GARDENS by the bay 30 loka 2013

Kun sain sähköpostiini pressimatkan aikataulun ja ohjelman, aloin vimmatusti googlettelemaan paikkoja mitä meidän päämme menoksi oltiin suunniteltu. Klikkaus toisensa jälkeen Google näytti minulle mitä mahtavimpia paikkoja, mutta yhden kohdalla sydämeni melkein pysähtyi. Se on Avatar! Huusin ehkä ääneen ja tungin pääni mahdollisimman lähelle näyttöä kuin päästäkseni maagisesti ruudun kautta hyppäämään itse kuvaan.

Katsokaas, minulla on aina ollut metsiä kohtaan hieman mielikuvitusta. Ihan pienestä tytöstä alkaen puutarhat ja metsät ovat kiehtoneet minua mielettömästi ja vaeltelinkin tuntikausia metsäpoluilla ja leikin puron juurella, sekä kallioilla. Sain luotua pienestäkin risukasasta itselleni mielikuvitusmaailman, mikä oli milloinkin Totoron onkalo, maa aikojen alussa laakso, viidakkokirja, Timonin ja Pumban sademetsä, lätäkkö oli taikalampi, oksa Tarzanin liaani, kaikki puut Pocahontasin puhuvia Kaarnamuoreja ja joskus jopa linnut Lumikin lähimetsän olentoja, joille asiaankuuluvasti lauleskelin. Tosin ne eivät koskaan istahtaneet olalleni vaan pikemminkin lensivät kauas pois tuosta nuotin vierestä rääkyvästä lapsesta.

Enää en ehkä laulele linnuille tai niin kovin kiipeile puissakaan, mutta Singaporen Gardens By The Bay kiinnosti ymmärrettävästi mielettömäsi.

Ja olihan se upea. Vesiputouksia, kukkia, korkeita paikkoja, lisää kukkia, pensaita, puita ja muutama kukka vielä lisää. Eniten pidin ehkä Cloud Forestista, minkä keskellä oli näyttävä vesiputous ja missä pääsi kävelemään kiemurtelevaa siltaa pitkin alas.

Olin saattanut tosin ehkä asettaa Avatar kuvitelmani hieman liian korkealle nimittäin paikka ei kuitenkaan lyönyt minua lopulta ihan täysin ällikällä. Se voi johtua myös siitä, että muutaman päivän jälkeen olin jo tottunut Singaporen mahtipontisiin juttuihin ja siitä että olin väsynyt, mutta joka tapauksessa luvuin alkuperäisestä suunnitelmastani muuttaa sinne asumaan. Ei tarvinnut pakata menninkäismatkatavaroita ja piiloutua pensaaseen, vaan ihan kiltisti kävelin ryhmän perässä puutarhasta pois. Ehkä olen hieman aikuistunut, mutta, tästäkin näkökulmasta (ja ehkä hieman terveemmästä sellaisesta) suosittelen tätä kokemusta silti lämpimästi. Tämä pikkupuutarha kokonaisuudessaan on maksanut Singaporelle maltaita, mutta ulkopuutarha on kävijöille ilmainen (ja auki jopa klo 02 asti yöllä) sisäpuutarhoja on kaksi ja ne molemmat pääsee näkemään n.18$ hintaan.

TROOPPINEN 29 loka 2013

Olen yrittänyt seistä täällä aurinkopaneelin lailla paikoillani ulkona, imeä lämpöä ja varastoida kaikenlaista aurinkoenergiaa saadakseni sitä edes hieman mukaani suomeen.
Veikkaan, että jo lentokoneessa auringon lämpö alkaa olla tosin haihtuva muisto vain.

Trooppinen kostea kuuma ilma on minun juttuni. Vaikka vaatteet liimautuvat ihoon, hiukset alkavat elää omaa ”haluan näyttää märältä heinältä” –elämäänsä ja naama valuu viemäriin, niin nautin siitä aivan suunnattomasti ja mieluiten mahdollisimman usein.

Nyt on kuitenkin aika vaihtaa sademetsät havukuusiin ja palata takaisin sinne mistä tultiinkin. Kaiken maailman myrskyjäkin luvassa, mutta ehkä pääsen perille asti.