Onko liian aikaista alkaa jo sisustaa kotia joulukoristeilla? Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minusta kuoriutuu jouluihminen ja kappas vaan kun löysin itseni tänä vuonna jo marraskuun alussa selailemassa Pinterestistä kattausinspiraatiota (ja vähän myös kaikkea muuta).

Näitä asioita mietin meille: Valkoinen pellavapöytäliina, tai pelkkä pöydän puupinta. Kattauksessa roosaa, harmaata, havuja. Ehkä kultaa tai kuparia. Lahjapaperit yksivärisiä – valkoisia ja ruskeita. Niissä kultaista nauhaa ja koristeoksa. Kuusen tilalla pelkkiä yksittäisiä havunoksia korissa tai minikuusi jakkaralla.  Eukalyptuksenoksia maljakossa, kynttilöitä, muutama lyhty ja pienet jouluvalot tuikkimassa jossain – kunhan keksin niille paikan.

Tykkään minimalistista joulusta ja olenkin koristellut meidän kodin jo muutaman vuoden ajan vain pienillä jouluisilla yksityiskohdilla. Tottakai lapsuuden koristeelliset joulut olivat myös ihania, mutta omassa kodissa tuntuu tämä hillitympi joulu itselle paremmalta 🙂 

 

Mites te? Olette sitä joulutyyppiä joka haluavaa mukeat kuuset, eriväriset koristeet ja jouluvalot joka ikkunaan vai rauhoittuuko joulumieli hieman hillitymmin koristellussa joulukodissa?

 

Kuvat: Pinterest


Kaupallinen yhteistyö. OP Nano Kotivakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy

 

Minulla oli kova hinku aikuistua.
Vaikka kotona kaikki oli hyvin. Ei tarvinnut huolehtia vuokrasta tai rikkinäisestä pesukoneesta ja jääkaappikin täyttyi kuin itsestään – eli äitini kauppareissujen ansiosta. Sitä vain istui huoneessa korvalappustereot korvilla ja söi valmiilta lautaselta.
Ei sitä osannut silloin niin arvostaa. Oli itsestäänselvyys olla äidin hoivissa, eikä ihan ehkä tajunnut mitä kaikkea vaatisi asua omassa asunnossa.

Mutta olin itsepäinen, kekseliäs ja melko aikaansaava. Vaarallinen, mutta toimiva yhtälö ja ei mennyt kauaakaan kun olin jo keräämässä lähikaupan takapihalta muuttoani varten banaanilaatikoita.

 

 

Ensimmäiset kommellukset omassa sunnossa:

•Luin netistä mitä kaikkea muutto vaatii ja yllätyin miten paljon se sisälsikään sähkösoppareita, ositteenmuutosta, talonmiehelle soittoja ja erilaisia paperilappusten allekirjoittelua. Asunnon saaminen mm. Edellytti asuntovakuutusta ja 17-vuotiaan Julian mielestä koko vakuutushomma kuulosti kalliilta, monimutkaiselta ja jopa hieman turhalta. Otin minimivakuutukset ja vannoin, että minun kodissanihan ei käy mitään vahinkoja. Eipä juu. Ei ehkä kodin kanssa, mutta kyllä irtaimiston kanssa. Luulinko ettei mikään koskaan hajoa ja elän jossain pumpulissa?

•Kävin lähikaupassa ostamassa kaiken tiskiräteistä pesuaineisiin ja mausteista vessapaperiin. Loppusumma oli 17-vuotiaalle puolet sen kuun palkasta. Melkein itkin kassalla.
Miksi olin mennyt supermarketin sijaan pikkuriikkiseen lähikauppaa, missä kaikki nämä edellä mainitut joutui ostamaan tuplahinnalla?

•Ikeasta hain halvimmat kalusteet ja kasasin ne itse ihan vinksin vonksit ja ruuvvit löysällä. Olohuoneen iso tv-hylly hienoine lasiovineen ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin kuvastossa. Olin onnistunut kasaamaan kaikki lasiovet väärinpäin ja jokaisen vielä hieman eritavalla.

•Yritin laittaa ruokaa, mutta keitin riisin niin monta kertaa pohjaan, että oli pakko ostaa keittokirja ja aloittaa ruoanlaiton harjoittelu ihan alusta.

•Luulin, että viemärit pitää putsata kerran kuukaudessa ja ruuvvasin tunnollisesti lavuaarini putket auki ja vedin sieltä säännöllisin väliajoin hiustuppoja.
Kunnes hävitin jonkun osan ja putkesta suihkusi vettä vaatteilleni joka kerta kun hana oli edes hituisen avattuna.

•Kun ensimmäistä kertaa meni sulake ja jääkaapissa ei palanut valoja olin aivan pihalla miten asian saisi korjattua. Eikö jääkaappilamppuja myydäkään kaupassa? 😀

 





 

No, tekemällä oppii ja olen kiitollinen noista opettavaisita teinivuosista ja siitä että olin niin itsepäinen, että piti väkisin itse kaikki ”hoidella”. Arvatkaa vain onko jokainen muutto on tuon jälkeen tuntunut aina vain helpommalta?
Varsinkin aikojen muuttuessa ja palveluiden digitalisoituessa tuntuu, että muuttokuorma keventyy jo siltäkin osalta, että ei tarvitse juosta enää jokaisessa virastossa ja jonotella pankissa ruksimassa allekirjoituksia papereihin jotka hyvinkin todennäköisesti häviävät heti ensimmäisessä muuttokuormassa.

Esimerkiksi OP:lla on nyt täysin uudenlainen vakuutuspalvelu. OP Nano on rakennettu alusta asti helpoksi ja nopeaksi käyttää. Vakuutus on tehty moderniin elämään ja räätälöitäväksi ja juuri sellaisena, kuin vuokranantaja vaatii – ei mitään turhaa. Kaikki asiointi hoituu netissä tai vaikka kännykällä, eikä konttorissa tai puhelinpalvelussa tarvitse jonottaa.

Halvimmillaan OP Nano Vakuutuksen saa turvaamaan asunnon vain 3,70€ / kk, mutta olen oppinut itse, että laaja kotivakuutus (kattaa asunnon lisäksi myös omat tavarani ja kodinkoneet) on minulle oikea valinta ja tämä maksaisi minulle kolmiossamme OP Nanolla kuukaudelta n. 12 euroa. Ei paha. Ja koska käytän työssäni paljon elektroniikkaa, on laaja kotivakuutus todella ainakin itselleni suuri helpotus ja turva. Kun tietokone tai kamera hajoaa voisi ilman oikeaa vakuutusta olla monien tuhansien lasku odottamassa.

Veikkaan, että aikuisiän ylittänyt Juliakin olisi ollut tästä melkoisen innoissaan. Näppäillyt kännykällä tyytyväisenä kotivakuutuksen ja mennyt keittämään riisiä pohjaan.

 

Onko teillä kotivakuutusasia kunnossa? Pääsen jakamaan teille linkin, kautta saatte 1 kk maksuttoman kotivakuutuksen OP Nanolta. Jos siis uusi vakuutus tai vakuutuksen vaihto on ajankohtainen, niin klikkaa TÄSTÄ
(Ja vaikka vakuutusasiat tuntuisivatkin olevan kunnossa, niin kannattaa käydä linkin kautta laskemassa, olisiko kotivakuutus edullisempi tätä kautta. Vakuutusyhtiöiden kilpailutus on fiksua, nimittäin uusia hyviä vakuutuksia ja alempia hintoja on nykyään niin paljon enemmän tarjolla :))

Tags:

 

• Pyykkivuoreni muistuttaa Pisan tornia miehen minimaalisen kalsariläjän rinnalla. Mies pesee ehdottomasti useammin pyykkiä ja aina pieniä määriä kerrallaan. Minä kuulemma täytän pyykinpesukoneen liian täyteen ja mies paasaa aina vierellä, ettei noin iso määrä peseydy kunnolla. Mielestäni peseytyy ihan hyvin koska eivät ne ole koskaan sieltä uloskaan tulleet likaisina 😀

 

• Mies tykkää käyttää tuoksuvia pyykinpesuaineita ja minä tuoksuttomia. Tässä kohtaa annan periksi, nimittäin mies on meillä enemmän se lakanoiden ja pyyhkeiden pesuvastaava.

 

• Miehen mielestä hän täyttää järkevämmin tiskikoneen. Minulla on kuulemma liikaa päällekkäin astioita. Jos minulta kysytään, niin astiathan vain hellästi nojailevat toisiinsa. Jos mieheltä kysytään, ne ovat kuin likaisten astioiden jättimäinen maatuska.

 

• Minun mielestäni kaikki tavarat pitää olla omilla paikoillaan järjestyksessä ja mieluiten piilossa omissa laatikoissaan. Miehen mielestä on ok pitää piuhoja, ruuvimeisseleitä ja ties mitä pyöränosia ruokapöydällä ja tuoleilla.

 

• Miehen mielestä aluslakana pitää vetää sänkyyn jollain todella oudolla tiukennustekniikalla mitä en ole vieläkään oppinut. Vai esitänkö vain.. Haha, jos et halua tehdä jotain itse, tee se huonosti. Miten muutenkaan saisin hänet auttamaan lakananvaihdossa?

 

• Miehen mielestä kaikki hänen kitaratarvikkeensa ja urheilupalkintonsa pitää olla mahdollisimman esillä. Mieluiten tietty seinillä kiikkumassa tai itse tehdyillä palkintopaaleilla asunnon paraatipaikoilla.
Anteeksi nyt vain, mutta koristanko minä seiniämme ikivanhoilla esteratsastuksen palkintoruusukkeilla?

 

• Meillä on omat kukat mitä kastelemme. Miehellä yksi rahapuu (mikä on nyt kuollut. R.i.p) minulla kaikki muut 15 viherkasvia hoidettava.

 

• Roskis on yksi mysteeri meidän taloudessa. Meillä on pieni sekaroskis ja se täyttyy aina ennätysvauhtia. Miehen mielestä täysinäistä roskista ei saa sulkea eikä varsinkaan siirtää minnekään – herranjumala puhumattakaan siitä, että ne veisi eteiseen odottamaan roskienvientivuoroa.
En ole vieläkään murtanut tätä koodia – minne laitan roskat kun edellinen on kukkuralleen täysi eikä minulla ole aikaa käydä roskakatoksella? Meillä on myös erikseen bio, pahvi, metalli ym roskikset ja välillä tuntuu että elän jossain todella huonosti organisoidussa jätelaitoksessa.

 

• Miehen mielestä tiskit voi laittaa ihan likaisina tiskikoneeseen. Meillä on taas kotona pienestä pitäen huuhdeltu ensin hyvin ettei jää kovettumaan, tai ettei koneeseen tule tukkeutumia.
Mielestäni mies ei ehkä ihan tajua, etteivät ne astianpesumainokset ole täysin totta. Esim. Fairy mainoksen pojan huoneeseen jäänyt lasagnevuoka (miksi se edes ylipäätänsä on siellä?) ei ainakaan meidän pesukoneesta tule ulos mainoksen lailla kristallinkirkkaana..

 

• Mielestäni vanhoista tavaroista voi luopua, mutta mieheni pitää kynsin hampain vielä kiinni 20v vanhoista pokemonkorteista ja vanha inttilaatikko on kuin mikäkin aarrearkku johon ei saa kukaan muu koskea.

 

• Ja jos ne pokemonkortit ym ovat niin rakkaita, eikö näitä voisi edes säilyttää kellarissa, missä niitä voi käydä silittelemässä aina kun tarve vaatii (eli ei koskaan), mutta ei. Niiden pitää olla siinä hyllyllä ylitsepursuavassa läpinäkyvässä(!) roinalaatikossa, joka aina hyllyn ohi kävellessäni huuta, että katso minua minä olen muuten laatikoksi aika ruma.

 

• Miehen pyörä on kuin kolmas ihminen meidän taloudessa. Suurimman osan ajasta se on vierashuoneessa, mutta aina kun tulen esim. duunireissulta löytyykin pyörä keskeltä olkkaria. Miehen mielestä sitä on kuulemma ”kiva katsella”. Minä taas olen varma, että joku päivä löydän tuon pyörän vielä sängystä omalta puoleltani lakanoista..

 

Mites teidän taloudessa? 😀

 

♥SEURAA TÄÄLTÄ♥
INSTGRAM / BLOGLOVIN / FACEBOOK