Lisbon päivä3 19 huhti 2011
Hah, luulitteko Lissabonin kuvilla mielenne terrorisoinnin olleen siinä? Ei suinkaan, lisää tulee ja aina vaan enemmän.
Ensi reissulle pitäisi asettaa max 100 kuvaa per päivä rajoitus, sain nimittäin neljässä päivässä räpsittyä n.950 kuvaa.
Kolmas päivä (ja kuumin) Portugalin auringon alla ja mitä teimmekään? No vietimme koko päivän ostoskeskuksessa.
Voimia tulevaa koettelemusta varten kerättiin kunnon aamiaisella.
Jonka jälkeen suuntasimme taksilla n.15min matkan yhteen Lissabonin ja perätin Euroopan suurimpaan ostoskeskukseen Colomboon.
josta löytyy yli 400 liikettä, eli vaikea kuvitella, että täältä kukaan lähtisi tyhjin käsin pois.
Valinnanvaikeutta tuotti kuitenkin eniten ostoskeskuksen ravintolamaailma. Kierrettyämme sen n.4 kertaa ympäri, päädyttiin syömään eri paikkoihin. Minä fresh & co buffettiin, jonne Lauri tuli Burger king noutoruokansa kanssa. Jep, valinnanvaikeutta tosiaan.
Ostoskeskus on rakennettu vuonna 1997, eikä se ollut arkkitehtuurisesti mitenkään mullistava, mutta jotain todella kaunista siellä oli.
Vessat!
Mikään ei voi olla ihanempaa kuin kauniit, modernit ja puhtaat vessat.
Siitä vaan itäkeskus, jumbo ja muut. Ottakaa mallia.
Koska päivä jatkui kuumana ostoksiemme jälkeenkin, päätimme mennä lepäilemään vielä katolle ennen iltaa.
Koska luvassa oli kävelymaratooni (vaikkakaan emme tätä etukäteen tienneet)
Bairro Alton "korkeaan kaupunginosaan".
Lähdimme sinne määränpäänämme tuntematon. Mitä odotimme löytävän? Jonkun hulppean näköalan, ihania ravintoloita, aukioita, idyllisiä pikku putiikkeja.
No, emme löytäneet juurikaan mitään näistä. Ensi kerralla voisi hahmottaa reitilleen jonkun ihan oikean kohteen päättömän haahuilun sijaan.
Ei siinä mitään, pidin kävelemisestä ja kauniiden maisemien/rakennuksien ihailemisesta.
Huomasimme värikkään autiotalon jonka edustalla pulut hyökkäsivät kimppuuni.
Illan saavuttua, nälkäisinä ja jalkojen tuntuessa hyytelöltä vihdoin saavuimmekin kauniille näköala-aukiolle! Aukiolle joka oli suoraan hotellimme takana, mutta vain ylempänä, jes!
Aukion läheisyydestä löysimme myös yllättäen kivan pienen ravintolan. Olisimme luultavasti kävelleet koko paikan ohi, mutta minä – tarkkana tyttönä – huomasin ravintolan ikkunassa Michelin tarran! Ei, paikka ei ollu saanut tähteä, vaan se oli ollut ehdolla (joskus vuonna kypärä ja peruna) mutta, riitti meille vallan mainiosti kertoakseen siitä, että ravintola ei voinut olla läpeensä mätä. Eikä se sitä ollutkaan. Todella tunnelmallinen pieni ravintola upealla näköalalla.
Jonotimme pöytäämme aika kauan, mutta mikäs siinä oli terassilla istuskellessa, kun koko vanha kaupunki oli näköalana.
Pöytämme vapauduttua oli nälkämme kasvanut jo sellaisiin sfääreihin, että ei meitä mikään olisi estänyt. Tilasimme listalta "mixet grill"- annoksen. Menussa luki sen olevan kahdelle henkilölle.
Mitäs meille tuotiinkaan? Kymmenen pihviä porisemassa kokonaisessa grillissä? Voisin melkein vannoa, että kuulin miten Lauri nielaisi (tämä oli hänen ehdotuksensa) olimme nimittäin ehtineet ahmaista jo melkoisen alkupala setin: juustoja, ilmakuivattua lihaa, sekä leipää kala- ja oliivi pateella. Tähän päälle sitten vielä viisi pihviä per hannu, puhumattakaan lisukkeista: uuniperunoita, kermaista pinaattimössöä ja grillattuja vihanneksia, sekä pullo viiniä.
Tämä oli siis se syy miksi istuimme ravintolassa lähes kolme tuntia.
Joka johti taas siihen ettemme keksineet muuta puhuttavaa (viinin takia) kuin se typerä politiikka.
Kotimatka meni kinastellessa poliitikkojen suhtautumisesta rikoslakiin ja veroratkaisuihin.
Onneksi en ole romanttinen tyttö, muuten olisin voinut olla aika vihainen.