Treenimotivaatio on jojoillut viimeaikoina. Välillä se pinkaisee ylös, toisinaan roikkuu alhaalla. Joskus se on täysin pölyttymässä jossain ullakolla. Yleensä olen onnistunut pitämään treenimotivaation suht tasaisena, mutta nyt ollaan jojoteltu oikein urakalla. Ehkä se on nämä reissut, tuleva pimeys, ehkä ei vain huvita.

Pari viikkoa on vierähtänyt motivaatio täysin alhaalla. Viime viikolla kävin tiistaina tfw-salilla, jonka jälkeen fiilistelin että käyn vielä kunnon syyslenkillä ulkona, mutta en saanut peppuani irti sohvasta. Ärsytti niin pirusti kaikki. Eteisessä potkaisin juoksukenkiä ihan 5-vuotiaan uhmalla ja huusin, että en pue. Menin jääkapille, otin lasin punaviiniä ja avasin suklaamatelipussin, sekä telkkarin. Kiukuttelin siis oikein huolella itseni kanssa. 

Tiedän, että lenkin jälkeen olisi tullut parempi fiilis. Olen vähän sellainen tyyppi, että tarvitsen liikuntaa jotta ajatus juoksee kirkkaammin ja on kokonaisvaltaisesti parempi olla. Mutta olen myös vähän sellainen etten halua pakottaa itseäni väkisin liikkumaan. Vaikka koskaan ei ole lenkin jälkeen sanonut, että ”samperi miksi edes lähdin tämä oli ihan hanurista”, niin muisto siitä fiiliksestä että treenaan puoliväkisin ei koskaan ole motivoiva.
Tuona sunnuntaina oli syyslenkin sijaan kuitenkin ihan ok olla suklaamanteleiden kanssa sohvalla, nimittäin heti maanantaina tekikin yllättäen mieli pinkoa pitkin lenkkipolkua ja sain juostua varmaan viikon edestä ihan kunnon innolla.

Tänään meillä oli aamulla Vitamin Wellin ja TFW Stadin järkkäämät aamutreenit ja olin jälleen sitä mieltä että treenaamisen jälkeinen fiilis on ihan parasta. (Huomenna saatan taas potkia juoksulenkkareita pitkin eteisen mattoa :D)

 


Tässä omat vinkit motivaation boostaamiseen:

  • En pakota tai treenaa väkisin puoliteholla. Treenaan mielummin hyvän fiiliksen kanssa kunnolla.
  • Jos en jaksa mennä juoksulenkille, menen edes kävelylenkille ja kuuntele podcasteja. Usein piristyn jo parin askeleen jälkeen ja yhtäkkiä tekeekin mieli juosta.
  • Kokeilen eri juttuja. Paras motivaatioboosti itselläni on käydä läpi erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Treenaan Esport Bristolissa, missä on ihan huippuvalikoima hot pilateksesta trampoliinitunteihin ja jotkut tunnit ovat suorastaan koukuttavia!
  • Ryhmäpaine. En ole kummoinen kaverin kanssa salilla treenaaja, mutta ennalta sovitut Padel-treffit on ihan paras tapa saada peppu ylös sohvasta.
  • Treeniapplikaatiot. Puhelimeen saa nykyään vaikka mitä treeniappeja joiden kanssa on kiva treenata. Esim. Kayla Itsenes Sweat appi on edelleen monen vuoden jälkeen käytössä. Parasta tässä on kun näkee liikkeet videolta. Olen myös käyttänyt erilaisia juoksuappeja.
  • Urheilukello. En niinkään tykkää seurailla polttamiani kalorimääriä, mutta tykkään miten sykemittarini antaa harjoittelun aikana reaaliaikaista ohjausta oikean intensiteetin ylläpitämiseksi ja seuraa myös unta ja palautumista.

 

 

Kuvat: @wilhelmohman
Paikka TFW Stadi
Treenivaatteet: Adidas

Tags:


Kuinka monta kertaa käyt viikossa suihkussa? Entä pesetkö aamuin illoin hampaita?

Pidät niin paljon huolta siitä, että kroppasi pysyy puhtaana, mutta oletko koskaan ajatellut, että mielesikin tarvitsee puhdistusta. Meditaatio muokkaa muistiin, empatiaan ja stressiin liittyviä alueita, samoin kuin niitä alueita jotka liittyvä tarkkaavaisuuteen ja psyykkiseen eheytymiseen.

Jos mielesi on kuin sotkuinen romukauppa, jonka annat vain olla ja porskutat arjen kiireissä eteenpäin heitellen sinne uusia romuja, ei ole ihme, että on vaikea pitää mieli puhtaana ja rentona.

 

Vaikka kello oli puoli seitsemän aamulla, olin erittäin hereillä. Istuin Thaimaassa hotellimme edessä sijaitsevalla rannalla, ihailin auringonnousua ja kuuntelin meditaatio-opettajamme viisaita sanoja.
En tiennyt mitään meditoinnista. En tiedä vieläkään paljoa, mutta kiitos näiden Thaimaassa pidettyjen tuntien, minulla on nyt meditaatiota kohtaan ihan uusi lähestymistapa.

Aiemmin nimittäin lähes pelkäsin meditointia. Olin pakoillut sitä yhtä lailla kun välillä pakoilen omia ajatuksia. Kuka nyt pystyy istumaan paikoillaan useita minuutteja ajatustensa piinaamana yrittäen olla ajattelematta? Mahdotonta. Olen vähän sitä mieltä, että omat ajatukset näyttävät elektroniikkakaupan tv-osastolta, missä kymmenet erilaiset telkkarit näyttävät eri ohjelmia. Pikakelauksella.

Olin kokeillut Headspace applikaatiota. Lähinnä avannut sen silloin kun ahdisti tai en pystynyt keskittymään. Se auttoi hetken, mutta lopulta luovutin ja huomasin vain soimaavani itseäni siitä, etten osannut meditoida. Aina kun piti olla ajttelematta ajattelin tuplana. Ajattelin, ettei saa ajatella, mutta silti pääni kuulostaa lähinnä tältä; Älä nyt vaan mieti mitään. Mietitkö sinä koiraa, hetkonen lapsuuden luokkahuoneen rukkia, mistä sekin tupsahti mieleeni. Okei älä ajattele, älä ajattele. Mustaa, näet mustaa, nyt pyörii. Onko tämä niinkuin avaruus. Onko hyvä ajatella avaruutta? Miksi siellä lentelee vauvoja, voi ei nyt tuli mieleen kaikkia painajaisia. Hitto olen unohtanut vastata siihen meiliin. Ai kauhea, älä nyt sitä ajattele. Pitäisikö koittaa käydä tänään salilla?

Eikö tämä kuulostakin siltä, että olen ollut hyvin lähellä valaistumista lootusasennossa? Namaste vaan ja heippa.

 

 

Opettaja kertoi, että ihmiset ajattelevat yleensä vain kahta asiaa. Mennyttä ja tulevaa. Pitäisi olla läsnä tässä hetkessä, vain se on oikea tie tuomaan rentoutumista ja onnea. Tämänhän toki tiesin jo, tästä on toilotettu vuosikausia, saman ohjeen olen lukenut lukuisista kirjoista. Miksi se tuntuu silti niin vaikealta?

 

Tämä opettajan ohje auttoi minua:
”Sinun ei ole tarkoitus tyhjentää mieltäsi kokonaan. Se on lähes mahdotonta, eikä onnistu väkisin yrittämällä. Huomaa mielessä pyörivät ajatukset ja anna niiden tulla. On täysin okei ja normaalia, että päässäsi pyörii apinalauman lailla useita ajatuksia jotka kaikki vuorollaan vaativat, että kiinnität niihin huomiota.
Kun huomaat ajatuksen tulevan, ota se vastaan, tarkastele ja kuuntele sitä. Sano yes, i know, i understand and then drop it. Eli huomioi ja päästä sitten irti. Toista sama seuraavan ajatuksen kohdalla. Keskity hengittämiseen. Jos kuulet häiritsevän äänen taustalla, myönnä, että kuulet sen. Siellä se on, entä sitten. Ajattele hengittämistä. Breath in, breath out.”

Näillä simppeleillä ohjeilla onnistuin itse meditoimaan rauhallisemmin kuin koskaan. Toki opettajalla, lokaatiolla ja rantaan pauhaavien aaltojen äänellä saattoi olla osuutta asiaan, mutta kun tunti oli ohitse, teki mieli taputtaa käsiä yhteen ja hyppiä rantahiekassa. Opettaja oli niin zen, että hän näytti siltä kun olisi voinut lähteä leijailemaan joogamattonsa kanssa kohti taivasta. Jotain todella mystistä oli tuossa ukkelissa ja minä hyvin kiitollinen tästä tunnista. Tämän jälkeen kotona pieni meditaatiohetki (tai sanoisin enemminkin, että 5min rentoutumishetki silmät kiinni) on tuntunut jo paljon helpommalta. Voisin jopa sanoa, että entiseen elektroniikkakaupan tv-osastoon verraattuna mieleni tuntuu erittäin rentoutuneelta.

Minkälaisia kokemuksia teillä on meditoinnista? Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia 🙂

 

Vierailin Cosmopolitan kesänumerossa muutamasivuisessa kauneushaastiksessa. Aika paljon tuli avattua siinä juttuja, joten ajattelin, että olisi kiva tuo juttu tänne blogiin myös kopsata 🙂

 

COSMOHAASTIS

 

Aikuisiän akne pakotti bloggaaja Julia Toivolan lisäämään pakke­li­ker­rosta ja piilottelemaan hiustensa takana. Nykyään hän arvostaa hyvää ihoaan ja pitää kiinni luonnollisesta meikki­tyy­listään. 

Ei tren­di­vil­li­tyk­sil­le

”Olen vuo­sien ai­ka­na op­pi­nut tun­te­maan omat kas­vo­ni ja sen, mil­lai­nen meik­ki tai mil­lai­set sä­vyt mi­nul­le so­pi­vat. Olen tark­ka loo­kis­ta­ni: jos jos­kus me­nen nai­mi­siin, teen meik­ki­ni it­se. Ar­ke­na ta­put­te­len kas­voil­le CC-voi­det­ta ja au­rin­ko­puu­te­ria ja ra­jaan huu­let Lancô­men luot­to­ky­näl­lä. Har­jaan myös kul­mat, sil­lä pit­kät kul­ma­kar­va­ni so­jot­ta­vat muu­ten min­ne sat­tuu. Ar­jes­sa meik­kaan ihan sama -asen­teel­la, mut­ta ulos läh­ties­sä tyk­kään ve­tää pi­dem­män ri­tu­aa­lin. Sil­loin­kin riit­tää puo­li tun­tia. Li­sään luo­mi­vä­riä, va­lit­sen peit­tä­väm­män meik­ki­o­vi­teen ja piir­rän ka­ja­lil­la utui­set ra­jauk­set sil­miin. Poh­jus­tus on myös tär­ke­ää sil­loin, kun tie­tää, et­tä on tu­los­sa pit­kä päi­vä.

Suo­sin omaa meik­kaus­tyy­li­ä­ni en­kä läh­de mu­kaan uu­sim­piin tren­dei­hin. Glow-meik­ki näyt­tää ihol­la­ni ras­vai­sel­ta, ei­kä mi­nun kan­na­ta ko­ros­taa kas­vo­je­ni kum­pui­le­vaa luus­toa ko­ros­tus­tuot­teil­la. Tum­mat huu­li­pu­na­sä­vyt ei­vät sovi mi­nul­le lain­kaan, kier­rän kau­kaa myös vä­ril­li­set rip­sa­rit ja lii­an pu­ner­ta­vat luo­mi­vä­rit. Ne saa­vat mi­nut näyt­tä­mään sil­tä kuin mi­nul­la oli­si sil­mä­tu­leh­dus. Kos­ka en ole niin ko­kei­lun­ha­lui­nen, meik­ki­mo­kia tu­lee vain har­voin. Tyy­lil­li­ses­ti nii­tä syn­tyy enem­män. On­nek­si olen op­pi­nut, et­ten läh­de enää mu­kaan ihan jo­kai­seen kuk­ka­kuo­siin.

Meik­ka­sin en­sim­mäi­sen ker­ran kuu­den­nel­la luo­kal­la, tuo­te tai­si ol­la nu­den­vä­ri­nen huu­li­pu­na. Lap­se­na synt­tä­rei­de­ni ko­ho­koh­ta oli, kun sain kos­me­to­lo­gi­na työs­ken­te­le­väl­tä tä­dil­tä­ni meik­ke­jä. Sääs­tin hä­nen pa­ket­tin­sa ai­na vii­mei­sek­si. Tes­ta­sin in­nois­sa­ni kaik­ki mei­kit ja tu­tus­tuin jo sil­loin kalliimpiin merk­kei­hin.

Koen, et­tä hyvä naa­ma- ja hius­päi­vä tuo ai­ka pal­jon it­se­var­muut­ta. Olen ujoh­ko ih­mi­nen: jos ot­sas­sa­ni on hir­veä fin­ni, en to­del­la­kaan kul­je ka­dul­la pää pys­tys­sä. On­nis­tu­neel­la mei­kil­lä, tu­kal­la ja asu­ko­ko­nai­suu­del­la on pal­jon me­ne­väm­pi olo.

Kär­sin pa­ri­kymp­pi­se­nä ai­kui­si­än ak­nes­ta, ja yri­tin peit­tää huo­noa iho­a­ni run­saal­la pak­ke­li­ker­rok­sel­la. Ny­ky­ään less is more. Ys­tä­vä­ni­kin ovat kom­men­toi­neet et­tä on iha­naa, et­ten meik­kaa enää niin pal­joa.”

 

Pii­los­ta fin­nien kans­sa

”To­del­la vah­va Ro­ac­cu­tan-an­ti­bi­oot­ti­kuu­ri oli ai­noa, joka aut­toi ai­kui­si­än ak­nee­ni. Pro­ses­si oli hur­ja. Kol­men kuu­kau­den kuu­ri kui­vat­ti jo­kai­ki­sen li­ma­kal­von kro­pas­ta­ni, pys­tyin jopa re­pi­mään huu­lis­ta­ni nah­kaa. Olin kui­ten­kin on­ne­kas, et­tä sain ak­nen en­sim­mäi­sel­lä kuu­ril­la ko­ko­naan pois, sil­lä mo­nel­la ak­ne pa­laa vuo­den pääs­tä uu­des­taan. En­nen Ro­ac­cu­ta­nia ko­kei­len ihan kaik­kea. Muu­tin ruo­ka­va­li­o­ta­ni, pop­sin eri­lai­sia vi­ta­mii­ne­ja, ko­kei­lin ke­vy­em­pää an­ti­bi­oot­ti­kuu­ria ja kai­ken maa­il­man voi­tei­ta. En kui­ten­kaan an­ta­nut ak­nen syö­dä it­se­tun­to­a­ni tai lan­nis­taa mi­nua. Tie­sin, et­tei se ol­lut täy­sin mi­nun kä­sis­sä­ni. En ha­lun­nut, et­tä iho-on­gel­ma­ni me­ni­si myös mie­le­ni syö­ve­rei­hin. Yri­tin vain elää ak­nen kans­sa ja tais­tel­la sii­tä eroon.

Olin hyvä peit­te­le­mään ak­ne­a­ni. Pai­sei­ta ei iki­nä tul­lut koko kas­voi­hin, vaan ai­na toi­sel­le puo­lel­le. Pei­tin ne pit­käl­lä tu­kal­la­ni, ja sii­tä al­koi myös tu­pee­raus­kau­si. Mitä enem­män hiuk­sia, sitä vä­hem­män ihoa nä­kyi. Ja jos fin­ne­jä il­mes­tyi ot­saan, leik­ka­sin ot­sa­tu­kan. Se oli kuin hide and see­kiä fin­nien kans­sa!

Kos­ka mi­nul­la on ar­peu­tu­va iho, ak­ne jät­ti kas­voi­hi­ni pal­jon kuop­pia ja ar­pia. Kä­vin la­ser­hoi­dois­sa ja tes­ta­sin mik­ro­neu­laus­ta. Ne aut­toi­vat, mut­ta vas­ta mo­nen hoi­to­ker­ran ja ke­vy­em­män kuk­ka­ron jäl­keen. Opin ko­ke­muk­sen jäl­keen ar­vos­ta­maan hy­vää ihoa. Aloin mei­ka­ta vä­hem­män ja tot­tua sii­hen aja­tuk­seen, et­tä näy­tän hy­väl­tä myös il­man meik­kiä.

 

Mei­kin­puh­dis­tus­ru­tii­ni­ni ei ole 15-vai­hei­nen, vaan ve­dän pe­rus­put­sa­ril­la, kas­vo­ve­del­lä, sil­mä­nym­pä­rys­voi­teel­la, see­ru­mil­la ja kas­vo­voi­teel­la. Li­säk­si kuo­rin kas­vot ker­ran vii­kos­sa. Ihon­hoi­dos­sa suo­sin no­peut­ta ja te­hok­kuut­ta. Kär­si­väl­li­syy­te­ni ei rii­tä esi­mer­kik­si puo­len tun­nin kas­vo­naa­mi­oi­hin. Olen jo siir­ty­nyt an­ti-aging-tuot­tei­siin, sil­lä mitä van­hem­mak­si tu­lee, sitä enem­män pi­tää pi­tää huol­ta ihos­taan. Suh­tau­tu­mi­nen omaan ul­ko­nä­köö­ni on muut­tu­nut pal­jon ren­nom­mak­si ja sal­li­vam­mak­si. Ar­vos­tan sitä, mitä mi­nul­la on ja olen op­pi­nut ra­kas­ta­maan it­se­ä­ni. Jos ei ole si­nut it­sen­sä kans­sa tai jos jo­kin asia häi­rit­see, se nä­kyy ki­lo­met­rien pää­hän. Mie­luum­min otan asen­teen, et­tä tämä on se, mitä mi­nul­la on ja täl­lä minä nyt rok­kaan.”

 

Mys­ti­nen hiu­son­gel­ma

”Mi­nul­la on me­neil­lään stres­si­poh­jai­nen hius­ten­läh­tö­kau­si. En ole stres­saa­va ih­mi­nen, mut­ta en kek­si mi­tään muu­ta­kaan syy­tä. Tyy­ny­lii­na on aa­mul­la täyn­nä hiuk­sia, ja kun ha­ron sor­mil­la­ni hiuk­si­a­ni, kou­raan jää kun­non tuk­ko. Sa­no­taan, et­tä on nor­maa­lia, jos kä­teen jää ve­tä­es­sä vii­si hius­ta, mi­nul­la jää 50. Kun ta­ju­sin on­gel­man, aloin syö­dä en­tis­tä ter­veel­li­sem­min ja jä­tin pois tuot­teet, jot­ka ra­sit­ti­vat pää­nah­kaa­ni. Esi­mer­kik­si kui­va­sam­poo on mi­nul­le eh­do­ton no-no. Se kui­vat­taa pää­nah­kaa­ni ihan älyt­tö­mäs­ti. Ar­ki­sin en enää föö­naa tuk­kaa­ni, käy­tä mi­tään muo­toi­lu­tuot­tei­ta tai ra­si­ta hiuk­si­a­ni lait­ta­mal­la nii­tä kiin­ni. Vaih­doin sam­poot hel­lä­va­rai­sem­piin ja li­sä­sin vi­ta­mii­ne­ja sekä si­säi­ses­ti et­tä ul­koi­ses­ti. Olen myös yrit­tä­nyt ol­la ot­ta­mat­ta on­gel­mas­ta li­säst­res­siä. Kyl­lä se täs­tä.

Pe­rus-Ju­lia on lai­tet­tu­na ai­na sa­man­nä­köi­nen: tuu­hea si­vu­ja­kaus ja vä­hän lai­nei­ta. Ar­ki-Ju­lia sen si­jaan voi ol­la mitä ta­han­sa. Mi­nul­ta ei löy­dy vil­liä hius­his­to­ri­aa. Olen kan­gis­tu­nut kaa­voi­hi­ni ja juur­tu­nut kul­tai­siin rai­toi­hi­ni. Tei­ni­nä vär­jä­sin blon­dik­si kau­pan hius­vä­ril­lä, ja lop­pu­tu­los oli kel­tai­nen ja kau­hea. Se on vil­lein ko­kei­lu­ni. Olen huo­man­nut, et­tä hiuk­sis­sa­ni pi­tää ol­la juu­ri tiet­ty ba­lans­si tum­maa ja vaa­le­aa. Tyvi ei saa ol­la lii­an pu­ner­ta­va vaan mah­dol­li­sim­man kyl­mä, lat­van taas tu­lee ol­la läm­min sä­vyl­tään. Luot­to­kam­paa­ja­ni on­nek­si tie­tää!”

 

Jutun voit lukea myös täältä
Teksti: Linda Forss

Kuvat 1,2,3&4: Heli Blåfield 

 

Ajattelin lisätä vielä tämän haastikseen perään tämän hetken luottotuotteita:

ORIGINS
GinZing SPF40 Tinted Moisturizer
Kesän paras tuote. Ihana sävytetty päivävoide, jossa kunnon aurinkosuoja. Muutenkin koko Origins sarja on mielestäni todella ihana.

NAKED
Basicks -luomiväripaletti
Tämä on varmasti näkynyt täällä ennenkin, nimittäin ihan paras luottoluomiväri. Täydelliset sävyt ja hyvä pigmentti. Pysyy pitkään luomissa.

ESTEE LAUDER
Double Wear (lemppari!)
Supersuosittu meikkivoide. Tämä on edelleen ehdoton luottotuote jos on pitkä ilta edessä. Toimii aina, peittää hyvin ja pysyy hyvänä pitkään.

YSL
Rouge Pur Couture (sävy: 70 Le Nu)
Jos käytän huulipunaa käytän tätä.

LANCOME
Le Lip Liner (sävy: 290 sheer rasberry)
Olen tästä ennenkin täällä kirjoittanut, mutta sama huultenrajauskynä ja sävy edelleen menossa.

ATELIER COLOGNE
Orange Sanguine
Kesätuoksu. Todella yllättävää että tykkään näin sitruksisesta tuoksusta, mutta jotenkin olen tähän ihan koukussa. Tämä tuoksuu ihan tuorepuristetulta appelsiinimehulta 🙂

ANASTASIA
Dipbrow
Tämä kulmaväri pysyy kulmissa vaikka seisoisit tunteja rankkasateessa haha. Ainakin itselläni kestää hyvin ja tykkään koostumuksesta. Dippaan todella pieneen ja terävään meikkisiveltimeen hieman medium brown -sävyä ja piirrän kulmiin ohuita viivoja.

GARNIER
UV water
Kun suosikki be3-aurinkosuihkeet loppuivat meikkikaapistani, testasin tätä pr-tapahtumasta saatua uutta uv-water aurinkosuojaa ja tykästyin sen koostumukseen. Ihanan virkistävä ja helppo levittää. Lähtee mukaan syysreissuun!

TANGLE TEEZER
Wet Detangler (lemppari!)
Ah, tämä takkuharja! Hiusteni pelastaja. Harjaan usein hiukset märkinä, koska muuten luonnonkihara pääsee valloilleen ja sitten sitä pehkoa onkin mahdotonta enää kivannäköiseksi harjata. Wet Detangler on ilmeisesti suunniteltu juuri märille hiuksille (ja tietty sopii myös kuiville) ja ainakin liukuu oman tukkani läpi kuin unelma. Tästä en  voi luopua 🙂

Tags: