Istuskelen juuri mieheni perheen mökkiterassilla. Aleksi myllää takapihan kasvimaata, linnut laulaa ja kerrankin paistaa aurinko. Eilen tällä samaisella terassilla oli kevyt lumipeite. Tuntuu, että kesä on vähän myöhässä tänä vuonna, mutta annettakoon se sille anteeksi. Tästä kesästä on muutenkin tulossa hullunkurinen. Suurin osa menoista siirretty, festarit peruttu. Kesäkalenterini yleensä tupaten täynnä olevat viikonloput näyttävät tyhjiltä ja se tuntuu oudolla tavalla ihanalta. Uumoilen, että tästä kesästä tulee kunnon rento mökkikesä (jos mökeillä olo vain on sallittua). Olisiko kerrankin aikaa vain olla? Opettaisiko tämä kesä vihdoin minulle sen, että ei tarvitse tanssia kaikkia festareita, ottaa jokaista työprojektia tai ruksailla aina juhalkutsujen rsvp -kohtaan kyllä osallistun mielelläni. 

 

 

Edellinen kesä oli tapahtumarikas ja upea. Se sopi siihen kesään ja sitä suuremmalla syyllä voin kai hyvillä mielin hidastaa tahtia ja vain olla. Voisin täyttää kesäkalenterin samantyyppisillä viikonloppuhommalla, kuin tämäkin viikonloppu on ollut:
kosteita löylyjä, viileitä järvipulahduksia, savustettua kalaa, lautapelejä, uusia perunoita, ulkourheilua ja kasa kirjoja. 

 

 

Montakohan kertaa olen nyt sanonut näissä Åre-postauksissani, että Åre yllätti. No sanotaan vielä kerran, nimittäin eniten yllätti Åren ravintolatarjonta. Miten noin pieneen paikkaan voi mahtua niin monta hyvää ravintolaa? Oli perinteistä ja tunnelmallista, modernia ja trendikästä, hienompaa fine diningia, sekä rentoa ja vaivatonta.

Keittiöitä oli myös japanista espanjaan ja kaikkea siltä väliltä. Me koitimme tietty ehtiä käydä mahdollisemman monessa ja tuntui, että söimme kolmen päivän aikana lähestulkoon taukoamatta 😀

Tässä meidän suosikit.

 

 

HUMMELSTUGAN

Tämä ravintola sai hurjasti suosituksia ja oli myös mukanamme olevan Kari Traan edustajan (Åre-konkarin) suosikki koko paikasta. 

Hummelstugan sijaitsi rinteessä, joten sinne pääsee vain laskemalla. Mikä teki tietty paikkaan ihan oman tunnelmansa. Sukset parkkiin ja monoilla kompuroiden tiskille tilaamaan hehkuviiniä. Sitä saikin siinä tovin siemalilla samalla kun odotti pöydän vapautumista, nimittäin paikka oli tupaten täynnä ja kuulemma todella suosittu. Ravintolasta on upeat näköalat ja ruokakin oli tosi hyvää. Isommalla porukalla tultaessa kannattaa varata pöytä.

 

CREPERIE & LOGI

Tämä letturavintola olikin minulle tuttu jo muutaman vuoden takaisesta Visbyn reissusta. Suosittu paikka tarjoaa omaperäisesti kaikki annokset letuilta. Niin suolaisena kuin makeana ja ainakin meidän skagen lettu, sekä jälkkätinä kardemummalettu olivat suussasulavia 🙂

Sama ravintola löytyy myös Tukholmasta.

 

WERSENS

Tämäkin paljon suosituksia saanut ravintola sijaitsi aivan Åren keskustassa pääkadun varrella ja tarjosi kattavan menun, jossa oli vaihtoehtoja pizzoista lihapulliin. Jälkimmäiset nousivat meidän suosikiksi. Todella hyvä lihapulla-annos perunamuussilla, puolukoilla ja mummonkurkuilla, nam!

Toinen tilaamamme annos, tryffeli-pinaattipasta oli harmiksemme kuiva ja hieman mauton, mutta  ehkä nämä ovat makuasioita? Joka tapauksessa isot suositukset silti tälle mestalle. 

 

SUPPER

Supper tämä oli suosikki kaikista! Niin suosittu paikka, että emme saaneet pöytää vaikka yritimme varata etukäteen soittamalla. Onni onnettomuudessa, meitä kehotettiin saapumaan paikalle heti ravintolan avatessa ovensa kuudelta ja saimme tätä neuvoa noudattamalla mielestämme parhaat paikat tunnelmallisen ison pyöreän baaripöydän äärestä. Siitä näki niin keittiöön, kuin baaritiskille, ja oli kiva vaihtaa myös kuulumisia muiden saman pöydän ääressä istuvien kanssa. 

Paikka oli vähän hintavampi ja ruoka fuusio-henkisesti vähän sekalaisesti kaikkea. Oli makuja espanjasta, pohjoismaista, meksikosta! Paikan tacot olivat ehdottomasti meidän suosikkeja 🙂
Sama ravintola löytyy myös Visbystä ja Tukholmasta

 

MISTER FRENCH & BOQUERIA

Mister French
Täällä söimme Kari Traan porukan kanssa. Ruoka oli hyvää, mutta vieläkin parempi oli fiilis ja drinkit ravintolan puolella. Viihdyimme täällä niin hyvin, että vietimme iltaa täällä kahtena peräkkäisenä iltana 🙂

Boqueria
Juuri Åreen avannut tapasravintola, joka löytyy myös Tukholmasta ja Göteborgista. Täällä ei ehditty syödä, mutta nakersimme todella hyvää juustolautasta ja nautimme kivasta tunnelmasta.

 

 

Åre yllätti ensikertalaisen. Kun ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, saikin positiivisia yllätyksiä kokea toden teolla. Kolmessa päivässä kolusimme rinteitä, ravintolaoita, after ski-pippaloita, sekä keskustan katuja. Oli mielenkiintoisia kohtaamisia, kommelluksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaiken kaikkiaan ihan älyttömän paljon naurua. 

Erityisesti kauhunsekaista naurua lasketellessa. Koitin turvautua huumoriin kun minä aloittelijana kapuan uhkarohkeana suoraan punaiseen mäkeen, katson alas pystysuoraa mäkeä ja ohitseni vilahtelevia valonnopeudella laskevia ruotsalaisia ja tajuan, että nyt on saatava äkkiä rohkaisuksi minttukaakaota, tai muuten pissaan toppahousuihini kauhusta. 

Åre on käsittääkseni todella iso paikka ja siellä on monta erilaista rinnettä ja laskettelumahdollisuutta. En vain usko, että Kari Traan tyypit ihan hiffasivat kuinka katastrofaalisen tytön he ovat juuri raahanneet laskemaan alas Åreskutanin huipulta. Ehkä olisi pitänyt hieman harjoitella, nimittäin lasketteluhistoriastani on erittäin lyhyt; lapsena laskin päin puuta, jonka jälkeen heräsin pelastuskelkasta ja jäi traumat. Uskaltauduin rinteeseen ensimmäistä kertaa tuon jälkeen vasta viime vuonna Talmassa. Että sellainen osaaminen löytyy meikäläisen suksista.

Pienen alkusekoilun jälkeen loivemmat mäet meni todella hyvin ja nautin niistä, mutta tottakai sillä puolella rinnettä missä me olimme, oli suurin osa helpoimmista sinisitä rinteistä kiinni ja jouduimme välillä laskemaan myös punaisia rinteitä. Viimeinen mäki oli niin jäinen ja pystysuora, että jouduin tulla sen sivuttain alas etanavauhtia. Hävetti, mutta itsesuojeluvaistoni otti vallan – sekä häntäluuni oli niin kipeä hissistä tippumisen jälkeen, etten voinut ottaa sille enää yhtäkään kolausta. 

 

 

Kaikenkaikkiaan nautin päivästä. Siitä, että teki jotain uutta, oppi uutta ja oli todella paljon adrenaliinia suonissa.
Erityisesti nautin myös niistä keskellä mäkiä olevista tunnelmallisista rinneravintoloista, minttukaakoista, hehkuviinistä, sekä ihanista lumisista maisemista, tunnelmasta ja niistä loivemmista rinteistä, joissa pystyi nauttia ilman että pelkäsi kuolevansa. 

 

Kyllä tämä herätti taas älyttömän kipinän oppia lisää, ja jos jonkun uudenvuodenlupauksen tee, niin olkoon se sitten se, että käyn vielä tällä laskettelukaudella harjoittelemassa. En ehkä ihan Åressa asti, mutta jossain lähellä sijaitsevista hiihtokeskuksista näin alkuun. Unelmana olisi tehdä tulevaisuudessa laskettelureissuja sitten pidemmälle poikaystävän ja ystävien kanssa. En halua olla se, joka yksin laskee aina vain niitä sinisiä mäkiä ja jota joutuu aina muut odotella. Nyt vaan itseään niskasta kiinni, monot jalkaan ja harjoittelemaan.  

Onko teillä hyviä vinkkejä paikoista joissa aloitella tätä uutta harrastusta?

 

Tags: