Saaran naapuriin on rakennettu uusi talo. Hulppea, varmaan 7 kerroksinen jättiläinen, missä on ovia ja ikkunoita enemmän kuin kerrostaloissa. Tuijottelin sitä kun istuttiin kivi kynnyksellä odottelemassa taksia. Oltiin tavallaan lukittu itsemme ulos talosta, mutta ei se haitannut kun oltiin muutenkin lähdössä.

Takanamme koditon mies kaivoi hiljaa roskiksiamme. Tuli niin voimaton olo siinä hulppean lukaalin, oman lukitun oven ja kodittoman miehen välissä. Tuijottelin lakattuja varpaitani enkä voinut tehdä mitään. Varpaani ärsyttivät minua. Miksi minulla edes oli nätisti lakatut varpaat kun toinen syö minun eilen roskiin heittämiäni ruuantähteitä.

Tällä alueella ei näe paljon köyhyyttä ja sen jotenkin liian helposti unohtaa. Tätä miestä en kyllä saanut pois mielestäni. En vaikka tänään Lauri antoi sille mansikoita, pastasalaattia, omenapiirakan ja vettä. 

 

Tässä muutamia kuvia viime päiviltä. Emme ole paljon muuta tehneet kuin viettäneet rennosti pyhiä ja säästelleet aktiviteetteja sitten ensi viikkoon. Mukavaa viikonloppua 🙂

Vaikka juhlimmekin joulua 25 päivä kello 13, tonttulakkien seurana vain bikinit, kynttilänvalon tilalla paahtava aurinko ja seurana sekalainen porukka ystäviä ja heidän perhettään, oli minulla todella kotoisa olo.

Tämä oli jo toinen jouluni täällä ja toinen kerta kun vietimme sitä parhaan ystäväni poikaystävän vanhempien luona, joten tiesin, että tuntisin oloni tervetulleeksi ja vähän myös mitä päivältä odottaa; paljon hyvää ruokaa, naurua, uimista, kylmiä drinkkejä, rentoa höpinää, ja aurinkoa. Se mitä en ehkä osannut odottaa oli Saaran liikutuksen kyyneleet lahjastamme, mikä johti siihen että me kaikki aloimme vähän itkeä, se että Ryanin isä luettuaan tatuointini halusi soittaa koko päivän Rolling Stonesia, tai sitä että tanssittaisiin kaikki bikinit päällä terassilla Adelen tahtiin.

Kuusi tuntia tätä kaikkea ja vähän enemmänkin piti huolen siitä, että vietin varmasti yhden ikimuistoisimmista jouluistani ikinä ja vaikka pidän perinteisistä jouluista perheeni kanssa paljon, pysyvät nämä hieman erilaisetkin joulut mielettöminä muistoina pienessä mielessäni, toivottavasti sinne hamaan mummeli-ikään asti.

Paljon kuvia ja paljon punaisia poronsarvia. Toivottavasti teilläkin oli kaikilla mukava joulu. 

Päivät täällä vain vierivät vikkelästi ohi. Tekisi mieli tehdä kaikkea ja kokoajan, mutta ennen kuin huomaatkaan on jo ilta ja päivällä porottanut aurinko paahtanut energiasi pois.
Onneksi meillä on vielä paljon aikaa jäljellä ja hauskoja juttuja tulossa. (Olemme olleet täällä vasta neljä päivää ja minä jo ihan paniikissa että aika kuluu liian nopeasti!)

Tänään juostiin taas aamulenkki Lions Headille päin. Päästiin pidemmälle kuin aikaisemmin, mutta mitä pidemmälle menet sitä pienemmäksi ja jyrkemmäksi polku käy ja joka puolelta lentelee ötököitä naamaan ja liskoja vilisee jaloissa. Okei näin vain yhden liskon, mutta sen jälkeen olin ainakin näkeväni niitä joka puolella!

Tänään lenkkipolulla oli muitakin meidän lisäksi. Jokainen moikkasi kohteliaasti ja jopa sama leijonakoira tuli vastaan kuin viime vuonna! Onpas kotoisa olo.

 

Kohta lähdetään jouluostoksille. Luulin ehkä hieman pakenevani joulua tänne, mutta mites ei pieneen mieleeni mahtunut se että tietysti vietämme huomisen päivän Ryanin vanhempien luona ja tietysti he ovat ostaneet myös meille lahjoja ja tietysti minäkin nyt haluan ostaa kaikille lahjoja.  Ei se mitään, olen aika innoissani tästä ja pääni sisällä lahjalista vaan loistaa ideoita. Katsotaan mitä mieltä olen sitten kun pääsen mitä ruuhkaisimmalle WaterFront ostoskeskukselle enkä kuitenkaan löydä mitään.

Joulustressiä Afrikassa. 

 

 

Toppi – VeroModa
Shortsit – BikBok (tulossa keväällä)
Kengät – Zara
Laukku – Alexander Wang
Aurinkolasit – RayBan
Kello – Marc Jacobs
Koru – My iMenso