Jotta ei olisi ihan liian helppoa vain lytätä niitä kaikkia aineksia siihen samalle pannulle ja pyöräyttää siitä lautaselle, päätettiin tehdä tämäkin vaikeamman ja monen eri kattilan kautta. En ole ihan varma miksi, mutta hyvää siitä tuli – wokista, missä kaikki ainekset on erikseen.

En ole koskaan ollut mitenkään erityisemmin wokin ystävä, mutta tässä vei kyllä kielen erityisesti mennessään hieman makea mirini/soija – kastike ja wokin päälle ripoteltavat sitruunanmehulla maustetut avokadonpalat.

Tehtiin wokki seuraavista aineksista:

(n.4 hengelle)

2-3 porkkanaa
iso kourallinen kenianpapuja
n. 300-400g ruusukaaleja
1-2 valkosipulinkynttä
1 chili
puolikkaan sitruunan mehu
2 avokadoa
munanuudeleita
500g maustamattomia broilerinsuikaleita
suolaa/pippuria
1dl miriniä
1dl soijaa
2,5 rkl sokeria

Kuten sanoin, kypsennettiin kaikki ainekset kätevästi erikseen. Aloitettiin pehmentämällä pitkiksi suikaleiksi pilkotut porkkananpalat kiehuvassa ja suolatussa vedessä kenianpapujen kanssa. (Tykkään napakoista kasviksista, joten keitin niitä ihan vain pienen hetken).

Ruusunkaaleista poistin kovan kannan ja ulommaiset lehden, puolitin ja esikeitin niitäkin hetken (ei enempää kuin muutama minuutti) ja pyöräytin vielä kuumalla pannulla nokareessa voita.

Kanan kypsensin pannulla silputun keskivahvan chilin ja pilkotun valkosipulinkynnen kanssa.
Maustoin kanan suolalla ja pippurilla, (minkä jälkeen Lauri tunki siihen ties mitä Afrikka mausteita).

Kastikeainekset 1dl soijaa 1dl miriniä ja 2,5 rkl sokeria mittasin pieneen kattilaan ja kuumensin miedolla lämmöllä (Siirrä kattila pois liedeltä heti kun kastike on kuumentunut).

Nuudeleita (Blue Dragon medium egg noodels) keitin pakkauksen ohjeen mukaan, mutta mielestäni ne jäivät hieman raa’aksi, joten heitin ne vielä pannulle, missä oli hieman vettä ja muutama ruokalusikallinen tuota kastikettakin ja kypsensin ne loppuun.

Avokado pilkotaan pieneen kulhoon ja puristetaan päälle reippaasti sitruunanmehua (n. puolikas sitruuna).

Tässä vaiheessa sinulla on siis sata kippoa ja kupposta ympäriinsä ja ihmettelet, että miksi et vain voinut kipata niitä kaikkia sinne pannulle. Sitä ihmettelin minäkin, mutta lopulta oli kiva istua pöydän ääreen ja annostella lautaselle mitä itse milloin kipposista halusikaan ja minkä verran.

Itse tykkään käyttää vähemmän nuudeleita, mutta paljon enemmänruusukaalia. Kastiketta riittää n. 3rkl per annos ja miten hyvältä raikkaan viileät avokadonpalaset maistuikaan sen makean kastikkeen, mausteisen kanan ja napsakoiden kasvisten kanssa!
Nam.

 

Tags:

Tänä kesänä olen syönyt näköjään aika paljon kadulla. Enkä nyt tarkoita missään sillan alla, vaan tiedättehän – ruokakärryt, festivaalit, tapahtumat ja niin edelleen. En edelleenkään voi vastustaa tacokärryn possutacoja (vaikkakin viime kerralla otin possuburriton ja sekin oli taivaallista!) Tuntuu, että parhaat ruokaelämykset tänä kesänä on saatu juurikin vastaavanlaisista paikoista – pikku kojuista.

Viimeisimmät kojut mitä kolusin läpi, sijaitsivat hetkellisesti Narikkatorilla edellisviikonloppuna. Muistelisin käyneeni samassa tapahtumassa viimeisenä parinakin vuotena. En koskaan vain tiedä milloin tapahtuma on, tai mikä se on nimeltään, mutta aina jotenkin satun tupsahtamaan paikalle.

Tällä kertaa olimme ystäväpariskunnan ja muutaman tuhannen ampiaisen kanssa siellä. Tosiaan pieni pistiäisheimo-ongelma oli ilmestynyt ties minkä hunajateltan mukana ja ampiaisia oli kaikkialla! Pörräsi leivoksissa ja letuissa, oliiviämpäreissä ja suklaavalikoimissa. Näin yhden leipurin, joka yritti imuroida ampiaisia leivoksistaan, niin että tomusokeri vain pöllysi!

Muuten kaikki oli hyvin. Söin ison lämpimän leivän, missä oli lihaa ja sipulia välissä. En ottanut kuvaa, koska hotkaisin sen ennen kuin muistin edes kameran olemassa olon. Kokeilimme myös jotain thaimaalaista ruokakojua, mutta pakko myöntää että olen syönyt parempaankin, sen sijaan suklaalla päällystetyt hedelmätikut maistuivat ja lopuksi löysin itseni tietysti vielä lettujonosta. En tosin tajunnut jonotussysteemiä ja suutuin ihan toden teolla kun olin jonottanut lettuani turhan pitkän tovin jossain ”väärässä jonossa”.

Kyllä. Ruoka tekee minut erittäin onnelliseksi, mutta ehkä vielä enemmän se, että vuosi vuodeta sitä alkaa Helsingissäkin saamaan aina vain enemmän ja enemmän erilaisissa tapahtumissa ja monipuolisemmin.

Hyvä!

Tags:

Olen juuri niitä salaatteja aina mussuttava tyttö. En sen takia, että yritän syödä mahdollisimman kevyttä ruokaa, vaan siksi, että suorastaan himoitsen salaatteja! Ruohosipuli, kirsikkatomaatti, rucola, feta, vuonakaali, vesikrassi! – vähän niin kuin luettelisi minulle karkkeja. Kaikki käy, kunhan se ei ole jäävuorisalaattia ja kaupan caesar- salaattikastiketta.

 

Salaattini vaihtelevat usein ja niissä on milloin mitäkin, mutta nyt olen pahemman kerran jämähtänyt yhteen tiettyyn salaattiin. En saa siitä jostain kumman syystä tarpeekseni ja huomasin juuri syöneeni sitä samaa sekoitusta koko kesän. Siksipä se kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä ansaitsee tulla mainituksi täälläkin.

Siihen ei saa tullaa mitään enemmän, eikä vähemmän, vaan juuri seuraavat ainekset jotta minä tulisin erittäin salaattionnelliseksi.

2-3 eri salaattia
rucolaa
basilikaa
herneenversoja
retiisiä
kurkkua
luumutomaatteja
ruohosipulia
pinjansiemeniä
fetaa (Patros on ehdottomasti parasta)
Pirkka kevyt salaattikastiketta, tai hyvää oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
limen mehua
mustapippuria myllystä

Tykkään tehdä salaattini rakentamalla. Pohjalle menee kahta/kolmea eri salaattia. Jotain hieman rapeampaa ja jotain pehmeämpää. Esim. frisella, lollo rosso, keräsalaatti, roomansalaatti ym. Ennen käytin niitä pakkauksessa olevia salaattisekoituksia, mutta usein niissä maistuu sellainen pakattu maku. Ne ovat lössähtäneitä ja haisevat. Yök. Joten, salaatit pohjalle, pilkotut kurkut/tomaatit ja retiisit sekaan, rucola ja basilika ripotellaan päälle. Seuraavaksi ruohosipuli ja pinjansiemenet, viimeiseksi feta. Päälle kastikkeet (varovasti balsamietikan kanssa), lopuksi puristetaan vielä vähän limen mehua joukkoon, hieman pippuria myllystä ja koristellaan herneenversoilla.

Ei kaipaa mitään muuta. Ei kanaa, eikä kalaa. Ei edes artisokkaa tai yhtä oliivia. Näin on hyvä 🙂 (Näyttää muuten ihan siltä, että tuo herneenverso vilkuttaisi teille).

Tags: