Rakastan korkeavyötäröistä kaikkea. Shortsit, hameet, housut, farkut, trikoot, treenihousut.. Villakalsarit! Kaikki. Lantioni on sen mallinen, että mikä tahansa resori navan alla puristaa ja tuntuu tukalalta. Joten kysymys kuuluukin – miksi ihmeessä korkeavyötäröiset bikinit poikkeuksellisesti tuntuvat (ja näyttävät) ihan kakkavaipoilta?

Tämän jo jonkin aikaa sitten rannoille 60-70 luvulta palaneen bikinimuodin olisi siis luullut olevan meikäläisen unelma, mutta kokeiltuani lukuisia korkean vyötärön omaavia bikinialaosia, olen päätynyt siihen, ettei 95% tämän mallisista alaosista tykkää yhtään olla mun lantiolla. 

Jäljelle jääneet 5% taitavat ollakin sitten vielä kiven alla. Kuvissa näkyvät pallobikinit ovat ihanat, mutta vaativat totuttelua.

Eipä mulla muuta, kyselitte näistä biksuista paljon Instagramin puolella, joten kokonainen postus bikineistä nyt ulkona 🙂

 

Bikinien yläosa – & Other Stories (TÄÄLTÄ)
Bikinien alaosa – & Other Stories (TÄÄLTÄ)
Aurinkolasit – H&M
Korut – Mango
Laukku – & Other Stories
Sandaalit – Hermes
Kuvat: Mona Salminen
*sisältää mainoslinkkejä

 

 

Tags:

Oranjezicht City Farm Market – Kapkaupunki

 

Onko muita joiden mielestä vihanneskorit on maailman kaunein asia?
Ei sellaiset kaupan heviosasto-korit joista pilkottaa muovia ja viivakoodia, vaan tuoreet vihannekset sellaisenaan nätisti kasaan ladottuna. Täydellisen vihreä parsakaali, juuri mullasta nostettu punajuuri, kaunis suippo porkkana vihreällä varrella?

Oranjezicht City Farm Marketissa teki mieli ostaa jokainen juurekas, hedelmä, vihannes ja kasvis. Tuijottelin niitä onnessani enkä voinut vastustaa hiplailua ja nuuskimista.
Oranjezichtissa homma toimii niin, että nappaat maasta ison korin ja saat vapaasti kierrellä ympäri Markettia keräten koriisi mitä ikinä halajat ja maksat ne lopuksi punnitse & maksa -tiskille.

Mietin siellä pyöriessäni, että kunpa tällä tavalla voisi tehdä aina ostoksensa. Lähiruokaa, luomuna ja pientuottajilta, mutta kappas kumma kun kauppahallien ja torien sijaan löydän itseni kuitenkin useimmiten sieltä helposta ja nopeimmasta vaihtoehdosta – jotakuinkin Alepan kassalta. 

 

Ja tähän väliin sata kuvaa parsakaalista

 

Oranjezicht City Farm Market on täynnä kojuja, ravintoloita, kahviloita. Täältä voit ostaa suklaata, kastikkeita, koruja, asusteita, juustoja, kukkia. Kaikenlaisia pientuottajien aarteita.

Omaan koriini päätyi kastikkeita, kasa vihanneksia, pulla ja Kingklip-kala joka haisi kotiin päästessämme ihan raadolta.
Pilaantunutta kalaa lukuunottamatta tälle marketille iso peukku. Okei ja miinusta myös mahdottomasta nimestä, mitä en todellakaan osaa lausua.
Tykkään myös muista Kapkaupungin marketeista. Lempparini on ollut kauan Old Biscuit Millin The Neighbourgoods Market Woodstockissa ja muutaman kerran olemme käyneet myös Bay Harbour Marketisssa Hout Bayssa, mutta uumoilen Oranjezichtista uutta suosikkia. Kiva valikoima, kompakti koko ja ihana lähellä keskustaa. Ihan Waterfrontin vieressä. 

Tottakai tämänkin oli aivan tupaten täynnä kansaa ja jonoissa sai seisoskella, mutta parhaissa marketeissa on aina tungosta.

 

 

Oranjezicht City Farm Market on auki lauantaisin 9-14 ja sunnuntaisin 9-15
Suosittelen piipahtamaan jos olette Kapkaupungissa 🙂

 

 

Täällä ollaan taas, Kapkaupungin auringon alla.
Melkein viikko jo takana ja nyt jo mietin – miten ihmeessä voin lähteä takaisin Suomeen ilman pikku Leonia?

Päivät kuluvat täällä ihanan letkeästi. Mennään nukkumaan auringonlaskun aikaan ja herätään ennen sen nousua.
Pojat useimmiten kokkaavat ja käyvät toisinaan pyöräilemässä, tai golffaamassa. Me tytöt  juostaan aamulenkkejä ja otetaan satoja vauvakuvia.

Mikään ei tunnu (vauvaa tietty lukuunottamatta) muuttuneen.
Kaupungissa vesitilanne näyttää hiukan paremmalta ja uusia ihania ravintoloita on taas kasvanut ennätysvauhtia. Miten ehdin testaamaan niitä kaikkia?

 

Huomenna lähdemme poikaystäväni kanssa viinitiloille muutamaksi yöksi. Olen kiertänyt Stellenboschin ja Paarlin viinitilat läpi lukuisia kertoja, mutta en koskaan ole yöpynyt siellä. Arvatkaa odotanko innolla?  Kaikki minut tuntevat tietävät, että unelmani on jotakuinkin asua viinitiloilla – eihän minua varmaan saa sieltä ollenkaan pois raahattua.