Aamutreenien jälkeinen suihku, kiire, päässä vaahtoava shampoo ja ovikello soi.
Ärsyttävä skenaario. Emmin hetken koska en odottanut ketään. Ovikello soi uudestaan. Mitä jos siellä on poliisi, palomies tai hieman realistisemmin lähetti. Olenko tilannut jotain? Tulisiko sieltä kauan kadoksissa olleet Skimssini?

Kietaisin itseni kylpytakkiin ja avaan shampoovettä silmässäni oven kahdelle putkimiehelle.
”Oho oot ilmeisesti suihkussa” ne sanoo ja kertoo tekevänsä vesipisteiden tarkistusta jokaisessa asunnossa. Ainiin se. olin unohtanut täysin postiluukusta hyvissä ajoin tippuneen lippulappusen joka kyllä ilmoitti asiasta.
Hieman pettyneenä siitä, etten pääse sovittamaan päähänpistona tilaamani Kim Kardashianin Skimssejä, neuvottelen miehet palaamaan uudestaan muutaman sekunnin kuluttua.

 

 

Ja miltei sekunnin päästä he tulivatkin. Ovikello soi sillä samaisella hetkellä kun painan suihkun pois päältä. Yritän kietoutua samaiseen kylpytakkiin, mutta se on nahkean märkä edelliseltä ovenavausreissulta, joten joudun tyytymään pyyhkeeseen. Avaan oven ja hipsin nopeasti tieheni. Matkalla makkariin kävelen keittiön ohi ja muistan – eli haistan, että minulla on munakas uunissa.
Se samperin uunimunakas-aamupala jonka tyrkkäsin uuniin koska kaasulietemme kaasu on pois päältä, enkä voinut tehdä omelettia tapani mukaan pannulla.

Kurkkaan unohtunutta aamupalaani ja heti kun avaan uunin, alkaa yliherkkä palohälyttimemme kiljua niin täysiä, että putkimiehetkin meinasivat varmaan tippua alas lattiakaivosta.
Työnnän pääni ulos keittiön ovesta ja huikkaan melun läpi jotain ”ei hätää, munat ne vaan käryää” – tyyppistä typerää ja pinkaisen äkkiä jakkaran päälle heiluttelemaan hälyttimen alla isoa leikkuulautaa jotta saisin hälvennettyä savua hälyttimen alta.

Heilutan niin vimmatusti, että ensin meinaan itse tippua ja sitten pyyhkeeni meinaa tippua. Lopulta seison oudissa kumara-asennossa, samalla kun pidän pyyhettä toisella kädellä kiinni ja toisella jatkan huitomista.
Toivon hartaasti, etteivät miehet tule kysymään tarvitsenko apua. Pyyhe on niin riskaabelisti itseni peittona, että jos en saa tilannetta kohta hallintaan, he löytäisivät minut nakuna jakkaran päältä heiluttelemassa ilmaa jättimäisellä leikkuulaudalla. 

 

 

Onneksi palohälytin sammuu ja seuraavaksi yritänkin sitten sammuttaa alkavaa nauruhysteriakohtausta. Tilanne oli koominen. Kuin kohtaus jostain paskasta komediasta.

Miehet huikkaavat olevansa valmiita ja huudan keittiöstä (palohälytin edelleen korvissani soiden) takaisin hyvät päivänjatkot vähän liian kovalla voluumilla.
Kun ovi pamahtaa kiinni hipsin vihdoin kylppäriin hakemaan kuivaa pyyhettä, vain huomatakseni, että olen unohtanut imukuppiviritelmällä kiinnitetyn kameran suihkukopin oveen! NIIN ETTÄ LINSSI ON SUIHKUUN PÄIN.
Koska minun piti nyt kuvata vähän shampoo-yhteistyöhöni hienoja pisaratehosteita. 

Hienoja pisaratehosteita. Voisin melkein vannoa, että se ei ehkä käynyt heillä ihan ekana mielessä. Pikemminkin, naureskelivat etteivät ihan tollaista spektaakkelia osanneet odottaa työpäiväänsä tämän hullun D-rapun naisen asunnossa.

 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:

Kaupallisessa yhteistyössä Samsungin ja Indieplacen kanssa.

 

Akku loppuu tunnissa, laukun vakiovarusteena on laturi tai powerbank – ehkä jopa molemmat. Puhelimella otetut kuvat ovat sumeita, pyyhit linssiä mutta se ei auta. Näyttö sekoilee, ääni ei kuulu soittaessa. Turhauttaa – varsinkin tällaista, jolle älypuhelin on työväline ja sen toimivuus iso osa työarkea. 

Edessä oli se väistämätön, eli uuden puhelimen hankinta ja samalla sitä seuraava kysymys. Pysynkö vanhassa, vai kokeilenko uutta? Uuden opettelu samalla pelottaa, että kiinnostaa. Olenhan silmä kovana tarkkaillut millaisia herkkuja on niissä ihan uusimmissa malleissa.
Mäkin haluun kokeilla noita cooleja juttuja!

Yhteistyössä Samsungin kanssa otin sitten haasteen vastaan ja aloin testailemaan heidän todella paljon kehuttua uutta Samsung Galaxy Note10+ puhelinta. Uskokaa tai älkää, tuntui kuin minulla olisi ollut kokonaan uusi hightech-minimaailma yhtäkkiä kourassa. Teen nykyään niin paljon töitä puhelimella, että erityisesti Noten mukana tuleva älykynä S Pen on aiheuttanut riemukirkaisuja. Tästä taikasauvasta on ollut suuri apu kuvanmuokkauksessa ja kuvaustilanteissa, se nimittäin toimii myös etälaukaisimena! Myös puhelimen 6,8-näyttö on tuntunut tällaiselle monta tuntia puhelintaan napittavalle tyypille ihanalta. Vähemmän silmien siristelyä, enemmän työskentelypintaa!

Tämän kaiken lisäksi olen testannut myös Galaxy perheeseen kuuluvia herkullisia laitepareja: Galaxy Watch Active 2 – älykelloa ja langattomia Galaxy Budseja.

 


Viime viikot ovat siis menneet ihmetellessä, opetellessa uutta ja erityisesti ihastellessa uusia toimintoja. Tässä muutamia huomioita. 

Tietojen siirto – ei se ollutkaan niin vaikeaa
Samsungin Smart Switchin kautta pääsi siirtämään yhteystiedot, kalenterit, videot, musiikit, kuvat ym. vanhasta puhelimesta uuteen langattomasti vain muutamalla painalluksella. Saat itse valita mitä haluat siirtää, mutta muista, jos haluat siirtää ihan kaiken ja vanha puhelimesi on yhtä täynnä kuin minun, ei siirto tapahdu ihan sekunneissa.

 

Uusi parempi kamera – ei tässä kohta enää järkkäriä edes tarvita
Siinä missä ennen kotona hyvän ruoka-annoksen kuvaaminen blogiin on usein jäänyt siihen, että en jaksa alkaa virittämään valoja ja vaihtelemaan kamerani runkoon objektiiveja, onkin vaihtunut siihen, että pystyn nappaamaan ruokakuvat näppärsti puhelimella. Tuosta noin vain naps. Pimeässä keittiössä pelkän kattolampun valon avulla. Nyt ymmärrän miksi sanotaan, että tässä olisi yksi markkinoiden parhaista kännykkäkameroista.
Valittavana on ultralaajakulmakamera, eli todella laajaa zoomia. On taustan sumennosta, manuaaliasetuksia, joissa voi jo kuvaustilanteessa säätää värikylläisyyttä ja kontrastia (ah!)
Voit jopa poistaa taustan kaikki värit, niin että vain kohde on värikäs. Lisäksi nämä toiminnot ovat valittavissa myös videokuvassa. Saat siis bokeh-effektin myös videoon ja mikä parasta – tässä puhelimessa on ihan mieletön tärinänesto. Kuva ei heilu vaikka kuvaisin teille videota porrastreeniä juostessa. Lisäksi puhelin tallentaa 4K-tarkkuuden kuvaa 60 kuvan sekuntivauhdilla, eli laadukkaammankin filmin tekeminen onnistuu tällä laitteella.

 

 

S Pen -kynä – tai siis minulle se taikasauva
Tämä toiminto on helpottanut työtäni ihan älyttömästi. Kynä kun tosiaan toimii kaukolaukaisimena, ja sillä voi erilaisia eleitä tekemällä zoomata, vaihtaa etäältä kuvaustilaa (vaikka perus kuvatilasta, taustan sumennukseen).
Tunsin itseni ihan Harry Potteriksi kun opettelin kotona kynän kaukotoimintoja. Ympyräliikkeellä se zoomaa, sivunykäisyllä vaihtaa kuvaustilaa ja ylöspäin viuhtaisulla vaihtaa etukamerasta takakameraan. Välillä mietin, että jos sanon hokkus pokkus muuttuuko puhelin droneksi ja alkaa liidellä taivaalla?

Kynällä voi myös piirtää kuviin hauskoja juttuja ja ne itse sottaiset käsinkirjoitetut muistiinpanotkin sovellus osaa muuntaa tekstimuotoon ja tallentaa muistiinpanot useassa eri muodossa, kuten PDF:nä tai Word-tiedostona.
Ja ei, ei tarvitse pelätä kynän hukkaamista. S Pen on piilotettu puhelimen sisälle ja sen saa vedettyä esiin oikeasta alanurkasta.

Lue lisää Samsung Galaxy Note10+ puhelimesta täältä.

 

 

Uudet kuulokkeet – näillä voi puhua!
Täysin langattomat Samsung Galaxy Buds -in-ear-kuulokkeet sekä peittää ympäristön äänet, mutta halutessaan päästää ne myös läpi. Jos törmäät kaveriin lenkkipolulla, kytket vain päälle tilan, joka päästää läpi ympäristön äänet, niin sinun ei tarvitse riisua ollenkaan kuulokkeita korvista. Kuulokkeissa on myös mikrofonit, ja näillä Galaxy Budseilla voit puhua myös puheluja.
Jep. Tällaisia hightech nappeja ei olekaan ennen ollut mun korvissa. Lue lisää kuulokkeista täältä.

 

Älykello –  kertoo miten urheilla ja nukkua
Samsung Watch Active 2. Jes, vihdoinkin älykello kello sirolla muotoilulla. Tätä on saatavilla herkullisissa väreissä ja myönnetään, että ruuskultainen väri houkutteli, mutta olen kuitenkin tyytyväinen klassiseen mustaan. Tämä menee kaiken kanssa ja pysyykin ranteessani myös kuntosalin ulkopuolella.
Kello toimii urheilukellona, mutta lisäksi sillä voi seurata esimerkiksi unta, sykettä ja stressitasoa. Niin mielenkiintoista.

Lue lisää Samsun Watch Active2 -kellosta täältä.

 

 

Tässä vielä kuvapläjäys uuden puhelimeni kuvarullasta. Olen todella yllättynyt kuinka hyvin värit pääsevät esiin kuvissa ja miten yökuvauksenkin kuvat ovat teräviä ja värikkäitä.

Kuten sanoin; eihän tässä kohta tarvitse enää mitään järkkäriä kannella. 

Auringonlaskun värit

Ruokakuvat – ihanan tarkkoja!

Pimeässä otetut kuvat

Taustan sumennus -ja väriläikkä -tehosteiden testailua

Selfiekameran testailua

Ja zoomailua

 

Mitä mieltä? Onko jollain teistä myös Samsungin Galaxy Note käytössä? Oletteko tykänneet? 🙂

 

Minulla on välillä tapana kurkkia blogihistoriani kirjavilta sivuilta mitä olen tehnyt tismalleen samana päivänä menneinä vuosina. On kummallista, ja jopa hieman pelottavaa, että olen pitänyt ns. Virtuaalista avointa päiväkirjaa tekemisistäni jo lähemmäs kymmenen vuotta. Mutta samalla on tietty hauska lukea vuosien takaisia ajatuksia. Katsoa niitä tyylikokeiluja ja vauhdikkaasti vaihtuvia kiinnostuksen kohteita.

Tänä päivänä kahdeksan vuotta sitten puhuin nuudeleista ja karkeista. Tekstissä ei ollut minkäännäköistä pointtia, mutta silti siihen tuli 68 kommenttia? Hieman on muuttunut blogin kommenttiboksi noista ajoista 😅

 

Ote blogikirjoituksestani  26.11.2011

”Eiliset kaupunkikiertelyt jäi lyhyeen katsoessani parhaaksi tehdä pikaisen u-käännöksen takaisin kotiin. Jos jäisin ostoksille, saisin elää kuukauden nuudeleilla.
En pidä nuudeleista. Syötiin niitä joskus ala-aste ikäisinä aina. Jokin siinä liemessä saa minut voimaan pahoin. Olen kyllä yrittänyt. Olen myös yrittänyt fantaa ja appelsiinimehua, ei pysty. Tämän inhon sain aikaan teinivuosina, kun kaikki se alkoholi mitä nyt perjantai-illan kotibileisiin saatinkaan käsiin, piti juuri näihin oransseihin limumehuihin blandata.
Voisinko näihin kokemuksiin perustuen testata seuraavaa; jos syön irtokarkeilla itseni överin partaalle usean päivän ajan, lakkaanko lopulta tykkäämästä irtokarkeista? Olen nimittäin nyt niin koukussa irttareihin, että pääsyni Makuunin karkkiosastolle pitäisi evätä porttikiellolla.”

 

Tältä näytin 2011 ja tältä näytän nyt. Ilme on edelleen sama herkuista haaveileva. 

 

Näin kahdeksan vuotta myöhemmin voin kertoa, että irttariöverit tuli ja karkkihimo meni, mutta niiden tilalle tuli juustohimo ja miltei samat aatteet on tänäkin päivänä. Porttikieltoa vaan jokaiseen juustotiskiin – ei minua saa sieltä muuten pidettyä poissa. 

P.s Fantasta en edelleenkään en tykkää. En juo sitä koskaan. Maistuu edelleen blandikselta.

 

Tags: