Ideat alkaa loppua, kun Lauri pyytää spagettia ja jauhelihakastiketta. Ei tosin sen suhteen, vaan sen mitä siitä itselleni teen. Spagetti ei kuulu lemppareihini edelleenkään ja olen korvannut sen milloin milläkin. Tunkenut täytteet paprikaan, salaatinlehdelle, keittänyt perunoita, porkkanoita parsaa! Toinen tykkää paljon spagetista ja me molemmat siitä kastikkeesta, joten jauhelihaa tässä keittiössä joudutaan soveltamaan vähän väliä ja tällä viikolla taas sama ongelma, mutta ensimmäistä kertaa tajusin, että siihen voi tosiaan lisätäkin jotain.

Nimittäin papuja ja chiliä! Rakastan papuja ja perus pastakastikkeesta saa ihanan tulisen chili con carnen hujauksessa.

 

Ainekset:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
Jauhelihaa
tomaattimurskaa (tai pastakastiketta)
1-2 chiliä (vahvuus oman maun mukaan)
mausteita
fetaa
nippu timjamia & basilikaa
2-4 suippopaprikaa
lisukkeeksi salaattia/riisiä ym

 

Puserrettu valkosipuli ja silpottu sipuli öljyttyyn pannuun. Kuullotetaan, lisätään jauheliha (jauhelihaan mausteet. Tykkään käyttää paljon ja laitoin mm. suolaa, pippuria, chilijauhetta,cayennenpippuria, jauhelihamaustetta ja juustokuminaa). Pilkotaan chili ja heitetään se siemenineen joukkoon. Kun jaiheliha on kypsää kaadetaan tomaattimurska mukaan (käytin puolet Dolmio classic bolognese- kastiketta ja puolet tavallista tomaattimurskaa). sekoitellaan ja lisätään kidneypavut. Annetaan porista hetki ja silputaan joukkoon vielä hieman basilikaa ja timjamia. Paprikat halkaistaan ja poistetaan siemenet. Niitä voi pehmentää uunissa/mikrossa, mutta minäpä en jaksanut ja kaadoin seoksen suoraan sinne. Ripottelin päälle hieman (okei paljon) fetaa ja lisäsin myöhemmin vielä nokareen ranskankermaa ja vielä myöhemmin jotain tulista kastiketta mitä ostin Meksikosta.

Oli hyvää ja söin tätä muuten kolme päivää! Kun paprikat loppuivat söin sitä pelkän salaatin kanssa. Aika uodon näköistä tuhua kuulemma, mutta minusta ihan mahtavaa!

Tags:

Muistan joskus Ravintola Dinessä syöneeni annoksen missä oli parsaa, perunaa, hollandaise kastiketta ja pikkuruisia kananmunapalleroita.
Tietenkin ne pallerot teki minuun suuren vaikutuksen ja pakotin vielä silloin siellä työskentelevän Jannan kysymään keittiöstä niiden valmistustapaa. Jannan palasi keittiöstä mukanaan epämääräisiä ohjeita jostain pipetistä, erotetusta keltuaisesta ja valkuaisesta, sekä öljystä. Helppoa kuin heinänteko!

Paitsi että ei ollut. Kokeilin kaikkia mahdollisia eri tapoja. pelkässä öljyssä ja pelkässä vedessä. Aikaansaannos joko käristyneitä kuplia tai epämääräisiä läiskiä. Tajusin kaiken säheltämisen jälkeen yhdistää vettä sekä öljyä ja kokeilla eri lämpötiloja ja tulihan sieltä lopulta muutama ihana pieni pallon pyllerö! Keltaisia ja valkoisia. Voi sitä onnen hetkeä, mutta eipä ehkä kuitenkaan kaiken tuon vaivan arvoista 😀

Toinen ongelma lautasellani oli valkoviinikastike. Kaadoin joukkoon vahingossa varmaan kourallisen valkopippuria ja sehän onkin maukasta runsaissa määrin jos mikä! Yritin pelastaa kastiketta lisäämällä kermaa, voita viiniä, vettä ja lopputulos olikin sitten n. kaksi litraa kastiketta. No ainakin siitä tuli paremman makuista ja parsassa ja lohessa sentään onnistuin.

Tämän, minkä piti olla yksinkertainen annos vei minulta varmaan kaksi tuntia aikaa valmistaa ja keittiönkin sain näyttämään siltä kuin roska-auto olisi ajanut kolarin kemian laboratorioon.

Tags:

En syönyt eilen mainitsemaani lenkkimakkaraa kylmiltään. Laitoin sen ihan uuniin asti. (Olin tosin napsinut siitä suuhuni kuitenkin sen melkein puolet ennen uunia).

Idean tähän annokseen sain jostain pirkkalehtisestä ja sen jälkeen en saanut sitä pois päästäni. Oli kuumetta tai ei lampsin reippaasti makkaranhimoissani kauppaan ja aloin häärimään keittiössä näiden parissa;

3 perunaa
4 porkkanaa
punasipuli
1 paprika
kirsikkatomaatteja
2 rkl öljyä
suolaa, pippuria, paprikajauhetta, pizzamaustetta
1pkt lenkkimakkaraa

1dl fetajuustoa
1tlk turkkilaista jogurttia

Levitin voidellulle uunivuoalle pestyt ja lohkoiksi pilkotut perunat ja porkkanat. Kaadoin pinnalle öljyä ja ripottelin mausteita päälle. Kypsensin 200 asteisessa uunissa 30 min.

Lenkin kuorin, paloittelin neljään osaan ja vedin paloihin pitkittäiset viillot.
Tämän jälkeen hienonsin fetajuuston haarukalla turkkilaisen jogurtin sekaan ja täytin makkaroiden viillot juustotäytteellä. Lopputäytteen tarjoilin kastikkeena.

30 min päästä otin uunivuoan uunista, kääntelin porkkanoita ja perunoita hieman, lisäsin joukkoon paprikat ja kirsikkatomaatit ja asettelin kasvisten päälle makkarat. Makkaran ja kasvisten päälle ripottelin vielä pizzamaustetta ja jatkoin kypsentämistä vielä 30. Tarjoilin salaatin kanssa.

Söin kokonaisen vuoallisen yhdessä illassa. Okei Lauri saattoi syödä siitä hieman, mutta se ei kuulemma ole niin makkaran ystäviä. En tiedä oliko kyseessä kohtelias kieltäytyminen tarjoamastani lisäannoksesta vai onko hänen ja makkaran laita oikeasti näin. Minulle ainakin maistui.

Tags: