Marssin Jamie Oliverin 45 minuutin ruotosekoiluni jälkeen seuraavana päivänä kalatiskille vaatimuksena ruodottomin käsin nypitty kalapala mitä jäähileiden päältä löytyi ja lohihan se oli. Tuttu ja turvallinen lohi.

Ehkä jopa tylsäkin. Siksi sain idean suis vide kypsentää sen. Hölmöjä hienoja sanoja, eli kypsentää tyhjiöpakattuna vakuumipussissa vesihauteessa. Tarkalleen 50asteessa ja 15minuuttia.

Vakuumipussiin vain hieman öljyä, sekä kalanpala ja koko homma ilmatiiviiksi vakuumikoneella. Pussi kattilaan, missä 50asteista vettä (Hieman työlästä tarkkailla tuota lämpötilaa jollain kinkkumittarilla, kun ei parempaakaan löytynyt, mutta ihan hyvinhän se meni näinkin).

Kalan kypsyessä, murskasin morttelissa samaisen mausteseoksen kuin kokonaiselle kalalle ja yhtä ihanat tuoksut tulvivat taas nenääni.

Mortteliin meni:
2 kevätsipulia
muutama palanen inkivääriä
1 chili
1 sitruunanruoho
nippu korianteria
1 valkosipulinkynsi
(tässä välissä murskaillaan ja sitten lisätään kastikkeet)
1 rkl kalakastiketta
2 rkl soijaa
2 limen mehu
1 pieni tl seesamiöljy
(ja lisää murskausta)

Kypsensin myös napakat kasvikset (ruusukaali, sokeriherne ja pak choi) suolatussa vedessä 2min, sekä valmistelin jogurttikastikkeen bataattilohkoille, mitkä olin laittanutkin uuniin jo ihan ensimmäisenä, koska niiden kypsennysaika on 225 asteessa n.20-30min riippuen lohkojen koosta. Itse valmistin bataatin jättämällä siihen kuoret, mutta pesemällä hyvin, leikkaamalla isoiksi lohkoiksi ja pyöräyttelemällä paloja öljyssä, suolassa ja chilimausteessa.

Jogurttikastikkeeseen tuli turkkilaista jogurttia, pieni murskattu valkosipulinkynsi, suolaa ja pippuria sekä hieman tuoreita yrttejä (esim. timjamia, tai minttua).

Kypsän kalan, poistin vakuumista ja kypsensin sille pannussa öljyssä rapean nahan (nahkapuoli alaspäin, kuuma pannu ja 2min) ja levitin toiselle puolelle mausteseoksen morttelista. 

Kaiken kaikkiaan kala kypsyi ihanan meheväksi, kasvikset jäivät rapeiksi, bataattilohkot maistuivat jogurttikastikkeen kanssa ja koko homma oli täysin ruodoton ja nautinnollisempi kuin edellispäivän kala-ateriani. Tykkäsin tästä paljon enemmän.

Tags:

Tykkään syödä niitä ravintoloissa. Silloin liha irtoaa ruodosta kuin syksyinen lehti puun oksasta, jättäen kaikki ruodot siististi jälkeensä. Jäljelle jää vain sellainen kalanruoto mitä näkee piirretyissä. Pää, ruoto ja pyrstö.

 

Katsoin Yksi päivä telkkarista Jamie Oliverin 15minuutin ateriat, missä tuo brittikokki häärii keittiössään muutaman minuutin, loihtii upean aasialais-tyylisen kokonaisen kalan ja kehuu vielä sen olevan vaimonsa lempiruokaa.

Selvä. Olin jo kengät jalassa juoksemassa Cittarin kalatiskille vaikka ohjelma ei ollut edes loppunut.
Maistoin niin jo kaikki nuo aasialaiset maut ja tuoreen kalan suussani ja näin kaukaiseen tulevaisuuteen miten tästä tulee luottoreseptini millä hurmaan vieraan toisensa jälkeen ja jihuu, olisipa joku lyönyt minua kalalla päähän.

Ensinnäkin. Kokonaiset meriahvenet eivät ole ehkä sieltä kalatiskin halvimmasta päästä. Ei se sinänsä mitään, mutta eivät muuten olleet annoksen kasviksetkaan! Pak Choi, sitruunaruohot, parsa! Onneksi parsaa ei edes tietenkään ollut, mutta vaikka korvasin sen ruusukaalilla (joo hurja säästö), niin kokonaishinta kassalla vielä kaikkine kalakastikkeineen, seesamiöljyineen, kaloineen ja kaaleineen ei vastannut ihan perus arki-illan kotiruoka budjettiani.
No, ei sekään kai se haitannut kun uskoin edelleenkin tekeväni kaikkienaikojen kala-ateriani.

(Kotona kun vielä huomasin, että kaapissa on seesamiöljyä valmiina jo kolme avaamatonta purkkia, samoin kalakastiketta kaksi. Kiva kokoelma).

 

Kalatiskillä pyysin kalani valmiiksi suomustettuna ja perattuna, mutta kotona siistin sitä vielä huolellisesti ennen kuin Jamien ohjeiden mukaan tein siihen parisen viiltoa, asettelin vuokaan, kaadoin sinne vettä, päällystin kaiken foliolla ja laitoin miedolle lämmölle liedelle muhimaan n.13minuutiksi.

Kalan kypsyessä valmistin aasialaisen mausteseoksen. Murskasin kaikki ainekset morttelissa (luovutin jossain vaiheessa ja heitin blenderiin) mutta se tuoksui silti koko ajan niin ihanalle! Rakastan kaikkia näitä mausteita, mitä tähän seokseen tuli, joten olisin voinut syödä sitä suoraan vaikka sieltä kulhon pohjalta! Ymmärrän tosin myös jos joku (Lauri) ei ehkä ihan samalla tavalla lämmennyt liemelleni, nimittäin se oli todella voimakasta ja hieman erilaista. Itse tykkäsin kuitenkin ihan älyttömästi ja olinkin tässä vaiheessa niin tyytyväinen uudesta maustekastike reseptistäni, että kirjoitin sen siltä istumalta reseptikirjaani (minne pääsee vain parhaat).

Pian kala näyttikin jo kypsältä, nostin sen pois vuoalta, valelin mausteseosta kalan päälle ja nostin kasvikset (mitkä keittyivät liikaa) siihen viereen ja mielestäni annos näytti ihan hyvältä.

Kunnes tuli aika syödä. Ruotoja.
Ahven olet täynnä ruotoja. Pelkkiä ruotoja. Liha oli mielestäni ihanaa ja se mausteseos meni sen kanssa hyvin, mutta en voinut nauttia, kun jokaisessa suupalassa oli ruotoja. Pieniä ja isoja. Poistin ne niin hyvin kun pystyin ja sain nätisti kokonaisena ison ruodonkin pois, mutta silti – ruotoja, ruotoja, ruotoja.

Ei siis ehkä kokonaista meriahventa minulle ennen kuin olen oppinut ruotojen poistamisen parhaat taidot, mutta mausteseos oli niin hyvää että käytin sitä heti seuraavana päivänä uuden kala-aterian kanssa (siitä postaus myöhemmin).
Ja tämä postaus oli vain sitä varten, että halusin tulla kertomaan, miten aina ei kaikki onnistu ja Jamie Oliverin 15 minuutin ateriassa meni minulla 45minuuttia!

Resepti kokonaisuudessaan (itse jätin tuon riisinkin vielä kokonaan pois – mitä tein kolmen vartin ajan?) löytyy täältä.

Tags:

No olipa viikonloppu. Viiletin vähän joka puolella, näin ystäviä, oli synttäreitä ja illanistujaisia. Kiire ja kylmä.
Aina nämä ensimmäiset vähän viileämmät illat tuntuvat tutisevissa polvissa asti. Talvi tulee taas ja joka vuosi siihen totutellaan.

Tänään aamulla heräsin kuitenkin auringonpaisteen porautuessa sälekaihtimien välistä, univelat kuitanneena, pirteänä, mutta maha kurnien tallustin keittiöön blenderini luokse. Jep, olen edelleenkin vihersmoothien pauloissa. Pinaatti on kai tullut jääkaappiimme jäädäkseen ja pakastin täytynyt marjoista. Uusimpana villityksenä sieltä löytyy jättipussi tyrnimarjoja.

Tyrnimarjasmoothie. Uusi suosikkini ja oikeasti todella raikas, erittäin vitamiinipitoinen ja hyvänmakuinen juoma. Tyrnimarjoja ei ehkä vain löydä niin helposti, mutta ainakin Kampin K-Supermarketin pakastealtaassa oli. Pitää käydä sieltä aina hamstraamassa. 

 

Tyrnimarjasmoothie:

Kourallinen tyrnimarjoja
Kourallinen jäisiä mangokuutioita
Puolikas tuore appelsiini (hedelmälihat ja mehut)
Puolikas banaani
Iso kourallinen tuoretta pinaattia
1 actimel juoma (itselläni mansikka)

Joskus lisäilen juomaan myös hieman raastettua inkivääriä, ehkä vähän puolukoita ja vehnäalkioita.

 

 
Tämän loppupäivän pyhitän löhöilylle ja kirjoille. Kiitos muuten mielettömäsi edellisen postauksen kommenteista ja vinkeistä. Tuli sellainen olo että haluan lukea kaikki nuo kirjat ja heti!
Päätin aloittaa Sinuhesta 🙂

 

Tags: