Vinttikoira kotona 16 touko 2015

Hei täällä vielä ollaan, kiireisenä mutta tyytyväisenä. Eniten fiiliksissä tästä uudesta asunnostani. Kuinka kotoisalta se tuntuu ja miten olen siitä vieläkin niin mielettömän innoissani. Olen ollut aika paljon poissa, joten alkuintoa vielä riittää ja sellaista tutustumista ja tarkkailua harrastan täällä vieläkin kuin jokin yliutelias tonttu.
Päivät pitkät hivelen jokaista asunnon pintaa, varmaan haistelen seiniäkin, kurkin ikkunasta, kuuntelen ja tarkkailen naapureita, vaeltelen rappukäytävässä, kuin olisin eksyksissä ja pyörin pihalla kääntelemässä jokaista purnukkaa ja silittelemässä koristekukkia.
Suoritan myös tutkimusmatkailua lähikaduilla ja saan vietettyä aikaa purkin kokoisessa uudessa lähikaupassakin varmaan kaksi tuntia.

Aloin tässä jo miettiä, että tämä käytös viittaa huolestuttavasti vähän sinne päin, että olin varmasti edellisessä elämässäni koira.
Vinttikoira kuten ystäväni sanovat.

                              Lupaan ottaa asunnosta enemmän kuvia kuhan saan sitä hieman vielä laitettua. 
                                                                              Aurinkoista lauantaita 🙂

MUUTTO 25 maalis 2015

Olen vähän sellainen ihminen, että muutoksien edessä en jää odottelemaan asioiden tapahtuvan itsestään. Sisältäni kuoriutuu aina jokin ylitoimelias Toivola ja haluan laittaa asiat mahdollisimman nopeasti järjestykseen.

Näin kävi tälläkin kertaa. Tiesin heti, että haluan muuttaa uuteen asuntoon ja halusin hoitaa asian pois alta mahdollisimman pian.

Kävin muutamassa näytössä ja päivystin asuntoja ahkeraan netissä, vaikka aluksi koko touhu kieltämättä tuntui ylivoimaiselta. Niissä asuntonäytöissä missä kävin, oli ihmisiä kuin sunnuntaimarkkinoilla. Siitä on aikaa kun viimeksi olen hakenut vuokra-asuntoa, enkä tiennyt että kilpailu on näin kovaa. Kaikilla hakijoilla kansioissa valmiina tulostettuna kaikki CV:stä suosituksiin ja palkkakuitteihin. Jopa klemmarilla oma kuva siinä pinon päällä. Jokainen yritti tietysti vuorollaan tehdä vaikutuksen välittäjään ja tuntui ihan kuin olisin asuntonäytön sijaan pyllähtänyt johonkin unelmien poikamies sarjan kuvauksiin, missä pitää tähän yhteen henkilöön tehdä heti lähtemätön vaikutus. Huh, ja vaikka olisin toki voinut koittaa olla vähän enemmän päällekäyvä ja valmistautua paremmin, tuli ihan rehellisesti sellainen olo että haluan vain käpertyä yksin johonkin nurkkaan.

Muutama ihan kiva asunto menikin ohi, mutta lopulta olen siitä todella tyytyväinen. En osannut edes aavistaa, että täydellinen asunto minulle odottaa ihan nurkan takana. Löysin sen erään asuntovälitysfirman sivuilta ja tiesin heti että tämä minun on pakko saada. Kauhukseni vain huomasin, että näyttö oli ollut juuri edellisenä päivänä, mutta yrittänyttä ei laiteta, joten soittelin välittäjälle perään ja selitin ummet ja lammet siitä miten minun on saatava juuri tämä asunto.

Ja lopulta minä sain sen! En tiedä millä tuurilla, päättäväisyydellä vai onnekkaiden sattumusten summilla, mutta se paras vaihtoehto kaikista katsomista asunnoistani on nyt uusi kotini.

Ja täällä minä nyt tätäkin kirjoittelen, uudessa hieman keskeneräisessä asunnossani, mutta asunnossa mikä tuntui heti ensimmäisenä yönä omalta, turvalliselta ja kotoisalta.

Kuinka kummallista on, että minä maailman pahin aamutorkkuja herään täällä aina ennen herätyskelloani? Välillä jopa vähän liiankin aikaisin, en kai vain malta nukkua! Olen kai liian innoissani, haluaisin vain koko ajan laittaa paikkoja ja fiilistellä uutta kotia.