Viimeinen päivä takana ja tosi hyvä fiilis on jäänyt kaupungista ja koko reissusta.
Mitään sen erikoisempia ei jaksettu auringon uuvuttamina eilen tehdä, joten aikalailla perus kaavalla vedettiin: Aamiainen, uima-allas, kävelyä, ostoksia, lisää kävelyä, nähtävyyksiä, kävelyäkävelyä, illallinen, kävelyä, nukkumaan.
 

Olo oli kuin Aladdinilla konsanaan, kun torilla hyppelin pulujen perässä pussihousut pepusta roikkuen niin, että näytin takaapäin housuihinsa kakkineelta mummolta, tai siltä Aladdinilta. You choose?
 

Silitysrauta on hassu käsite.
 

Talsimme aamiaiselle paljon kehuttuun kahvilaan, jota muinoin kuuluisa Fernando Pessoan, portugalilainen kirjailija, piti kantakahvilanaan. No, kävi hän siellä vuonna 1920 paljon tai ei. Ainakin cappucino oli pahaa.
 

En myöskään pidä mansikoita (terveisin: vihaan kaikkea) mutta yritän oppia, koska kuka ei pidä mansikoista?
Niin, kuulen sitä usein.

katolla oli kuuma kuin uunissa, joten luovutimme sen suhteen ja lähdimme kävelylle isoon puistoon. Puisto oli pettymys, karu ja hieman roskainen, siis verrattuna niihin kaikkiin muihin todella upeisiin puistoihin. Yritin myös ostaa jäätelöä, mutta sain katukojusta jotain kamalaa vesi-maito-jää sörsseliä.
Tötterö lensi heti ensimmäiseen roskikseen.

Anteeksi ihmeellinen valitus päiväni. Erittäin hauskaa meillä on kyllä ollut tänään, mistäköhän tämä angsti kumpuaa.
No viimeistään kehuja tältä päivältä saa valitsemamme ravintola, jossa oli todella hyvät alkupalat. pääruokakin ihan ok, ja palvelu erinomaista! Tuli hyvä mieli.

Tags:

Iskettiin heti aamisien jälkeen yhteen Euroopan suurimmista ostoskeskuksista Centro Comercial Colomboon. Kierreltiin siellä muutama tunti ja Lauri, Lauri joka ei ikinä osta mitään löysi itsellensä niin kivoja vaatteita, että hyvä kun en juossut perässä ja ostant itselleni samoja.

Ostoskeskuksesta palauduttuamme onnellisina (minä laurille katkerana) loikoiltiin altaalla muutama tunti ja  lähdettiin kiertämään Bairro Alton  aluetta.

 

Kartta luovutettiin suosiolla paremman suuntavaiston omaavalle puoliskolle ja vaikka eksymiseltä vältyttiinkin käveltiin me aikamoinen lenkki ja mainitsinko edes, että Bairro Alton alue on pelkkää ylä-ja alamäkeä.
Kovin oli mielenkiintoinen reissu kyllä, vaikka mitäään mieltä mullistavaa emme nähneet. Ilta oli lämmin ja juuri kun alkoi energiat olemaan todella hukassa, kuin sattumalta tömäsimme pieneen ravintolaan, jossa oli vain hassu huomaamaton ovi, mutta sisältä aukesi mitä upein terassi mielttömällä näkölalalla!

Tilasimme ruokaa taas varmaan neljän hengen edestä ja jopa pullollisen viiniä. Istuimme loppupeleissä ravintolassa lähemmäs kolme tuntia kinastellen politiikasta (aihepiiri, jota jokaisen vähääkään erimieltä olevan pariskunna pitäisi välttää) että sellaisen illallisen me saimme aikaan mitä romanttisimmissa puitteissa.

Toinen päivä Lissabonissa pyhitettiin auringon otolle ja ostoksien tekemiselle.

 

 

 

 

                                                       

 
 

 

 

Kaupoisaa kierrellessä ei tänään tarttunut mukaan mitään ihan super erikoista (paitsi ihanat korkkarit 15€)
Lauri surasi kiltisti kaupasta toiseen, kunnes passitin sen hotellille nukkumaan päikkäreitä.

 

 

Tags: