Lentokenttäkivaa 25 loka 2011
Huh ja puh kotona ollaan. Pieni väsymys puskee päälle- se on näitä yöihmisen aamulentoja. Ei viitsi valvoa kokoyötä, mutta unikaan ei tule, joten reissuun lähdettiin molempina kertoina silmät puolentoistatunnin unien jälkeisessä ummessa.
Menomatka meni jo sen verran puihin, että koneemme lähdön viivästyessä Helsingistä meni jatkolennot Saksassa myös täysin pieleen.
Siellä me sitten munichin kentällä katkerana mussutettiin bratwursteja odottaen seuraavaa lentoa, muiden kumotessa sangria kannuja ja juhlien synttäreitä Barcelonassa.
No, omapahan on vika kun sopii menoa muutaman tunnin päähän oletetusta saapumisajasta, kyllähän se tieto, että lennot voi myöhästyä pitäisi olla jo tuolla pääkopassa paremmin.
Paluulento puolestaan onnistui täysin mutkitta. Jos ei sitä kuolemanväsymystä oteta huomioon ja puhun nyt vain puhtaasta väsymyksestä, en krapulaisesta sellaisesta. Se vasta sitä matkustamisen mahtavuutta onkin. Onko joku kaikessa fiksuudessan joskus onnistunut lentämään joko vielä täysissä juhlatunnelmissa, tai sen jälkeisissä? Pakko nostaa itse käsi ylös ja myöntää, että joskus on molemmat koettu ja ne on niitä hetkiä kun tekisi mieli vetää itseään turpaan, kun kappas aika nopeasti huomasi, ettei se niin fiksu idea loppupeleissä ollutkaan.
