IHAN ARIELINA UIMA-ALTAALLA 08 helmi

Pienenä rakastin uima-altaita (kukapa lapsi ei). Lilluin niissä rusinaksi asti, niin sateessa kuin paisteessa.
Uin kuin olisi ollut pyrstö, suomut, evät ja kidukset, vaikka oikeasti minulla ei ollut edes uimalaseja. Oli vain kloorista punottavat silmämunat tuijottamassa uima-altaan kaakeleita samalla kun pidätin veden alla hengitystä luullen olevani kala. 

Minulle oli aivan sama millainen pieni lätäkkö se uima-allas oli. Keksin sinne kyllä merenalaisen maailman merenneitoineen ja pärskyineen. Itse olin useimmiten Arielin roolissa, vaikkakin kerran taisin näytellä Erikin osaa liian innokkaana ja puin isäni farkut jalkaan vöineen kaikkineen ja hyppäsin ne jalassa ”moikkaamaan Arielia”. Voitte kuvitella paljon aikuisen miehen märät farkut painavat ja ne vetivätkin minut pohjaan ihan ankkurin lailla. Silloin viimeistään selvisi, etten ollut kala vaan ihan vain ihmislapsi – sellainen  joka tarvitsee happea. 

Onneksi siskoni huomasi tilanteen ja tuli pelastamaan.

Näitä kuvia katsellessani en voinut olla ajattelematta kuinka sekaisin onnesta pikkuJulia olisi mennyt näistä maisemista. Kivet, palmut, hiekkadyynit ja kaikki. Täydelliset puitteet rakentaa loistava mielikuvitusmaailma. Minua ei olisi saanut kirveelläkään pois tästä altaasta ja myönnetään – ihan näin aikuisenakin se tuntui hieman vaikealta.

Hat & Swimsuit – H&M
Photos: Mona Salminen