Tilanne on nyt se, että matkalaukku on raahattu ullakolta, minä olen innoissani, Lauri hieman kateellinen ja sähköpostissani lojuu virtuaalinen lentolippu Singaporeen.

Loppukesästä sain sähköpostia, missä kysyttiin haluanko lähteä lehdistömatkalle.
Vastasin samalla sekunnilla, että haluan – vaikka olin varma, että tämä olisi liian hyvää ollakseen totta. Viestin oli oltava vitsi, valhe, huijaus. Roskapostia.

Minulle tarjottiin bloggaajamatkaa muutaman muun bloggaajan kanssa, (meitä olisi tanskasta, norjasta ja suomesta). Matkan tarkoitus – kokea Singapore.


Kokea Singapore? Kenelle käy niin, että mene hei vaan sinne ja koe Singapore?

Monien kysymyksien ja lukuisien sähköpostiviestien jälkeen minulle alkoi pikkuhiljaa valjeta, että minä tosiaan menen – en ehkä sittenkään ole kirjeenvaihdossa roskapostin kanssa.
Roskapostissa ei olisi listaa kanssalähtijöistä, matkaohjelmaa ja lopuksi vielä Finnairin lentoliput.


Matkaohjelmaa on paljon, mutta jokainen päivä on kuin lievästi sanottuna unelma. Näitä päiviä on kuusi ja ne sisältävät ravintoloita, nähtävyyksiä, ostoksia, museoita, puistoja, pilvenpiirtäjiä, yösafareita. Kaikkea mahdollista ja kaikkea laidasta laitaan.


Tiedän että jonkun korvaan kaikki tämä saattaa kuulostaa ehkä hieman ärsyttävältä. Tiedän että monille muillekin kelpaisi samanlainen matka, tiedän että olen aivan tajuttoman superonnekas, tiedän, mutta en voi tehdä muutakaan kuin olla vain kovin kiitollinen ja erikoisen ahkera Singapore-bloggaaja siellä. 

Matka alkaa 24.10.2013



Kuvat: weheartit / pinterest

Auringonsäteet ei tunnu enää niin lämpimältä iholla ja ilmassa voi melkein haistaa syksyn tulon, tiedetään.

Viileämmät ilmat tuovat mukanaan lämpimämmät haaveet. Olen ikuinen etelän-matka haaveilija ja tuntuu, että nyt alkaa olla aika päästää taas unelmointi rannoista ja palmuista valloilleen. Minne matka tänä talvena vie, sitä en osaa vielä ihan sanoa, mutta varmaa on, että joulun olemme poissa ja jo lokakuussa lähden luultavasti pienelle Aasian matkalle. Etelä-Afrikassakin haluaisin käydä. Ikävä siellä asuvaa ystävääni on ihan mieletön.

Katselin kuluneen vuoden lomakuvia ja tulin niin onnelliseksi. Miten mielettömän mahtavia muistoja ja kokemuksia. Kaikella nöyryydellä myönnän, kuinka onnekas olenkaan.

 
 

 

 

Eikö meitä kaikkia edes vähän kiehdo hylätyt paikat?
Kiehdo ja pelota. Tai ainakin minua. Muistan kun joskus parisen vuotta sitten seikkailtiin hylätyssä sairaalassa ja joka ikinen narina ja varjo oli minulle ”okei nyt kuolen –hetki”.
Olen tosin niin säikky, että hyvä kun en ala kiljumaan keskellä katua jos ohikulkeva yllättäen sanoo vaikka, moi.

 

No, joka tapauksessa. Laurista on kuoriutunut yksi hylättyjen paikkojen harrastaja, ja viime reissullaan Berliinissä pojat pääsivätkin vähän leikkimään, kun päättivät kiivetä aidan yli hylättyyn huvipuistoon.

 

Myönnän – tässä vaiheessa minäkin olin jo kateellinen, kuka nyt ei haluaisi nähdä hylättyä huvipuistoa?
En keksi ehkä mitään siistimpää hylättyä kuin huvipuisto. (Päiväsaikaan tosin kiitos). Ja vielä sellainen missä on vuoristoradat, maailmanpyörät ja kaikki!

Onneksi Lauri otti puhelimellaan kuvia, niin pääsin reissuun virtuaalisesti mukaan ja ajattelinkin nyt, että ehkä tekin haluaisitte kurkistaa miltä näyttää jo 12 vuotta hylättynä ollut Spreepark.

 

 

Välillä Spreepark avataan tosin myös yleisön pällisteltäväksi (tai joitain sunnuntaikierroksia siellä tehdään) ja elokuviakin joskus, mm. Hanna. Nämä tietysti laskevat hieman paikan jännittävyyttä, mutta löydä nyt täysin koskematon huvipuisto sitten jostain.
 

 

Lauri kertoi että maailmanpyörä pyöri tuulen mukana ja he miettivät kavereineen uskaltaisivatko nousta kyytiin ja antaa tuulen pyörittää kierros.

 

Jep, kunnon maailmanpyörä antiikkimatka tuulen voimalla – kuulostaapa kivalta! Mitäpä sitten kun ruostunut putki pojan painosta katkeaa, tai tuuli ei enää puhalla ja istut siellä kopissa keinuen kuin kaiken kokenut konsanaan.
Minustahan voisi tulla maailmanpyöräleski!

 

Ei kiitos.

 

 


 


 

Oli se sitten huvipuisto tai sairaala, niin Berliinistä taitaa löytyä kaikkea! Viimeksihän me seikkailimme hylätyssä tehtaassa ja eriskummallisessa robottikellarissa – Teksti löytyy täältä.

 

Metrotunnelit vain vielä odottavat!

 

Tags: