RATSASTUSHARRASTUS ennen ja nyt

 

Pienenä ratsastin useamman vuoden Kilontalleilla. Muistan vieläkin lempiponien -ja hevosteni nimet; Gene, Risk, Dante ja Kornet.
Näitä hoidettiin, ratsastettiin (ja piirrettiin omaan Hevos Hullu -lehteen) lähestulkoon joka päivä. Kun ei oltu talleilla, oltiin heppaleireillä – tai missä tahansa missä oli oikeita tai kuvitteellisia kavioita. 

Gene oli ensimmäinen ponirakkautteni, ruunivoikko Newforestinponi Kilontallien ensimmäisessä oikeanpuoleisessa karsinassa. Säästin viikkorahojani kuukausitolkulla koska olin varma, että joku päivä vielä ostan Genen omakseni.
Gene hirnuisi aina kun näkisi minut ja yhdessä laukkaisimme pitkin niittyjä auringonlaskussa. 
Haaveet unohtuivat kuin kasvoin isoksi ja siirryin ratsastamaan hevosilla, viikkorahatkin hupenivat vahingossa karkki/vaateostoksilla. 

Oman hevosen puutteesta huolimatta olin monen muun tytön tapaan Hevoshullu isolla H:lla. Rakastin erityisesti esteitä, olisin halunnut hypätä ja kisata joka päivä. Mielestäni ratsastus oli helppoa kuin heinänteko ja kuvittelin sen jatkuvan ikuisesti. Minusta tulisi isona kuuluisa esteratsastaja!
Kunnes kuvioihin tuli pojat, baarit, työt ja se kaikki aikuiselämä. Muka niin kiireistä.
Ajattelin aina, että otan sitten yksityistunteja ja jatkan harrastusta. Pidän nyt vain ihan vähän taukoa. 

Tämä tauko olikin sitten odotettua pidempi. Reilu kymmenen vuotta vierähti niin, että istuin sen aikana ehkä yhteensä kolme kertaa satulassa ja loput kerrat näin vain unta, että olin ratsailla. Joka aamu hevosunen jälkeen vannoin, että varaan  tunnin, mutta en vain saanut aikaiseksi. En tiennyt enää mistä aloittaa.

 

 

Oppitunnit jäivät täysin ajatuksen tasolle ja ratsastussaappaat pölyttyivät kellarissa. Vasta meidän Ranskan ratsastusloman jälkeen sain itseäni niskasta kiinni kun ystäväni pyysi mukaansa Karlvikin ratsastustalleille. Siitä lähtien olemme käyneet siellä muutaman kerran kuukaudessa ratsastamassa ja kaikki kunnia Essille kun raahasi minut mukaansa. Yksin olisi ollut vaikea aloittaa 🙂
Tykkään myös tuosta Karlvikin tallista, todella rento meininki. Tykkään siitä, ettei tallilla hienostella, eikä tarvitse pelätä jos ei osaakaan ihan kaikkea.

 

HASSUA:

• Harrastuksen uudelleen aloitettuani olen huomannut, että taitoni ovat ison lantakerroksen alla. Perusjutut tulee kyllä ihan selkärangasta, mutta kaikkea muuta voisi loputtomiin viilata. Tuntuu kuin olisin ihan laitumilla. 

• Olen myös huomannut, että osa opeistani on niin sanotusti vanhanaikaisia. Ratsastuksenopettajanikin on tästä muutamaan otteeseen maininnut ja välillä tunnen olevani kuin jokin muumio siellä satulassa. Onko koko ratsastus muuttunut tässä vuosien varrella?

• Jännä myös miten paljon varovaisempi on nyt kuin silloin nuorempana. Vaikka hevonen astui varpaille, pillastui, pukitti, tai tiputti, en ollut moksiskaan asiasta. Nyt itsesuojeluvaisto on korkeammalla (ja muumion luut hauraampia).
Tämäkin on toki vain tottumuskysymys. Jo muutaman tallipäivän jälkeen huomaa, että hevosia käsittelee paljon rempseämmällä otteella.

• Myös kaikki ratsastustarvikkeet ovat nykyään ihan hassuja. Mistä lähtien ratsastuskypärissä on ollut glitteriä ja timantteja?

  ∼ ∼ ∼

Muumio-otteista ja timanteista huolimatta, ratsastuspäivät menevät ihan terapiasta. On niin ihanaa keskittyä hevosten hoitoon ja ratsastamiseen. Kaikki huolet unohtuu siinä touhutessa. 

 

Onko siellä muita uudelleen ratsastuksen aloittaneita?
Tuntuu, että yllättävän moni on löytänyt lapsuudenharrastuksensa uudelleen 🙂

 

Kuvat: Mona Salminen

14 Comments
  • Villivarsa
    Posted at 23:51h, 30 lokakuun Vastaa

    Haaveilen uudelleen aloittamisesta! Lapsena oli myös armoton hevoshullu. Satunnaisia kertoja olen aikuisena päässyt hevosen selkään ja aina silloin vannon, että tästä tulee säännöllistä, mutta tauot pääsevät aina venähtämään. Ja tuo on niin totta, että vanhempana on jotenkin tosi paljon varovaisempi hevosten kanssa ja esim. pelkään tippumista paljon enemmän kuin lapsena.

    • julia
      Posted at 08:07h, 31 lokakuun Vastaa

      Tuttu kaava varmasti monella 🙈 Toivottavasti pääset aloittamaan harrastuksen uudestaan, se on ollut ehkä syksyni kohokohta! 😍
      Auttoi kyllä paljon kun oli kaveri kenen kanssa mennä. En tiedä olisinko yksin uskaltanut 😂

  • Tiffany
    Posted at 09:02h, 31 lokakuun Vastaa

    Itse lopetin kilpailemisen kuin seinään 2012, seuraava kehitysvaihe olisi ollut oma hevonen, rahaa ei vaan löytynyt. Tuntui että jankkasin paikallani pari vuotta joten päätin lopettaa. Nyt miettii että vitsi olin hölömö, sillä olihan se paljon muutakin kuin kilpailua. Viime vuonna etelänreissulla kävin extempore tunnilla rannalla ja ai että miten se tuntui niin ihanalta ja nostalgiselta! Sen jälkeen taas vannoin että aloitan uudestaan.. mutta olen myös ”kiireinen”. Varmasti ratsastus auttaisi stressin kanssa, jos ehtisi edes kerran kuussa tallille. Siinä on mulle uudenvuodenlupaus!

    • julia
      Posted at 09:55h, 01 marraskuun Vastaa

      Hevosen pitäminen on kyllä kallista puuhaa 😭
      Omana haaveena olisi joskus vielä oma hevonen, mutta ehkä ystävien kanssa yhdessä niin pystyy jakamaan kuluja 🙂

      Js olet kyllä oikeassa, onhan se heppailu niin paljon muutakin kuin kilpailua.
      Tallilla käynti menee itselläni melkein terapiasta 😅

  • Manja
    Posted at 12:59h, 31 lokakuun Vastaa

    Itse aloitin kans juuri pari viikkoa sitten uudestaan ratsastuksen 13 vuoden tauon jälkeen. Nuorempana kävin tunneilla ja oli oma hevonenkiin, sitten tuli perus pojat ja kaikki muu teini ajan villitys, niin harrastus jäi ja hevonen myytiin. Kovasti olen satulaan kaivannut näinä vuosina ja mite ihanaa olikin aloittaa harrastus uudelleen.
    Kuinka onnellinen hevosen kans touhutessa ja siellä selässä istuessa ihminen voikaan olla❤️

    • julia
      Posted at 09:56h, 01 marraskuun Vastaa

      Jep ❤️ Kyllä se eka kerta piiiitkän tauon jälkeen tuntui niin upealta 🥰

  • Saija
    Posted at 21:21h, 31 lokakuun Vastaa

    Ihanaa kun oot päässyt takaisin satulaan 😍 Mulla on aikuisena ollut muutaman vuoden taukoja, mutta nyt viimeiset neljä vuotta koko ajan hevonen. Ensin ylläpito, sitten ikioma joka on ihan kuin mun lapsuuden toiveunista!

    Mutta en käsitä miten nykyään oon huonompi ratsastaja kuin lapsena, miksi priorisoin välillä hevosen edelle muita menoja (kiitos vuokraajat) ja miksi se itsesuojeluvaisto tosiaan on kasvanut huomattavasti näiden vuosien aikana 😀

    • julia
      Posted at 09:58h, 01 marraskuun Vastaa

      Oi kuulostaa ihanalta! Tuossa yllä mainitsinkin, että olisi ihanaa omistaa hevonen ystävien kanssa. Voisi jakaa kulut, vastuun ja aikaakin riittäisi enemmän ☺️
      Toivottavasti vielä joku päivä 🥰

  • C
    Posted at 19:35h, 01 marraskuun Vastaa

    Sun hevospostaukset ovat aina yhtä ihania. ❤️

    Itse en koskaan lopettanut kunnolla, mutta palasin hiljattain tunneille monen vuoden tauon jälkeen ja järkytyin siitä, kuinka ruosteessa olin. Tunneilla käyminen on ollut aivan ihanaa ja hevoset ja varusteetkin ovat paljon laadukkaampia kuin aiempina ratsastuskouluvuosinani. Meno ei tosin valitettavasti ole enää yhtä rentoa ja huoletonta, minkä kyllä ymmärrän hyvin.

    Moni kaveri on aloittanut uudelleen ja olemme alkaneet käydä yhdessä viikonloppuleireillä. Yhtä ihanaa kuin silloin teinivuosina. 😊

    • julia
      Posted at 12:14h, 02 marraskuun Vastaa

      Ihana kuulla, kiitos ❤️

      Ja ihana kuulla, että jopa sinä olit ruosteessa, vaikka ratsastus ei ole ollut niin pahasti tauolla 🙂
      Viikonloppuleireillä käyminen ystävien kanssa olisi ihanaa!

  • Kiira
    Posted at 20:40h, 01 marraskuun Vastaa

    Mitä nuo vanhentuneet opit ovat olleet? Yritän miettiä onko itselle tullut vastaan vastaavia.

    • julia
      Posted at 12:13h, 02 marraskuun Vastaa

      Ihan kaikkea ohjaamisesta istuntaan ja siihen missä kohtaa pohkeet on jne. Jopa laukannosto tapahtuu hieman eritavalla kuulemma nykyään 🙈

  • Jansku
    Posted at 10:14h, 02 marraskuun Vastaa

    Heh, tuo sama et miksi pitää olla jotain timantteja joka paikassa, what happened and WHY 😀

    • julia
      Posted at 12:11h, 02 marraskuun Vastaa

      Jep 😀 Siis kun menin ostamaan Ranskan ratsastuslomaa varten vuosien jälkeen uusia kamppeita, luulin ensin että olen mennyt johonkin ihme liikkeeseen, jolla on vain hieman ”omanlaatuinen tyyli”. Kävikin ilmi, että sama linja jatkoi kaikissa ratsastusliikkeissä 😀

Post A Comment