Yhteistyössä Kalevalakoru*
Photos: Monan Salminen

 

 

Muistan ajan kun olin allapäin ja paras ystäväni Saara lähetti minulle lahjan Etelä-Afrikasta. Kultainen todella hento pieni rannekoru, missä oli pieni ympyrä. Avasin paketin yksin autossa ja rupesin ehkä vähän jopa itkemään. Ihan vähän vain. En sitä pahaa oloani, vaan sitä kaunista elettä. En ole ottanut korua pois ranteestani tuon päivän jälkeen.

 

Muistan kun erosin pitkästä suhteesta ja Kira soitti tulevansa kylään. Ei kysellyt muuta kuin, että tuoko vihreää teetä vai viiniä. Vastasin viiniä. Kira tuli, kannusti eteenpäin ja kertoi universumista. Tuli paljon parempi olo.

 

Muistan kun näin Kampin kauppakeskuksessa kauniin tyylikkään tuntemattoman tytön jonka hyvä energia oli käsin kosketeltavissa. Mietin miten hän sopisi eräälle hiljattain eronneelle miespuoliselle ystävälleni, ja miten hauska tyttöön olisi tutustua.
Ei mennyt kauaa kun sain ystävältäni viestin, että hän on iskenyt silmänsä erääseen kauniiseen stailistiin. Kriseldaan. Tyttö Kampista ja tyttö näissä kuvissa. Heistä tuli pari ja meistä tuli nopeasti ystäviä. Intuitioni tuntemattomasta tytöstä hyvine energioineen oli täysin oikea.

Sitähän se ystävyys on parhaimmillaan. Muistamista, kannustamista ja hyvää energiaa.
Kuinka kiitollinen saa olla, että vielä aikuisiässä voi löytää ihania uusia ystäviä, ja että vanhat säilyvät vaikka välissä olisi puoli maailmaa.

 

 

Halusin jakaa nämä muistot teille yhdessä Kalevalakorun #oletvaloisan-kampanjan kanssa.
Kuvissa kaulassani näkyvä hopeinen kaulakoru ja Kriseldan korvakorut ovat muotoilija Tiina Arkkon suunnittelemia.
”Suunnittelemassani korussa kehäkuvio kuvastaa ystävyyden ikuisuutta, joka tuo elämään valoa ja lämpöä”.

Hassu sattuma, että Saaran lähettämässä rannekorussa on samantyyppinen ympyrä ja se on tuonut paljonkin valoa ja lämpöä. Koruilla on se taika, niissä on tunnetta.

Muistakaan ystäviänne <3

 

 

Kiitos Kriselda mallina toimimisesta ja lahjakas Mona kuvista. 

 




 

Minähän en itke. Enkä varsinkaan keskellä päivää festareilla selvin päin, mutta jostain täysin käsittämättömästä syystä herkistyin Miklun keikan aikana yksikseni niin paljon, että piti äkkiä kaivaa isot aurinkolasin nenälle, koota itseni ja hakeutua piiloon ystävän kainaloon vähän nolona nauramaan oudolle tunnereaktiolleni.

Ehkä joskus itkettää kun kaikki on vain hetken niin hyvin. Kaikki ystävät ja poikaystäväni siinä, kesä tulossa päätökseensä, aurinko pilkottaa tummien pilvien jälkeen ja se positiivinen fiilis ympärillä tunkeutuu väkisin kyynelkanaviin asti.

 

Ei kai sitä voi enää rehellisemmin kertoa, että viikonloppu Blockfesteilla oli jälleen huikea. Kuinka täydelliset kesän päättäjäiset ja mielettömän hyvin järjestetty festari. Joka vuosi vain paranee. Kiitos ja kumarrus järjestäjille, ystäville ja koko kesälle. ♥



 

Kööpenhaminan muotiviikoilta oli vielä (kuten määrästä saattaa huomata) aika paljon julkaisemattomia tilannekuvia. Ajattelin ne tähän keskelle vielä mahduttaa, vaikka onhan tässä välissä ehtinyt jo vaikka mitä tapahtua. Näissä kuvissa on jotain mukaansa tempaisevaa tunnelmaa.

Köpis oli jälleen kaunis. Kaunis, mutta kylmä. Tutuksi käy jo vilkkaat pyöräkadut ja ystävälliset uberkuskit. Kauniit rakennukset, minimalistinen katutyyli, kaupat ja ah, ne ravintolat.
Tälläkään kertaa ei ehditty tarpeeksi, mutta senkin edestä ihasteltiin Elloksen sisustustavaroita, muotinäytöksiä ja käytiin messuilla. Syötiin kaksi loistavaa dinneriä Sticks'n'sushissa, ja sympaattinen taco combo meatpacking districtillä Hija de Sanchezissa.

 

Kiitos vielä Ellos ja Marsaana reissusta ja aina yhtä hauskasta matkaseurasta Sara, Jenni, Marianna ja Kira.
Tukholman muotiviikkoja odotellessa!