FIILIKSIÄ MELONTAREISSULTA 25 touko

Vaikkojoki

Laskemme ensimmäisestä pienestä koskesta suoraan päin puuta, kiljun kun törmäämme kiviin, palelen ensimmäisen yön teltassa, juomme jokivettä ja se on ruskeaa, kasaan retkikeittimen väärin, kenkiini pääsee vettä, pumppaan ilmapatjaani enkä huomaa että venttiili on auki, saan haavan tynnyrin tiivistelukosta ja juoksen ensimmäiselle puskapisslle miltei koko metsän läpi piiloon. Ettei vaan kukaan huomaa. 

Sain teiltä ennätysmäärän viestejä Instagramiin melontareissun aikana. Kyselitte paljon ja se oli ihanaa! Moni kertoi, että haluaisi kokeilla melomista, tai lähteä metsään telttailemaan, mutta ei tiedä mistä aloittaa, tai mitä tai varusteita pakata. Ymmärrän tämän täysin – olin itsekin aluksi monessa tilanteessa aivan sormi suussa, mutta tekemällä oppii ja pikkuhiljaa homma alkoi jopa minunkin kohdallani toimia. Heti toisena päivänä koskia laskettiin nauraen, oikean kerraston kanssa en enää palellut öitä teltassa, jokivesikijn alkoi maistui normaalilta, retkikeittimen kasaus sujua, ilmapatjat pumpattiin ja teltat kasattiin ennätysvauhtia ja mikä tahansa lähin puska tai puu kelpasi vessana 😀
Ehkä voin toimia teille metsäseikkailun amatööri-inspiraationa?

Sen nimittäin voin kertoa, että oli oikeasti todella kiva olla hetkittäin oman mukavuusalueen ulkopuolella, oppia uutta ja nauttia luonnosta. Mennä hetkeksi niiden perusasioiden äärelle ja iloita ihanista pienistä asioista, kuten lämpimistä yöunista, nuotioherkuista ja siitä, että saa herätä lintujen lauluun lammen reunalta. Enkä tietty ollenkaan pistänyt pahitteeksi sitä, miten rauhoittavaa oli meloa tyyniä jokia ja spottailla majavien majoja tai tuntea miten adrealiini nousee laskiessa alas kuohuvia koskia. 

En myöskään pistänyt pahitteeksi juoda punaviiniä kuksasta iltaisin näissä maisemissa

P.s Kunnon varustelista-postaus vielä tulossa 🙂