Jo muutenkin isokokoinen oversize takkini otti sitten tuulessa oikein kunnolla roolikseen lentävän viitan. Normaalisti se laskeutuu nätimmin – niin kuin taitavat ehkä hiuksenikin laskeutua.
Nyt oli vaatekerta ja pehko ihan vinksin vonksin. Näytin välillä ihan kolmionmuotoiselta Mymmeliltä.
Takki BikBok Never Denim // Paita Lindex // Housut River Island // Kengät Acne // Laukku Chanel
Kuvat: Mona Salminen
Mekko H&M // Tunika BikBok // Kengät Givenchy // Aurinkolasit LeSpecs // Kuvat: Saara
Olen aina nähnyt kummallisia unia, mutta en koskaan niin paljon lyhyessä ajassa kuin Kapkaupungin lomalla.
Jokainen yö vei minut mitä kummallisimpiin seikkailuihin ja usein moneen täysin eri uneen saman yön aikana. Ihan kuin olisi katsonut putkeen elokuvia.
En edes muistanut erästä unta, ennen kuin aloin selailemaan näitä viiniköynnöskuvia. Olenhan aina haaveillut asustelevani mm. viinitilalla ja tässä unessa miltei asuinkin, koska viinirypäleiden sijaan köynnöksissä kasvoi ruoka-annoksia. Ei ollut ruokakauppoja, oli vain ruokaviinitiloja ja mikä kummallisinta kaikki ne ruoka-annokset piti kerättyään polkea vanhanaikaisissa viinin poljenta-altaassa jotta ne saatiin alkuperäiseen muotoonsa. Takaisin raaka-aineiksi. Esim. Omeletista tuli poljettaessa kananmunia?
Köynnöksissä kasvoi kaikkea; grillikanaa, hampurilaisia, spagettia, pirtelöä, sushia, donitseja.. Niitä poljettiin paljain jaloin tynnyrissä, mutta vain tyttöjen 37 koon jalat kelpasivat. Juuri sellaiset kuin omani. Poljin ihan hulluna ruoka-annoksia takaisin raaka-aineiksi koko meidän porukalle koska pojat söivät paljon ja olin ainoa 37 jalkainen.
Ärsytti aina kun haluttiin syödä kokonaista kanaa koska kananluut pistivät eniten jalkapohjiin.
Loppupeleissä en ollutkaan unessani enää kovin innoissani näistä ”viini”tiloista, mutta muistin näin hereilläkin näitä kuvia katsellessa, miten hauskannäköisiä olivat köynnökset, missä kasvoi kaikenlaisia annoksia mitä vain saattoi kuvitella!
Olen ehkä muutaman kokonaan ”unettoman” yön tarpeessa.
Pahoittelen postaustahtiani täältä. Aina kun olisi luppoaikaa olla koneella saan kaikenmaailman muita esteitä eteeni. Viimeisimpänä nettiajan kuluminen loppuun. Täällä sitä tosiaan ostetaan vain tietyn verran kerralla ja tietenkin me suomalaiset super somettaja vieraat saamme isoimmankin nettipaketin palamaan loppuun ennätysajassa.
Sama homma myös sähkön kanssa. Sähköä ostetaan läheiseltä huoltoasemalta ja kuitin numerosarja näppäillään jonkinlaiseen talon sähköboksiin autotallissa. Jos sähkö ehtii kulua loppuun kaikki valot sammuvat. Kuten mm. Toissailtana. Oli vielä hieman viileämpi ja todella sumuinen ilma. Tuntui, että koko Kapkaupunki oli paksun usvan peitossa – mikä oli jo itsestään melko aavemaista, mutta tietenkin yhtäkkiä tuli pilkkopimeää juuri kun me koko porukalla kökötimme sohvalla katsomassa Walking Dead zombisarjaa telkkarista.
Kaikki valot sammuivat ja koko talosta oli sähköt pois, oli pakko lähteä ajamaan sumuiseen yöhön, missä tietenkin heti ensimmäinen jalankulkija – joka nyt sattui tulemaan jostain nurkan takaa ja vielä vähän laahustavan näköisesti, sai meidät kaikki kolme tyttöä kiljumaan kurkut suorana.
Olin hetken aikaa melko varma, että zombie maailmanloppu on oikeasti täällä.
Saimme kuitenkin lopulta sähkön ja onnistuimme välttymään zombiehyökkäyksiltä. Netti on myös palannut takaisin taloon ja postaustahti voisi tästä nyt vain kiristyä. Ihan viimeistään ainakin sitten kun pääsen kotiin. Lomaa enää muutama päivä jäljellä 🙁
Mekko & hattu – Forever21
Laukku – Celine
Aurinkolasit – Peter & May Walk
Kengät – Givenchy
Kuvat: Saara Pasanen