Myönnetään. Tottakai kelpaisi palata näihin maisemiin ja siihen olotilaan kun päivän ainut pulma oli, että vuokraanko skootterin ja lähden kiertelemään saarta, vai löhöilenkö hotellin rannalla ja juon Bintangia.
Aika paljon on mielentila muuttunu tuosta.
Mutta samalla on kiitollinen olo, että sain viettää lomani sen koommin murehtimatta ja, että saavuin takaisin Suomeen juuri ennen kuin kuin koronatilanne lähti vyöryämään lumipalloefektin lailla.

Minulla on sentään upea loma takana ja aurinkoenergiaa vielä varastossa. Hoen tässä itselleni. Töitäkin ehkä jonkun verran. Säästöjäkin, niin että pärjään hetken, jos työt menevät alta.
Kaikki sympatia ja tsempit menee nyt sinne, niille ihmisille jotka taistelevat eniten. Niin terveytensä vuoksi, työpaikkansa takia, tai ovat sellaisessa työssä, jossa vaaditaan tässä tilanteessa nyt erityisen kovia ponnisteluja. 
Kunpa voisin tehdä itsekin enemmän. Olo on aika avuton täällä kotona. 

Tuntuu myös hassulta tällaisen kaiken keskellä höpistä jostain Balin matkasta, mutta toivoitte paljon postauksia näistä meidän majoituksista. Ja ehkä on välillä kiva lukea muustakin kuin koronasta.
Siksipä siis asiaan. Täältä tulee erikseen nyt oma postauksensa jokaisesta meidän majapaikasta. Ihan arvosanojen kera. 

 

 

Ubudin villan jälkeen keräsimme kimpsumme ja lähdimme Sanurin satamasta taittamaan n. 40 minuutin venematkaa kohti Lembonganin saarta ja Indiana Kenanga -hotellia.
Tämä oli reissumme kallein majoitus, mutta olimme valmiita pulittamaan sen hyvän rantasijainnin takia.
Tottakai itse hotelli näytti myös upealta, mutta puhdas ranta, jonka aalloissa pystyi uida, oli juuri sitä mitä kaivattiin oltuamme alkuloma Ubudin sisämaassa.
Lembonganilla toisilla puolilla saarta on myös kivikkoisempia rantoja kovemmilla virtauksilla, joten uintimahdollisuus ei ole taattu jokaisella Lembonganin rannalla.

Eikä ranta tai itse hotelli tuottanut pettymystä. Tämä saattoi jopa olla yksi suosikeistani koko lomalla. Täällä rannan läheisyydessä pystyi ihan eri tavalla rentoutua ja hotelli oli todella rauhallinen näin sesonkiajan ulkopuolella.
Huoneet olivat isoja ja niissä oli oma suloinen pikku piha. Hotellissa oli kaksi uima-allasta, sekä ihanasti sisustettu ravintola, jonka pöydissä istuessa pystyi upottamaan jalkansa rantahiekkaan ja joiden viereen siiten parkkeerasi heti yksi tai kaksikin koirakaveria. 

Nämä koirat olivat myös yksi suosikki asioistani Nusa Lembonganilla. Kaikki todella hyväkuntoisia, puhtaita ja kilttejä. Suurimmalla osalla oli kaulapannat. Ne oppi tuntemaan jo muutamassa päivässä. Samat koirat kun pyörivät minne ikinä menitkään lähialueella. Annoimme niille nimiä ja keskustelimme niiden luonteista.

Koirien tuijottelun lisäksi vuokrattiin skootterit ja kierreltiin saarta, etsittiin salarantoja, luettiin kirjoja tai löhöttiin spassa. Hotellin oma spa oli ihana. Todella siisti ja sympaattinen henkilökunta. Toki tämä oli hieman hintavampi kuin muuta paikat, mutta silti Suomen hintatasossa halpa. 

 

Tänne majoitukseen voisin tulla uudestaan. Jos jokin miinus pitäisi sanoa, niin itse huoneen sisustuksessa olisi voinut käyttää hieman enemmän samoja elementtejä joita oli hotellin yleisillä alueilla. Huone jäi hieman kolkoksi kun kaikkialla muualla oli niin kaunista 🙂

P.s plussaa kuitenkin siitä, että jokaisesta huoneesta löytyi joogamatto kaapista. 

 

INDIANA KENANGA usa Lembongan

Hinta: 107€ / yö (Low season)
Sisälsi aamiaisen
Varattu Agodan kautta.
Arvosana: 9

 

Tags:

 

Puhutaanko välillä jostain muusta kuin koronasta? Palataan lomamaisemiin ja siellä sattuneisiin kommelluksiin, kohtaamisiin ja tekemisiin. Positiivisiin juttuihin.
Paljon on Balilta materiaalia takataskussa ja nyt kun on aikaa siitä tänne naputella, niin varautukaa vain – täältä tulee koko Bali vielä näppikselle puklattuna.

(Huomasin tämän 18x viimeisin -postauksen Saran blogista ja kopsasin sen tänne Baliversioksi muokattuna).

 

BALILLA:

Sarja jota katsoin: Love is Blind. Tätä oli hehkutettu/kauhisteltu sen verran somessa, että ajattelin sen viihdyttävän minua lennon ajan monta tuntia. Ja niinhän se viihdyttikin, mutta pakko myöntää, ettei tämä kyllä kiiku sarjasuosikkieni kärkisijoilla. Sinkkuja treffailemassa toisiaan kahden viikon ajan pienistä huoneista, niin etteivät he nää treffikumppaniaan ja lopulta kosivat näitä sokkona? Niin outoa 😀 

Ruoka jota söin: Nasi Gorengia tilattiin eniten ehkä kaikista annoksista. Nasi Goreng on kuin Indonesialainen pyttipannu, missä on sekaisin riisiä, kasviksia kananmuna ja esim. Kanaa. Toinen hyvä annos oli Gado gado – Indonesialainen kasviruoka maapähkinäkastikkeella.
Niin hyvää! Pitää tehdä näitä myös kotona.

Uni: Selätin jetlagin taidokkaasti ja nukuin todella hyvin miltei kaikki yöni Balilla (jos ei lasketa yhtä kostean kuumaa hyttyshyökkäys-yötä bambumajassa). Tämä tuntui Suomessa huonosti nukuttujen öiden jälkeen taivaalliselta.
En edes nähnyt tapani mukaan kovin kummallisia unia / painajaisia. 

Moka: Kun lähdimme siskoni kanssa ravintolasta ja olimme nousemassa skootterin selkään, pysäytti ohitse kulkenut mies meidät ja huomautti, että siskollani on kypärä väärin päin päässään.
Nauroin tunnin.

Biisi: Tracy Chapman – Across The Lines

Kohtaaminen: Gravity hotellissa on vain yksi aamiaispöytä jossa istuin ensimmäisenä tilaamassa aamiaista. Pian seuraani liittyi pariskunta. Kuulin heidän puhuvan suomea. Pian tuli toinen pariskunta ja hekin puhuivat suomea. Kolmantena tuli siskoni ja siinä me sitten näkötettiin kuusi toisilleen tuntematonta suomalaista samassa pikkuisen boutique -hotellin aamiaispöydässä Balilla.

 

 

Ostokset:
2x purkkia kookosvoita
1 x kahvipapuja Aleksille tuliaisena
1 x jääkaappimagneetti (Aleksi vaatii että joka reissulta pitää tuoda magneetti).
1x balilainen pieni bambusoitin (rauhoittava vempain. En voinut lopettaa sen pimputtamista kaupassa, joten raahasin sitten kotiin asti).
2 x kesämekkoa jotka ostin pienestä putiikista
1 x käsikoru (joka tummui heti ekan käyttökerran jälkeen. Olisi pitänyt jättää tämä ostamatta.
1 x hiuspanta

Meikki: En käyttänyt meikkiä Balilla kertaakaan. Ehkä saatoin joskus siistiä kulmat, mutta muuten mentiin täysin naturellina ja hiukset käkkärällä luonnonkiharalla.
Eniten lotrasin näillä purnukoilla: Origins GinZing SPF 40 Tinted kasvorasva & Be3 SPF 50+ aurinkosuojasuihke.

Leffa: Paluulennolla katsoin lentokeneessa Knives Out elokuvan. Tykkäsin siitä, mutta en ole ihan varma vaikuttiko mielipiteeseeni sen imdb:ssä saama 8,0 arvosana ja se että oli muutama viinilasillinen alla. 

Onnistuminen: Se, että en telonut itseäni, enkä kyyditsemiäni perheenjäseniä skootterilla ajaessa.

Herkku: Chilivoimaissi maissikärrystä ja banaaniletut. Miksi en osaa jäljitellä tätä Balin yleistä aamupalalettua Suomessa? Mikä on se salainen ainesosa?

Podcast: Hei Babyn Nata-jaksot olivat tosi mielenkiintoisia (olen todella innoissani Natan raskaudesta)
Myös Tuplakääk ja YesGirl podit oli Balilla korvilla.

 

 

Applikaatio: Balilainen Uber: GoJek.
Tällä appilla, jonka kautta voi tilata skootterikyydin, auton tai vaikka ruokaa ym tarvikkeita kaupasta. 

Treeni: Tein muutaman kerran Kayla Itsenesin SWEAT -applikaation pikatreenejä aamulla hotellimme terassilla,
kävin lenkeillä rannalla ja tein muutamia uintitreenejä altaassa, sekä kerran joogattiin auringonnousussa bambukatoksen alla. 

Vaate: Bikinit ja saronki, tai löysähkö useimmiten valkoinen hellemekko ja sandaalit.

Aktiviteetti: Koirien tuijottelu rannalla / Yatzyn pelaaminen uima-altaalla, lukeminen ja lojuminen hieronnoissa.

Kirja: Kissani Jugoslavia jäi reissussa lukmistani kirjoista päällimmäisenä mieleen. Pajtim Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia kertoo Suomeen päätyvän albaaniperheen tarinan. Kirjan rakenne on kiehtova, se on taitavasti kirjoitettu, mutta samalla omaperäinen ja haastaa lukijaa käyttämään omaa tulkintaansa.
Kyllä, olin aluksi aivan pihalla, että mikä ihmeen puhuva kissa?

 

 

Tags:

 

Korona. Missä se ei näkyisi? Eilisen jälkeen varsinkin täällä Suomessa, kun koronakaranteeniin valmistautuvat korjasivat meidänkin lähikaupasta vessapaperit, käsisaippuat ja purkkitonnikalat. Hyllyillä näkyi kuulemma vain tyhjiä pahvipakkauksia ja kassajonot kiemurtelivat miltei kilometrikaupalla. Tuntui oudolta tulla takaisin kotiin tähän kaikkeen. Ja varsinkin matkustaa koko päivä tuona käänteentekevänä torstaina, kun rajoja alettiin sulkea, rajoituksia alkoi tulla viuhaa vauhtia ja media tuputti klikkiotsikoita siihen tahtiin, että teki mieli vain transportata itsensä ajatuksenvoimalla omaan sänkyyn peiton alle piiloon tätä kaikkea.
Rsitiriitaiset fiilikset. Koronahysteriaa lietsotaan liikaa, mutta samalla on hyvä, että olemme mahdollisimman tietoisia ja yhdessä estämme tilannetta pahenemasta.

Balilla Koronasta ei juuri puhuttu. Käsidesiä vilkkui enemmän ihmisten kourassa, mutta vessapaperia riitti kaupoissa. Toisaalta tilanne eskaloitui niin nopeasti täällä Suomessa, että varmasti sielläkin asenne voi olla piakkoin muuttumassa.

Reissuni aikana kuulin vain kerran puhuttavan Koronasta. Nusa Lembonganin hotellityöntekijä kertoi, että uskoo viruksen takia asiakkaita olevan nyt vähemmän. Pelkäsi myös töidensä puolesta. Jos tilanne pahenee eikä kukaan enää matkusta, ei hänellä ole työpaikkaa mihin tulla. 
Tottakai se pistää miettimään miten laajasti virus tulee vaikuttamaan kaikkeen. Työpaikkoihin, turismiin, terveydenhuollon resursseihin. Talouteen kaikkialla.  (Ihmisten terveys nyt kuitenkin prioriteettina🙏🏼).

 

 

Matkustaessa lentokoneessa / lentokentillä Korona näkyi kaikkialla.

• Minne ikinä katsoitkaan, näit jonkun hierovan käsidesiä kämmeniinsä. Kerran näin muutaman miehen kaatavan pienestä vodkapullosta viinaa käsiinsä ja desinfioivan kämmenensä alkoholilla. Että jos käsidesi loppuu, niin ei muuta kuin viinakaapille.

• Lentokenttien vessoissa ihmiset viettivät tupla-ajan lavuaarien luona ja ovia avattiin kyynerpäätaktiikalla. 

• Desinfiointipisteitä ja ohjeistuksia oli ripoteltuna ympäri kenttiä. Käsidesit isoissa laareissa kaupan paraatipaikoilla.

• Ihmiset eivät uskaltaneet yskiä, ja kun yskivät tekivät sen mahdollisimman hiljaa, pää miltei kainaloon asti kaivautuneena. 

• Työntekijöillä oli kumihanskat ja hengityssuojaimet. Matkustajilla enimmäkseen naamamaskeja. Näin myös muutamia kokosuojapukuja. 

• Ennen passintarkastusta käveltiin lämpökameroiden ohitse. Tällä seulottiin mahdollisia virustartuntoja. 

• Koneessa täytettiin locator card  -lomake.  Oletko ollut riskialueilla? -kysytään passintarkastuksessa ja erilaisissa lappusissa. 

• Lentokentillä oli hiljaista ja yllättävän autiota. Ihmiset tuijotivat uutisia, kännyköitään tai supisivat hiljaa. Ilmassa oli aistittavissa oudonlaista odotusta. Kuvittelinko vain vai oliko koko kentältä kadonnut se nauru ja puheensorina mikä oli ennen täynnä tulevan matkan intoa?

• Kuinkakohan monella on mennyt matkasuunnitelmat uusiksi ja lomat peruuntuneet?
Lähtevien lentojen taululla luki todella usean lennon kohdalla cancelled – eli luultavasti aika monella.

• Oma työmatkani Espanjaan peruttiin ja kaikkien ystäväni loma/työmatkat jää myös nyt lähiaikoina reissaamatta.

 

 

Avaan kännykästä uutiset viimeisen kerran ennen koneen nousua. Siellä kerrotaan, että ei suositella ulkomaanmatkoja, yleisötapahtumia, kokoontumisia, harrastamista. WhatsApp-ryhmät laulavat: ystävät kertovat kuntosalien sulkeneen ovensa, lähettävät kuvaviestejä tyhjistä kaupanhyllyistä ja pohtivat voiko käyttää enää edes metroa.
Sähköpostini kilisee viesteistä. Niissä perutaan tulevia tapaamisia, tapahtumia ja työmatkoja. Yhdessä kysytään haluanko yhteistyöhön hengityssuojaimia välittävän firman kanssa. 

Kaivan sadannen kerran käsidesin laukustani. Levitän sitä kämmeniini ja olen helpottunut, että olen kohta kotona.