Kaupallisessa yhteistyössä *Sensodynen kanssa

 

Koska se oli niin samperin kylmää.
En siksi, että maito aiheuttaisi vatsalleni vaivoja, enkä siksi, että kainostelisin jäätelön mukana tulevia kaloreita. En myöskään siksi, ettenkö pitäisi sen (miljoonista eri) mausta.
En syönyt sitä siksi, että se oli niin kylmää, vihlovaa ja inhottavaa. Vaikka tiesin jäätelön maistuvan oikeasti hyvältä, maistui se minun suussani tuskaisen pahalta. Epämukavalta. 

Olen tämän vuoden Sensodyne brändilähettiläs ja todella innoissani uudesta yhteistyökumppanista. Kyllä vuoden lemppari kumppani on hammastahna. Sen verran monta vuotta on nyt Sensodynea löytynyt meidän peilikaapista, niin monta vuotta sillä on tullut harjattua hampaita (näin nopeasti laskettuna yli 730 kertaa vuodessa) ja niin paljon se on auttanut minua syömään kylmiä ruokia/juomia, että tottakai mielelläni puhun nyt tällä terveellä ja ei vihlovalla hymyilevällä suullani innoissani tästä luottotuotteesta.

 

 

Syitä vihlontaan on monia.
Omani löytyy ikenistä. Nuo pulleat, punaiset ja välillä vertakin vuotavat ikenet olivat erilaiset kuin muilla. Ärtyneet ja vetäytyneet toisin sanoen.

Teinkö asialle mitään? En. En edes tajunnut vihlonnan johtuvan ikenistä ja luulin vihlonnan olevan jotenkin jopa normaalia. Vähän nyt vaan vihloo, eikö kaikilla muillakin?
Ja se onkin tavallaan melko ”normaalia”, nimittäin hampaiden yliherkkyys, tai hampaiden vihlonta, on todella yleinen ongelma. Se on vaiva, joka voi kehittyä ajan myötä mm. Ikenien vetäytymisen ja hammaskiilteen kulumisen myötä ja useimmat tästä kärsivät ovatkin juuri 20-50-vuotiaita. Hampaiden vihlonta saattaa mm. Alkaa, kun hampaan pehmeämpi sisäosa hammasluu paljastuu. Hammasluu sijaitsee kiilteen ja ikenien alla. Ja minäpä kun luulin, että vihlonta johtuu milteinpä ainoastaan vain reikiintymisestä, tai kuluneesta hampaan pinnasta, enkä siksi en oikein osannut edes hoitaa tätä vihlovaa suuta. 

 

Miltä vihlonta tuntui?
Välillä vihlonta omalla kohdallani oli niin paha, että jäätelön välttelyn lisäksi, join kaiken kylmän aina pillillä – jopa siis ihan perus vesilasillisen kotona.
Jos join teetä tai kahvia, odottelin, että se olisi tarpeeksi viilentynyttä ettei liian kuuma vihlaisisi hampaita.
Ja arvatkaa mikä oli pahin? Smoothiebowl! Perus smoothie kun juodaan pillillä ja jotenkin vielä menetteli, mutta, siis siis apua, ajatuskin siitä, että lusikoisin jääkylmää litkua suuhuni lusikalla, sai kylmät väreet aikaiseksi koko kehossa.

Söin myös todella pitkään ruokaa vain toisella puolella suuta (vihlontaa oli enemmän oikealla puolella), joten vasemmanpuoleinen purukalustoni kävi tuplateholla, toisen puolen lepäillessä vihlonnan takia ihan halvaantuneena.

 

 

Mikä sitten lopulta auttoi vihlontaan?
Sensodynen säännöllinen käyttö tietty, mutta aikamoista taikatahnaa saisi sekin olla, jos ongelma katoaisi jo ensimmäisellä harjauksella. Tilanne oli sen verran paha, että vaati kokonaisvaltaista suunhoitoa ja päivittäisiä pikku muutoksia.
Niitä oli mm:

  • hammaslääkärillä käynti
  • Hampaiden kahdesti harjaaminen päivässä (tätä nyt olen tietty tehnyt koko elämäni ajan) ja harjan vaihtaminen kahden-kolmen kuukauden välein (tätä taas en).
  • Hammaslangan (uudelleen – ja myönnän hieman laiskasti) aloittaminen. 
  • Pehmeäharjaksiseen hammasharjaan vaihtaminen.
  • Harjausvaurioiden ehkäiseminen kevyemmällä harjaustekniikalla (onneksi nykyajan fiksut sähköhammasharjat ilmoittavat liian kovasta paineesta).
  • Ruokavalio. Sokeripitoisten ruokien ja juomien vähentäminen. 
  • Ei hampaiden harjausta heti ruokien nauttimisen jälkeen. Tiesittekö, että jos harjaat hampaat happohyökkäyksen ollessa vielä käynnissä, saatat vahingoittaa haavoittuvassa tilassa olevaa hammaskiillettäsi?
  • Ruokailun jälkeen kannattaa mielummin nauttia ksylitolipurukumi tai -pastilli plakkibakteerien happohyökkäyksen katkaisemiseksi.
  • Hampaiden harjaus fluoria sisältävällä hammastahnalla. Eniten käyttämäni on Sensodyne Rapid Relief -hammastahna. Se on kliinisesti osoitettu lievittävän vihlontaa jo 60 sekunnissa. Nopeaa toimintaa! Hammastahnan koostumus nimittäin muodostaa nopeasti suojan hampaiden vihloville alueille ja lievittää kahdesti päivässä käytettynä vihlontaa tehokkaasti ja nopeasti, samalla vahvistaen suojakerrosta joka harjauskerralla.

 

 

Mites teidän vihlonta? Irvistättekö smoothiebowlin kohdalla, vai voitteko täysin ongelmitta vaikka pureskella mehujääpuikkoa?

Sensodynella on sivustollaan TÄÄLLÄ kätevä ja nopea vihlontatesti, jos et ole ihan varma hampaittesi vihlonnan tasosta, niin käy testaamassa 🙂

Saanen nimittäin kertoa, että elämä ilman vihlontaa on n i i n paljon mukavampaa.
Todiste: Kapkaupungissa helmikuussa syötyjen jäätelöiden määrä: 4

 

Tags:

 

Pienenä ratsastin useamman vuoden Kilontalleilla. Muistan vieläkin lempiponien -ja hevosteni nimet; Gene, Risk, Dante ja Kornet.
Näitä hoidettiin, ratsastettiin (ja piirrettiin omaan Hevos Hullu -lehteen) lähestulkoon joka päivä. Kun ei oltu talleilla, oltiin heppaleireillä – tai missä tahansa missä oli oikeita tai kuvitteellisia kavioita. 

Gene oli ensimmäinen ponirakkautteni, ruunivoikko Newforestinponi Kilontallien ensimmäisessä oikeanpuoleisessa karsinassa. Säästin viikkorahojani kuukausitolkulla koska olin varma, että joku päivä vielä ostan Genen omakseni.
Gene hirnuisi aina kun näkisi minut ja yhdessä laukkaisimme pitkin niittyjä auringonlaskussa. 
Haaveet unohtuivat kuin kasvoin isoksi ja siirryin ratsastamaan hevosilla, viikkorahatkin hupenivat vahingossa karkki/vaateostoksilla. 

Oman hevosen puutteesta huolimatta olin monen muun tytön tapaan Hevoshullu isolla H:lla. Rakastin erityisesti esteitä, olisin halunnut hypätä ja kisata joka päivä. Mielestäni ratsastus oli helppoa kuin heinänteko ja kuvittelin sen jatkuvan ikuisesti. Minusta tulisi isona kuuluisa esteratsastaja!
Kunnes kuvioihin tuli pojat, baarit, työt ja se kaikki aikuiselämä. Muka niin kiireistä.
Ajattelin aina, että otan sitten yksityistunteja ja jatkan harrastusta. Pidän nyt vain ihan vähän taukoa. 

Tämä tauko olikin sitten odotettua pidempi. Reilu kymmenen vuotta vierähti niin, että istuin sen aikana ehkä yhteensä kolme kertaa satulassa ja loput kerrat näin vain unta, että olin ratsailla. Joka aamu hevosunen jälkeen vannoin, että varaan  tunnin, mutta en vain saanut aikaiseksi. En tiennyt enää mistä aloittaa.

 

 

Oppitunnit jäivät täysin ajatuksen tasolle ja ratsastussaappaat pölyttyivät kellarissa. Vasta meidän Ranskan ratsastusloman jälkeen sain itseäni niskasta kiinni kun ystäväni pyysi mukaansa Karlvikin ratsastustalleille. Siitä lähtien olemme käyneet siellä muutaman kerran kuukaudessa ratsastamassa ja kaikki kunnia Essille kun raahasi minut mukaansa. Yksin olisi ollut vaikea aloittaa 🙂
Tykkään myös tuosta Karlvikin tallista, todella rento meininki. Tykkään siitä, ettei tallilla hienostella, eikä tarvitse pelätä jos ei osaakaan ihan kaikkea.

 

HASSUA:

• Harrastuksen uudelleen aloitettuani olen huomannut, että taitoni ovat ison lantakerroksen alla. Perusjutut tulee kyllä ihan selkärangasta, mutta kaikkea muuta voisi loputtomiin viilata. Tuntuu kuin olisin ihan laitumilla. 

• Olen myös huomannut, että osa opeistani on niin sanotusti vanhanaikaisia. Ratsastuksenopettajanikin on tästä muutamaan otteeseen maininnut ja välillä tunnen olevani kuin jokin muumio siellä satulassa. Onko koko ratsastus muuttunut tässä vuosien varrella?

• Jännä myös miten paljon varovaisempi on nyt kuin silloin nuorempana. Vaikka hevonen astui varpaille, pillastui, pukitti, tai tiputti, en ollut moksiskaan asiasta. Nyt itsesuojeluvaisto on korkeammalla (ja muumion luut hauraampia).
Tämäkin on toki vain tottumuskysymys. Jo muutaman tallipäivän jälkeen huomaa, että hevosia käsittelee paljon rempseämmällä otteella.

• Myös kaikki ratsastustarvikkeet ovat nykyään ihan hassuja. Mistä lähtien ratsastuskypärissä on ollut glitteriä ja timantteja?

  ∼ ∼ ∼

Muumio-otteista ja timanteista huolimatta, ratsastuspäivät menevät ihan terapiasta. On niin ihanaa keskittyä hevosten hoitoon ja ratsastamiseen. Kaikki huolet unohtuu siinä touhutessa. 

 

Onko siellä muita uudelleen ratsastuksen aloittaneita?
Tuntuu, että yllättävän moni on löytänyt lapsuudenharrastuksensa uudelleen 🙂

 

Kuvat: Mona Salminen

 

Piti tulla kirjoittelemaan meidän Hankopäivästä jo viikonloppuna, mutta viikonlopun riennot veivät mennessään ja päätinkin olla miltei koko viikonlopun täysin irti töistä/somesta. 

Ehkä syynä tähän irtiottoon oli todella rentouttava viikonlopun aloitus Vitamin Wellin kanssa Hangossa.
24-tunnin visiitti Hangossa sisältäen hieman juoksutreenejä, spata, illallista ja rentouttavaa aamujoogaa oli aikalailla täydellistä. Olen kyllä niin kiitollinen edelleen, että saan jakaa näitä ”ei yhtään työltä tuntuvia” -reissuja kollegoideni kanssa, jotka ovat minulle nykyään enemmän jo ystäviä kuin työkavereita. 

 

 

Hanko oli myös ihanan rentouttava näin loppusyksystä. Ei ihmisiä mailla halmeilla! Saimme juosta juoksutreenimme lähes tyhjillä kaduilla, raikkaassa syysilmassa ja nauttia spasta, sekä illallisesta ravintolassa vain muutamien muiden ihmisten kanssa. 

Rakastan Hankoa ja olisi kyllä ihanaa nähdä, että se eläisi hieman enemmän myös kesäsesonkinsa ulkopuolella, mutta juuri tuohon päivään täysi hiljaisuus tuntui todella rauhoittavalta.

 

 

Notes:

♥ Treenaa enemmän spurtteja juoksulenkillä

North Outdoor kotimaisen tuotemerkin merinovillaisille tuotteille iso suositus .

♥Pitäisi käydä enemmän Julia Hackzellin joogatunneilla (esim. SagaYogassa). 

Skincity.fi ihotesti netissä.

♥Pitäisi käydä Hangossa useammin sesonkiajan ulkopuolella. 

 

 

Kuvista kiitos: Wilhelm Öhman

Tags: