Terveiset täältä kotoolta sängynpohjalta. Kolmen päivän Åre ottikin hieman koville ja nyt sekä minä, että myös matkaseuralaiseni Sabina olemme tällä hetkellä molemmat toipilaina. Sabinalla mahapöpö ja minulla flunssa. Ei hajuakaan mistä ja miten saimme pöpöt ja miksi ne ovat toisistaan täysin poikkeavia (Sabina oksennustaudissa ja minä sellaisessa flunssassa, että tuntuu kuin kurkussa olisi poikittain sukset ja sauva), mutta pakko myöntää, että on ihan kiva vain maata ja katsoa hömppäohjelmia telkkarista. 

 

 

Varsinkin kun paluumatkamme sunnuntain Åresta ei sujunut ihan muitta mutkitta.
Olimme tietty intoutuneet juhlimaan viimeistä Åre-päiväämme after ski -hengessä ja tanssimme, sekä saatoimme juoda muutamia hotshotteja vielä puolelta öin, tajuamatta ollenkaan, että meidän bussikuljetuksemme lähtisi seuraavana päivänä jo puoli yhdeksältä aamulla. (Lento lähti vasta 12 päivällä, joten emme odottaneet kovin aikaista kuljetusta). 

Tarkistellesamme aamupalalla aikatauluja, meinasin tukehtua kananmunaani kun tajusimme, että bussi lähtisikin 20 minuutin päästä – ja kaikki kamat tietty huoneessa sikinsokin pakkaamatta. Puoliksi syöty aamupala jäi lautaselle, kun me pinkaisimme pyörremyrskyn lailla sullomaan laskettelukamoja ja villapaitoja matkalaukkuihin. Nauratti niin paljon se touhu ja näky kun me juoksimme hangessa raahaten matkalaukkua pysäkille ja ehdimme juuri ja juuri bussiin huohottaen hikisinä ja panikoiden, että mitä kaikkea unohdimme pakata.
Sinänsä hassu sattuma, mutta molemmilta jäi jälkeen vain toisen käden hanska. 

 

 

Tunnin tukalan bussimatkan jälkeen odottelimme vielä Åren pienellä kentällä myöhässä olevaa lentoamme muutamia tunteja. Edellinen ilta painoi alla ja vihdoin kun pääsimme koneeseen, oli se matka niin täynnä ilmakuooppia, että oloni alkoi olla tässä kohtaa jo hyvin pahoinvoiva. Kun laskeuduimme Tukholma kentälle saimme kuulla, että myöhästymme jatkolennoltamme ja pääsisimme kotiin vasta iltalennolla ja olisimme Arlandassa jumissa jälleen lukuisia tunteja.  Ja ainiin! Unohdinko mainita, että tässä vaiheessa myös Sabinan mahapöpö oli jo täysissä voimissaan, oksennus lensi ja minä tärisin vieressä flunssan ja krapulan kourissa hikisenä, mutta vitivalkoisena. Hyvä idea ne hotshotit. Todella hyvä idea.
Tähän koko ihanaan paluumatkaan meni yhteensä kevyet 12 tuntia.

 

Ei kovin nautinnollista, mutta näitä sattuu ja mielestäni näitä on myös hauska jakaa. Some on niin hattaraista, että pitäähän sinne saada mukaan myös hieman oksennusta 😀 Onneksi itse Åre oli niin hauska, että siellä vietetty aika pysyy paljon paremmin muistoissa, kuin tämä tuskanhikinen paluumatka.

 

 

Nyt kaivaudun syvemmälle peiton alle ja tulen kirjoittelemaan lisää Åresta huomenna. Enemmän laskettelujuttuja ja mm. Åren ravintolalistaa luvassa 🙂 

 

 

Takki – H&M
Paita – Tommy Hilfiger
Housut – Kari Traa
Kengät – Dr. Martens (TÄÄLTÄ*)
Kuvat : Sabina Särkkä

 

Niin siinä taas kävi. Rusketusrajat vaaleni iholla, reissusta ostettu käsikoru meni rikki salilla. Ruska tippuu harmaaseen maahan ja märkä sukka kengän sisällä muistuttaa, että on aika käydä kellarissa koluamassa läpi talvikamppeita. Arki. 

Olen saanut taas koluta pitkin maita ja mantereita. Oli Kreikka-häät ja ystävän hääpukusovitukset / tyttöjen loma Lontoossa. Oli niin paljon naurua ja hauskuutta, että vaikka ei ole reissukoruja tai rusketusraitoja, niin näillä muistoilla mennään läpi lätäköt ja viima 🙂 

Arki on ihanaa ja olen iloinen, että saan olla nyt hetken vain kotona. Odotan rutiineja ja pitkiä päiviä toimistolla, mutta ennen kuin päästään kunnolla uusiin projekteihin käsiksi niin tuutataan kuitenkin vielä nämä viimeisimmät sekalaiset reissukuvat tänne, ettei jää pölyttymään työpöydälle unohdettuina. 

 

Tags:

 

Purjehduslomamme päätepysäkki oli Ateena. Veneet piti palauttaa tarkastukseen paluulentoamme edeltävänä iltana, joten meillä oli kokonainen ilta ja seuraava päivä aikaa ”tappaa aikaa” tuossa Kreikan pääkaupungissa.
Koska Ateenan satama on iso, eikä ihan vetänyt vertoja tunnelmaltaan niille pikkusaarten satamille, joissa olimme saaneet kuluneen viikon aikana vierailla, lähdin mielelläni seikkailemaan keskustaan. 

Muu porukka jäi ensimmäisenä iltana hengailemaan veneille, mutta onneksi sain Caritan mukaani ilta-seikkailulle Akropolis vuorelle. 

Olen niin tyytyväinen, että lähdettiin. Ensinnäkin satuimme paikalle juuri puolituntia ennen sulkemisaikaa, ihmisiä oli vähän, eikä lainkaan jonoa. Lisäksi pääsimme sisään ilmaiseksi, koska sattumoisin juuri sinä päivänä vietettiin maailman turismipäivää. Isolla antiikin aikaisella Odeion teatteriareenalla oli myös konserttiharjoitukset meneillään ja kaunis livemusiikki täytti alueen samalla kun auringonlasku värjäsi Akropoliksen rauniot punaisiksi ja koko kaupunki näytti niin upealta ja purppuraiselta kukkulalta katsottuna.
Tunnelma oli jotenkin maaginen. Ihan kuin itse Zeus olisi ollut paikalla. 

Tai ainakin Ares, tuo väkivaltainen sodan jumala lymyili kai jossain pylvään takana, nimittäin ehdimme olla alueella vain muutaman minuutin kun ystäväni jalka alkoi vuotaa hillittömästi verta.
Sandaalin läpi oli mennyt iso evän muotoinen lasinsiru suoraan jalkapohjaan ja siinä menikin sitten hetki haavaa puhdistellessa ja lasinsirua pois kaivaessa. Maahan jääneestä verivanasta huolimatta, haava oli onneksi odotettua pienempi, eikä lopulta estänyt meitä kiertelemästä alueella. 

 

 

Rakastan historiallisia nähtävyyksiä. Mielikuvitukseni lähtee heti laukkaamaan ja miltei näin miltä Parthenon temppeli on näyttänyt täydessä kukoistuksessaan silloin joskus 400 eaa. Olisin voinut tutkailla sen marmoripylväitä ja upeita koristuksia tuntikausia, mutta aurinko oli jo lähes kokonaan piilossa ja työntekijät paimensivat turisteja pois paikalta kuin lampaita aitauksesta, huutaen yhteen ääneen ”we are closed” joka suunnasta. Talsimme alas kaupunkiin, etsimään ravintolaa ja totesimme yhteen ääneen, että tämä oli kyllä todella onnistunut ilta.

Vinkki: jos vierailet Ateenassa, kannattaa käydä täällä illalla juuri ennen auringonlaskua 🙂