei kuulu lemppareihini edelleenkään ja olen korvannut sen milloin milläkin. Tunkenut täytteet paprikaan, salaatinlehdelle, keittänyt perunoita, porkkanoita parsaa! Toinen tykkää paljon spagetista ja me molemmat siitä kastikkeesta, joten jauhelihaa tässä keittiössä joudutaan soveltamaan vähän väliä ja tällä viikolla taas sama ongelma, mutta ensimmäistä kertaa tajusin, että siihen voi tosiaan lisätäkin jotain.

Nimittäin papuja ja chiliä! Rakastan papuja ja perus pastakastikkeesta saa ihanan tulisen chili con carnen hujauksessa.

 

Ainekset:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
Jauhelihaa
tomaattimurskaa (tai pastakastiketta)
1-2 chiliä (vahvuus oman maun mukaan)
mausteita
fetaa
nippu timjamia & basilikaa
2-4 suippopaprikaa
lisukkeeksi salaattia/riisiä ym

 

Puserrettu valkosipuli ja silpottu sipuli öljyttyyn pannuun. Kuullotetaan, lisätään jauheliha (jauhelihaan mausteet. Tykkään käyttää paljon ja laitoin mm. suolaa, pippuria, chilijauhetta,cayennenpippuria, jauhelihamaustetta ja juustokuminaa). Pilkotaan chili ja heitetään se siemenineen joukkoon. Kun jaiheliha on kypsää kaadetaan tomaattimurska mukaan (käytin puolet Dolmio classic bolognese- kastiketta ja puolet tavallista tomaattimurskaa). sekoitellaan ja lisätään kidneypavut. Annetaan porista hetki ja silputaan joukkoon vielä hieman basilikaa ja timjamia. Paprikat halkaistaan ja poistetaan siemenet. Niitä voi pehmentää uunissa/mikrossa, mutta minäpä en jaksanut ja kaadoin seoksen suoraan sinne. Ripottelin päälle hieman (okei paljon) fetaa ja lisäsin myöhemmin vielä nokareen ranskankermaa ja vielä myöhemmin jotain tulista kastiketta mitä ostin Meksikosta.

Oli hyvää ja söin tätä muuten kolme päivää! Kun paprikat loppuivat söin sitä pelkän salaatin kanssa. Aika uodon näköistä tuhua kuulemma, mutta minusta ihan mahtavaa!

Tags:

Muistan joskus Ravintola Dinessä syöneeni annoksen missä oli parsaa, perunaa, hollandaise kastiketta ja pikkuruisia kananmunapalleroita.
Tietenkin ne pallerot teki minuun suuren vaikutuksen ja pakotin vielä silloin siellä työskentelevän Jannan kysymään keittiöstä niiden valmistustapaa. Jannan palasi keittiöstä mukanaan epämääräisiä ohjeita jostain pipetistä, erotetusta keltuaisesta ja valkuaisesta, sekä öljystä. Helppoa kuin heinänteko!

Paitsi että ei ollut. Kokeilin kaikkia mahdollisia eri tapoja. pelkässä öljyssä ja pelkässä vedessä. Aikaansaannos joko käristyneitä kuplia tai epämääräisiä läiskiä. Tajusin kaiken säheltämisen jälkeen yhdistää vettä sekä öljyä ja kokeilla eri lämpötiloja ja tulihan sieltä lopulta muutama ihana pieni pallon pyllerö! Keltaisia ja valkoisia. Voi sitä onnen hetkeä, mutta eipä ehkä kuitenkaan kaiken tuon vaivan arvoista 😀

Toinen ongelma lautasellani oli valkoviinikastike. Kaadoin joukkoon vahingossa varmaan kourallisen valkopippuria ja sehän onkin maukasta runsaissa määrin jos mikä! Yritin pelastaa kastiketta lisäämällä kermaa, voita viiniä, vettä ja lopputulos olikin sitten n. kaksi litraa kastiketta. No ainakin siitä tuli paremman makuista ja parsassa ja lohessa sentään onnistuin.

Tämän, minkä piti olla yksinkertainen annos vei minulta varmaan kaksi tuntia aikaa valmistaa ja keittiönkin sain näyttämään siltä kuin roska-auto olisi ajanut kolarin kemian laboratorioon.

Tags: