Lentomatka meni hyvin ja nopeasti. Sain nukuttua yli puolet ajasta, vaikka heräsinkin kokoajan siihen, että oikean jalan polveani särki. Se kai tarkoittaa etten ole ihan nuori enää. Ei minulla ennen särkenyt polvia lentokoneessa.

Polvivaivoista viis, oli ihanaa monien vuosien jälkeen tallustella Singaporen lentokentällä, siellä on ihan oma tuoksunsakin! Mieleeni tulvahti vaikka mitä muistoja siitä kun olin siellä viimeksi kahdeksan vuotta sitten ihmettelemässä maailma, erikoisessa elämäntilanteessa, matkustamassa Balille ja jotenkin ihan hukassa. Jos minulle silloin oltaisiin sanottu, että olen kahdeksan vuoden päästä tässä tilanteessa en olisi uskonut, mutta ehkä olisin ollut jossain sisimmissäni kuitenkin erittäin helpottunut.

Kentällä meitä vastassa oli autokuski nimikyltin kanssa. Auto tosin oli lopun ryhmän käytettävissä, joten nousimme taksiin ja opas höpötti koko matkan kaikkea, mutta minä en voinut keskittyä kunnolla kun tuijotin vain ikkunasta Singaporen vihreää metropolia.

Vihreää oli myös meidän hotellissamme. Konkreettisesti, sekä ajatuksen tasolla. ParkRoyan on Pickering oli jättimäinen hotelli, mitä ympäröi useita puutarhoja? Puita katolla, seinissä ja puinen huonekin. Tai no ainakin melkein.
UPEA, ei oikein voi muuta sanoa.

 

Vaikka olinkin illalla hotellille takaisin saapuessani rättiväsynyt, en voinut vastustaa kiusausta ottaa huoneesta hieman iloa irti, joten laskin itselleni vaahtokylvyn.
Vaahtokylpy, lasi viiniä, kirja ja nuo maisemat. Pienet (tässä kohtaa isot) nautinnonhetket <3 Hyvin onnellinen tyttö.

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna ohjelmaa klo 9.30 – 23. Jos ehdin, tulen kuitenkin vielä kirjoittelemaan teille huomenna loput tästä ensimmäisestä illasta.

Missä se Julia on joka pakkasi matkalaukkunsa viikkoja ennen matkaa, tunki kaikki shampoot ja voiteet omiin nimilapuilla varustettuihin pikku matkapurkkeihinsa keskittyneesti, tilasi uusia bikineitä netistä ihan vaan varmuuden vuoksi ja järjesti lentoliput kaikissa mahdollisissa muodoissaan muiden papereiden kanssa (mitä ei koskaan edes tarvitse) omaan ’lento dokumentit’ kansioonsa.

Joo, se ei ole täällä ollut viimepäivinä. Eikä ole muuten näkynyt muutenkaan vähään aikaan. Ehkä se oli niitä ensimmäisiä lentoja varten se Julia. Tässä nykypäiväisessä versiossa on enää järjestelmällisyyden rippeet jäljellä ja ajankäyttö kadoksissa ihan kokonaan.

Sain kaikki asiani hoidettua vasta juuri viime hetkillä, (eli nyt) ja matkalaukun sisällöstä en vieläkään mene ihan takuuseen, mutta pääasia että paketti on jotenkin kasassa. Lento lähtee muutaman tunnin päästä.

Kiire ei tule tosin hellittämään perille päästyä kyllä sen enempää. Aikataulu on nimittäin Singaporessa todella tiukka ja joudunkin pahoittelemaan jo etukäteen sitä että en mitä luultavammin ehdi koneelle juuri ollenkaan.
Katsotaan miten käy! Toivottavasti Instagrammissa on edes jotain eloa nähtävissä. Sitä pääsee tiirailemaan tutun @juliatoivola nimimerkin takaa.

Foreca sanoo, että Singaporessa sataa, mutta niin sataa täälläkin. Ei haittaa 🙂

 

Ainiin! Ja tässä vielä lista muista Singaporeen lähtevistä bloggaajista:

Anne Christine www.acie.looklab.dk

Emily www.emilysalomon.dk

Emilie www.ganeoggaffel.dk

Anna www.rantapallo.fi/mungolife

Marinella www.rantapallo.fi/kaukokaipuu/

Fanny www.fannystaff.se

Marthe www.martheborge.blogg.no

Kristina www.kristinaandersen.no/

Se on täynnä ja se painaa varmasti enemmän kuin sallittaisiin. Painavana hieman epämukavakin LV:n Neverfull gm on kulkenut ympärinsä maita ja matereita. 
Ei siksi että se olisi jotenkin erityisen sopiva tähän tarkoitukseen, vaan siksi että se on täydellisen kokoinen. Sinne mahtuu kaikki ja se kaikki mahtuu penkin alle. Mitä nyt jostain ahtaasta jalkatilasta kunhan laukkuni on lähellä. En tiedä miksi lentokoneen käsimatkatavarahylly on minulle niin mörkö – paitsi siksi, että se on ärsyttävän täynnä, jumissa, ja tavaroita lentelee aina päälle. Mieluummin pitäisin vain laukkuni kokoajan siellä jalkatilassa.

Painoa penkin alla lojuvassa laukussa on paljon elektroniikan takia. Kannan järkkärit ja tietokoneet siellä kirjan, latureiden ym kanssa. Edes niitä latureita ei voi laittaa ruumaan. Ties vaikka minne jää jälkeen se lasti ja niin, mitä nyt jostain vaatteista kunhan minulla on ne laturini mukana.

Lähes poikkeuksetta siis Neverfull jalkatilassa ja sen sisällä mitä todennäköisimmin yksi tai kaksi kameraa, kameran laturit, läppäri, läppärilaukku, ja läppärin laturi. Kirja, muistivihko/kalenteri ja aikakausilehti.  Virkistävä kasvosuihke (Body Shopin Vitamin E face mist), rasva, deodorantti, hammasharja, hammastahna, huulirasva ja kampa. (Löysin BikBokista myös pienen pussukan, mikä sisälsi kosteuspyyhkeitä, meikinpoistopyyhkeitä, käsidesin ja suunraikastimen – kätevä). Lisäksi on vielä lämmin iso neule, tai huivi, jotkut lämpimät sukat, kuulokkeet unilappu, korvatulpat, purkkaa ja joku pähkinäpussi tai protskupatukka. Vesipullo kentältä ja jos muistan, mutta en ikinä muista, niin kotikomerosta vielä niskatyyny. Meillä on niitä varmaan viisi.

 
Tämä säkki siis huomenna taas olalle ja matkaan. Olen niin innoissani.

 

Tags: