Terveisiä Macaosta. Kun kerroin lähteväni työmatkalle Macaoon, lähes jokatoinen kysyi sen tarkempaa sijaintia, joten aloitetaan kertomalla täälläkin, että Macao on tosiaan pieni (pinta-alaltaan vain n. 30km) Kiinan erityishallintoalue n. Tunnin lauttamatkan päässä Hong Kongista.

Enpä voisi itsekään kehuskella, että Macao olisi minulle entuudestaan erityisen tuttu ja siksi tuntuukin hassulta, sekä jännittävältä, että olen täällä nyt työmatkalla Macaon turismijärjestön kutsumana kirjoittamassa pientä Macaon matkaopsasta.
Taustatyötä on siis jonkin verran tullut tehtyä ja vaikka tämä Portugalin entinen siirtomaa Macao onkin enimmäkseen kasinoistaan tunnettu, niin tuntuu täällä olevan paljon muutakin.

Itseäni erityisesti kiinnostaa ruokatarjonta. Miten näin pieneen kaupunkiin mahtuukaan 19 Michelin-ravintolaa ja miltä mahtaa maistua Portugalista vahvoja vaikutteita saanut Kiinalainen makumaailma? Macaon vanhassakaupungissa koreilee myös lukuisia Unscon maailmanperintökohteita ja monissa paikoissa unohtaa kokonaan olevansa Aasiassa.

Mutta, kolutaan ensin ja kirjoitetaan lisää vasta sitten 🙂
Tänään on luvassa mm. Marketteja, temppelitä, puistoja, katuruokaa (ja myös Michelin-ravintolan testausta), sekä Elekron show.
Odotan innolla!

 

 

Photos 2018 – Bangok The Siam hotel
Bag – Cult Gaia (HERE*)
Outfit – Asos
sisältää mainoslinkin*

 

Aina toilotan itselleni, että jos ei ole blogiin mitään sen kummempaa kirjoitettavaa, tai siihen ei juuri sillä hetkellä riitä rahkeet panostaa, niin on ihan ok olla kirjoittamatta. Eihän sitä kukaan edes huomaa. Mieluummin tulen tänne kirjoittelemaan sitten kunnon asian kanssa, kun että kirjoittelen jotain liirunlaata vain sen takia, että viime postauksesta on liian pitkä aika. 

No, nyt teen juuri päin vastoin. Liirunlaata postauksen täydeltä, mutta ei sen takia, ettäkö postausväli pelottaisi, vaan ihan vain sen takia, että teki mieli tulla päivittelemään kuulumisia.
Vaikkakin ne kuulumiset ovatkin vain sellaisia, että viikko on ollut pelkästään työjuttuja ja toimistolla istumista. Täällä ollaan nytkin seitsemältä lauantai iltana – villiä! Lähden maanantaina reissuun, joten olen joutunut tekemään myös ensi viikon deadlinet pois alta ja siksi hommaa on riittänyt tuplateholla. 

Mietin tässä vain, että tähän kun heittäisi suurperheen pyörittämisen, lemmikkieläimet, harrastukset, rempat ja vaikka vielä jonkun allergiaflunssan, niin tuntuisi omat pikku ”työkiireet” hiirenkakalta.
Kalenteri on ollut täynnä kyllä, olen työstänyt kahdeksaa eri projektia samanaikaisesti, mutta samalla heittäytynyt kiireisiini niin sokeana, ettei ole jäänyt muka aikaa mielestäni mihinkään muuhun. En todellakaan ole käynyt salilla, lenkillä, joogannut ja vääntänyt aamuisia vihersmoothieita. En ole jaksanut kokkailla, tai siivota. Asuntomme on itseasiassa niin likainen, että voisin pitää villakoira-kenneliä pölypalleroista.

Naurattaa, en yleensä ole tällainen. Muutama ekstrajuttu ja tiukka aikataulu, niin miksi täällä kaadan kahvia tuoppiin tuplana ja juoksen pää kolmantena jalkana, vaikka useimmiten pystyn kyllä hoitamaan palettini rauhallisena.
Eikö sitä niin sanota, että kiire on enemminkin tunnetila? Aikaahan ei voi hallita, mutta itseään voi.

 

 

Millaisia te olette kiireen alla?

 

 

Coat – Nanso
Sweater & jeans – Zara
Shoes – River Island
Bag – Chanel
Sunglasses – Stella McCartney

 

Terveisiä toimistolta kaaoksen keskeltä. Edessäni on erittäin sotkuinen toimistopöytä, sitäkin sotkuisempi ja täynnä oleva kalenteri, pari palaa suklaata, likainen sateinen ikkuna ja kollegaystäväni Kriselda. Yritän saada tämän viikon to do -listaa lyhennettyä, mutta tuntuu että aivoni vain kilpailee lähinnä siitä kumpi tuottaa kovaäänisempää hurinaa – se vain toimistomme ärsyttävää meteliä pitävä jääkaappi.

Kello on jo seitsemän illalla ja olo on aikaansaamattomampi kuin pitkään aikaan.
Siinä on muuten tunne, mistä en pidä yhtään. Aikaansaamattomuus. Kaikenlainen arkinen vetkutteku ahdistaa.
Ja nyt kulutan aikaani vain kirjoittamalla kokonaista postausta siitä itsestään. Ihan kun leikkisin piilosta deadlinejen kanssa.

Miksi mieli toisinaan rakentaa niin ison kynnyksen jonkin tehtävän aloittamiselle? En tykkää jättää työasioita kesken, enkä pidä niiden viimetinkaan jättämisestä, mutta mitä tehdä niinä päivinä kun luovuus on tasolla jääkaapin hurina? Lopputuloksena on usein se, että notkun väsyneenä toimistolla ja olen vieläkin aikaansaamattomampi.

Luin joskus, että vetkutteluun auttaisi aikataulutuksen ja tehtävän pilkkomisen kanssa myös yksinkertaisuudessaan riman laskeminen. On ok palauttaa paska raportti tai kirjoittaa huono blogipostaus. Kaikkea ei aina saa tehtyä, ja sitä pitää vain sietää.

Ehkä tuohon voisi tänään takertua? 😀

 

 

P.s Nämä farkut ovat ehkä mukavimmat jalassa. (Ne ovat Zarasta)

 

Photos: Mona Visuri

Tags: