Olimme yhtäaikaa toimistolla kun Sara näpytteli 15 x kysymystä hiuksista -haastetta ja tottakai lupasin olla haasteessa myös mukana. Hyvä idea Saralta ja näitä on ollut kiva lukea myös muilta. Parhaita vinkkejä saa juuri tällaisten juttujen kautta 🙂 

 

 

1. Hiustyyppi?
Pitkä, luonnonkihara, karheahko. Paljon kaksihaaraisia. 

 

2. Missä käyt kampaajalla? Kuinka usein?
Tällä hetkellä käyn Folk Helsingin Maijan käsittelyssä. Olen ollut tosi tyytyväinen. Niinkin tyytyväinen, että tarvitsee käydä vain 2-3 kertaa vuodessa.

 

3. Mitä hiuksillesi tehtiin viimeksi kampaajalla?
Luultavasti sitä samaa mitä aina ennenkin. Värjättiin Balayage-värjäys, eli ns. Vapaan käden tekniikalla muutamia kultaisia/vaaleita raitoja. Joskus tehdään kosteuttava hoito, tasoitetaan latvaa tai sävytetään tyveä. Oma värini on tumma, mutta tykkään pitää tyven hitusen omaa väriäni tummempana.

Koska hiuksissani on ombre/balayage sävytys ja väri on todella luonnollinen, on siinä myös paljon kasvuvaraa – eli ei tarvitse käydä ylläpitämässä väriä kuin juuri sen muutaman kerran vuodessa 🙂

 

4. Tukkajumalasi?
Apua, minulla ei ole! Nuorempana vein aina Jennifer Lopezin tai Eva Mendesin kuvan kampaajalle, mutta nykyään en edes tiedä millaiset hiukset heillä on.
Voinko sanoa, että tukkajumalani on tavallaan Pinterest-kansioni Hair Inspo -taulu? :D

 

5. Suosikkikampaus?
Juhliin: tuuheat laineet, sivujakaus.
Arkeen: Puolponnari kaikenmaailman eri variaatioilla.
Todella laiskaan arkeen: Tiukka niskanuttura keskijakauksella.

 

6. Kuinka usein peset hiukset – aamulla vai illalla?
Joka toinen, tai joka kolmas päivä. Jos olen käyttänyt vahvoja muotoilutuotteita, hiukset on pestävä heti seuraavana aamuna – mieluiten jo samana iltana. Muuten päänahkani alkaa vetää raivareita. Se ei tunnu kestävävän ollenkaan mitään sinne vahingossa eksyviä lakkasuihkeita.

 

7. Vakio hätäkampaus?
Lippis 😀
No ei, ehkä tuo yllämainittu niskanuttura ja keskijakaus. Myös tiukka korkea ponnari on klassikko. 

 

8. Millaisia hiustuotteita käytät – uusin lemppari ja ikisuosikki?
Käytän mahdollisimman kosteuttavia tuotteita. Living Proof on ehkä ollut sellainen ikisuosikki ja varma valinta (Perfect Hair Day 5-in-1 Styling Treatment aina reissuissa mukana),  mutta tällä hetkellä käytössä HairLustin tuotteet, jotka sopivat hyvin oikuttelevalle päänahalleni 🙂

Erisanin minilakka myös reissuissa lemppari.

 

9. Mikä hiustuote ei nappaa?
Invisibobble, puhelinlankaponnari, vieteriponnari -mikälie. En vaan osaa käyttää. Hiukset menee ihan takkuun, ponnari jää jumiin ja hiuksiin jää painautumia. Tiedän, että jotkut vannoon näiden nimeen, mutta itselleni niistä tuntuu olevan vain kunnon takkuharmia.

 

10. Jäätävin hiuslookkisi?
En ole ollut koskaan kovin kokeilunhaluinen hiusteni kanssa, mutta ehkä se kaupan väreillä tummanruskeaan tukkaani vedetty blondi (lue; läikykäs oranssi) ei ollut fiksuin veto.

 

11. Syötkö ravinnelisää hiuksille?
Olen reilu puolivuotta syönyt epäsäännöllisen säännöllisesti Hair Lust gummies -vitamiini”karkkeja”. Kyseessä tanskalainen vitamiinilisä joka sisältää mm. biotiinia, foolihappoa ja B5, B6 & B12-vitamiineja. Niin hyvänmakuisia, että menee ihan karkista!

 

12. Käytätkö/oletko joskus käyttänyt hiuslisäkkeitä?
Ehkä n. 10 vuotta sitten kokeilin kerran pidennyksiä, mutta en oikein pitänyt siitä tunteesta, että hiuksissa oli jotain ”ekstraa”. Varmasti nykyään on jo parempia kiinnitysmenetelmiä, mutta tukkaa on aika paljon omasta takaa, joten ei ole vielä ollut tarvetta uusintakokeilulle 🙂

 

13. Hiuskatastrofi?
Mitään sen suurempaa katastrofia ei ole onneksi  sattunut, jos sitä kaupanväreillä blondiksi -kokeilua ei lasketa. 

Kerran tosin teininä eräs poika leikkasi saksilla aika ison kaistaleen hiuksiani pois. Istuimme pöydän ääressä ja yhtäkkiä vai hiukset tipahtivat lattialle. Se ärsytti. Vielä kun kyseisen kundin mielestä se oli vain ”hauska jekku”.
Huom. Tytölle mikään jekku mikä sisältää hiukset ja sakset ei ole ”hauska juttu”.

 

14. Millä suoristat ja/tai kiharrat?
Ghd suoristusrauta ja Cloud 9 kiharrin 🙂

 

15. Hiusvinkki?
Joskus tiukkaa ponnaria pitäessä näyttää siltä, että ohimoilta hiusraja on liian ”kalju” tai muutoin kampauksessa on ”kaljuja kohtia”, niin ei muuta kun hiusten värisellä luomivärillä vähän fiksausta kehiin 😀 Olen käyttänyt tätä kikkaa jo varmaan yli kymmenen vuotta. Toimii 🙂

 

 

Tags:

Château d’Ygrande heinäkuu 2019

 

Herään retkisängystä ja tuijotan kattoikkunaa miettien missä helkkarissa olen. Olen herännyt ilmeisesti ennen herätyskelloa ja pian tajuan miksi. Aina odottaessani jotain innolla, herätän itseni omilla  päänsisäisillä herätyskelloilla.
Herätän ystäväni laulamalla epävireisesti hyvää huomenta ja alan purkaa innoissani uusia ratsastustarvikkeita matkalaukusta.

Kypärän turvavaatimukset ovat muuttuneet tässä vuosien varrella ja uusi kypärä tuntuu hassun paksulta. Ratsastuslegginssit tuntuvat mukavilta, kuin toiselta iholta – ostin ne koska Ranskassa olisi kuuma ja taputtelen itseäni olalle onnistuneesta ostoksesta. Sujautan jalkani upouuteen ratsastussaappaaseen, ihaillen samalla sen hienoa muotoilua, kunnes tajuan, että toinen saapas tuntuu todella oudolta. Tutkailen hetken saappaita ja tajuan, että minulle on nyt käsissäni kaksi oikean jalan saapasta. Toinen koossa 36 ja toinen 37. ”Missä hitossa mun vasemman jalan saapas on?” Huudan täysiä ja herätän ystäväni viimeistään tällä kiljaisulla. Muistan kuinka sovitin myyjän kanssa kahta eri kokoa ja ilmeisesti saappaat ovat menneet hänellä sekaisin siinä pakkaustilanteessa. Ärsytti, mutta en halunnut antaa saappaiden pilata aamua, varmasti tallilta löytyisi kengät mitä voin lainata. Itsellänihän kun on vain sandaaleita mukana. 

Kipitämme ratsastuskamoissamme aamiaiselle (minä muuten täysin varustautuneena, mutta flipflopin jalassa) ja jälleen ihastelemme ravintolan terassilta avautuvia maisemia.
Aamupala on simppeli. Croisantteja, juustoja, leikkeleitä, jogurttia ja kananmunia – joita sai itse keittää oudossa laitteessa. Kiikutamme aamupalamme terasille ja sitä nakertassamme tivaan ystävältäni, jolla on ollut koko ikänsä omia hevosia (ja on meistä kolmesta kokenein ratsastaja), että pärjäänhän nyt varmasti ratsailla? Olen ratsastanut hänen hevosellaan pikaisesti jokunen vuosi sitten ja hän lohduttaa, että taitoni ovat kyllä oikein hyvin tallella. Silti jännittää – muistankohan edes miten enää satuloida?

 

 

Talleilla meitä odottaa kolme isoa hevosta. Harmaa, valkoinen ja ruskea. Harjamme ne, puhdistamme kaviot, sekä satuloimme ja puemme suitset. Olen tyytyväinen, että muistin tämän kaiken. Talutamme hevoset kentälle ja nousemme selkään. Hevoseni vaikuttaa erittäin leppoisalta – ehkä vähän liiankin. Huomamme pian nimittäin kaikki, että nämä hevoset eivät liiku askeltakaan, ellei heitä todella siihen pakota. 

Ensimmäinen tunti oli hieman haastava.
Opettajamme ei puhunut juurikaan englantia ja hevoset olivat hyvin uneliaalla tuulella. Hevoseni toki ravasi ja laukkasi, mutta todella voimakkaammilla avuilla. Opettaja hoki koko ajan ”stick stick, more energy”, mutta meistä tuntui oudolta, että hevosia olisi pitänyt lyödä niin paljon raipalla. En muista koskaan ratsastaneeni sillä tavalla Suomessa ratsastuskouluissa.

Olimme kaikki kolme aivan loppu tunnin loputtua ja spekuloimme hevosia. Ehkä heillä on niin eritasoisia ratsastajia, että hevoset testaavat jaksaako tämä uusi pistää heihin liikettä, tai ehkä heitä ei ratsasteta tarpeeksi? Vai voisiko se olla kuumuus? Ratsastimme tosin aikaisin aamulla, jolloin ei ollut vielä mitenkään erityisen kuuma, mutta olihan helle jatkunut täällä jo useita päiviä. 

 

 

Seuraava päivä meni hieman paremmin.
Hevosten kanssa joutui tehdä paljon töitä, mutta he olivat nyt hieman kuuliaampia. Itse olin tosin jo niin onnellinen siitä, että sain olla hevosen selässä. Ei haitannut, ettemme tehneet mitään erityisen haastavia juttuja. Kielimuurikin oli aikamoinen, joten ravailtiin ja laukkailtiin vain, sekä käytiin kävelylenkkejä maastossa. 

Meidän viereisellä kentällä oli aina samaan aikaan aamutunnilla poniryhmä. Äiti ja kaksi nuorta lasta. Näillä poneilla olikin sitten energiaan meidän isojen hevostenkin edestä, nimittäin ne villiintyivät vähän väliä ja kaikki ratsastajat äidistä tyttäriin tippuivat vuoroperään selästä. 

Erityisen hurjalta meininki näytti maastossa kun poniryhmä tuli meidän perässämme ja yksi poneista säikähti, heitti pikkutytön selästään ja lähti vauhkona laukkaamaan meitä kohti. Olimme pienellä polulla ja ensin kuulen hirveää huutoa, sitten itkua, koirakin haukkuu jossain ja lopulta vauhkoontunut poni juoksee meitä kohti hiekka vain pöllyten. Olimme pienellä polulla, eikä hevosilla ollut tilaa väistää, joten katsoimme parhaaksemme hypätä äkkiä selästä ja vetää hevosemme polun reunaan pois vauhkoontuneen ponin jaloista. Selästä tippunut tyttöraukka oli osunut aitaan ja murtanut kylkiluunsa. Juttelimme tytön äidin kanssa seuraavana päivä ja saimme kuulla, että kyseessä oli onneksi vain pieni murtuma. Pakko myös nostaa hattua heidän asenteellensa. Äiti ja toinen tytär olivat uudestaan seuraavana päivänä taas ratsastamassa. 

 

Kaiken kaikkiaan ratsastuksesta ei saanut irti ihan sitä mitä saa Suomessa tunneilla. (Kun ranskan jälkeen kävin täällä ratsastustunnilla, tuntui kuin hevonen olisi lähestulkoon tanssinut allani).
Silti kokemus oli ihan mieletön ja kuinka usein sitä nyt pääsee ratsastamaan noin upeissa maisemissa ja yöpymään mielettömässä maalaiskartanossa keskellä hevospeltoja?

Menisin tänne kyllä ehdottomasti uudestaan, mutta ehkä varaustilanteessa pyytäisin jos olisi mahdollista saada englanninkielentaitoinen opettaja ja kyselisin myös onko hevosia eritasoisia 🙂

 

LUE MYÖS:
Ranskan ratsastusloma – ensimmäinen päivä

 

Tags:

Ensinnäkin isot kiitokset kaikille edellisen postauksen lukeneille ja niille jotka laittoivat kommenttia niin Instagramissa, kuin täällä bloginkin puolella.
Jännitin hieman postauksen julkaisemista, mutta kommenteistanne tuli todella hyvä mieli ja sellainen fiilis, että on hyvä välillä myös raottaa sen kiiltokuva some-elämän verhoja.
Kiitos teille <3

Kirje nuorelle itselleni -postausidea tuli tosiaan teiltä kun Instagramissa kyselin postausaiheita ja tämän idean lisäksi teiltä tuli ropppakaupalla myös muita hyviä postausideoita. Todella monet toivoivat treenijuttuja, joten ajattelin heti seuraavaksi tarttua niihin toiveisiin tällaisen treeniviikko -postauksen muodossa 🙂 

 

 

Aloitetaan treenikuulumiset vaikka sillä samaisella kuluneella lausahduksella, että onpa kivaa kun syksy, rutiinit, sali ja spiruliina. 
Mutta tottahan se on. Tuntuu siltä, että tarvitsen kaiken energian mitä liikunnasta saa, potkiakseni itseni hereille kesähorroksesta ja sen aikana muodostuneesta roséakoukusta.

Tämän syksyn fiksuin veto; tyttöporukan joka keskiviikkoaamuiset yhteistreenit Corella. Ryhmäpaineen alla ei kehtaa treenejä skipata ja valmentajamme Matti pistää meihin puhtia. Ja mikä parasta – treenauttaa meitä tavalla jota en itse osaisi tehdä salilla. Kroppani kiittää (ja lihakset huutaa hoosiannaa) tästä vaihtelusta.

Monipuolinen treenaaminen onkin tämän syksyn teema ja oma tavoite. Onnistuin siinä yllättävän hyvin ainakin tällä viikolla. Saattaapi olla alkuintoa, mutta toivotaan, että tahti pysyisi edes hetken samana 🙂 

 

MAANANTAI
Ratsastus 60 min

Viikon kohokohta. Kävin uudella tallilla ja otimme yksityistunnin ystäväni kanssa. Opettaja pisti meidät töihin ja se todella tuntui seuraavana päivänä lihaksissa. Enpä muistanutkaan, että ratsastaminen menee ihan kunnon treenistä – ja vielä erittäin hauskasta sellaisesta. 

TIISTAI
Juoksu 5KM 35min

Aikainen aamulenkki ystävän kanssa. Toinen kiva tapa saada itsensä liikkeelle. Yleensä juoksen yksikseni, mutta kuulumisten vaihto ja kevyt hölkkä aamuauringossa on ihana tapa aloittaa päivä. Tätä pitäisi tehdä useammin. 

KESKIVIIKKO
Core-treenit 60 min

Koordinaatiotreenejä, kiertoharjoittelua ja paljon naurua. Se hyvä/huono puoli ystävien kanssa treenaamisessa on, että välillä homma menee ihan vitsin puolelle kun nauretaan mahat kippurassa.

TORSTAI
Kävelylenkki 6 KM

Lähdin aamulenkille sillä mentaliteetilla, että juoksen kuuden kilometrin peruslenkkini, mutta kroppani ei ollut yhtään mukana hommassa, joten hidastin tahtia ja lopulta kävelin koko matkan hitaasti kuunnellen podcasteja.

PERJANTAI
Lepopäivä

LAUANTAI
Juoksu 10 KM 54min

Osallistun ystäväni kanssa Midnight Run -juoksutapahtumaan ensimmäistä kertaa ja jopas siellä oli tunnelma katossa. Tuhansia juoksijoita, lämmin ilta, musiikkia ja hyvää fiilistä. Juoksu kulki ihan hyvin, mutta juoksin aika rennolla otteella, nauttien vaan tunnelmasta, enkä niinkään yrittänyt mitään ennätysaikoja 🙂 

SUNNUNTAI
Kävelylenkki 7 KM

Oli niin kaunis ilma, että päätin skipata joogan ja lähteä rennolle palauttavalle kävelylenkille. Helsinki oli todella kaunis ja eloisa tänään, olisi tehnyt mieli vain vaellella koko päivä ulkona.

Tags: