Pienen Singaporen ajaa autolla päästä päähän alle tunnissa, mutta silti matkan varrella tuntuu olevan vähän kaikkea.

Ja välillä tosin tuntuu, että missiomme on koluta myös se kaikki läpi.Tähän mennessä on nähty jo pikku Intiat, Chinatownin korttelit, kirkot, moskeijat ja museot.  Metsät, puutarhat ja hotellit. Satamat, joet, kaupat ja kuppilat, sekä ne lukuisat ihanat ravintolat.

Päiviä tähän kaikkeen on mennyt vasta kaksi ja vaikka vauhti on kova niin antaa tulla lisää vaan. En usko, että ihan vielä kyllästyisin millään.

 

Kuvia ja tarinoita on jokaisesta kohteesta ja kasapäin, mutta niiden on pakko hieman odottaa. Mitä kauemmin nyt istun tässä koneella, sitä vähemmän aikaa nukun ja kello on jo kohta kolme yöllä. Huomenna uudet seikkailut ja ne uudet seikkailut alkavat jälleen todella aikaisin aamulla 🙂

Koska saavuimme eilen melko myöhään Singaporeen, emme ehtineet tehdä muuta kuin käydä illallisella.
Loput porukasta oli aiemmin kierrellyt Botanic puutarhassa ja jossain muualla, mutta itse olin ihan tyytyväinen ns. helppoon ensimmäiseen päivään.

Ensimmäinen illallinen oli Straits Kitchen ravintolassa, missä buffet tyylisesti pääsi keräilemään lautaselleen ruokia melko laajasta valikoimasta. Noutopöydät oltiin lajiteltu eri maiden mukaan. Malesia, Intia, Indonesia jne. Olin aika haltioissani päästessäni maistelemaan niin paljon eri mausteita ja kastikkeita, (kastikkeita pitää olla paljon). Yllätyksekseni Kävin myös Intia osastolta hakemassa kanacurryä kolme kertaa lisää.  

Porukkamme on näin ensivaikutelmaltaan kiva, vaikka melko vähän on tullut keskusteltua. Norjalaiset, tanskalaiset ja yksi ruotsalainen viihtyy keskenään puhuen kieltä mistä häiritseväsi pystyy noukkimaan sanan tai pari, mutta ymmärtämättä kuitenkaan yhtään mitään. No, tuskin hekään meidän höpötyksistämme ovat perillä. Perillä en muuten ole aina oppaammekaan englannista, aksentti on vahva ja asiaa paljon. Väkisinkin puolet menee ohi, mutta yritä silti tallentaa kaiken mitä ymmärrän jonnekin tuonne muistini perukoille.

Illallisen jälkeen kaikki muut lähtivät hotellille nukkumaan, mutta Marinella ja minä jäätiin vielä hieman haahuileman pitkin kaupungin katuja.

Päätin siinä yksin tallustelessani lämpimässä illassa, että pidän Singaporesta paljon. Yleensä uuteen kaupunkiin tullessa saan sen ensituntuman melko nopeasti. Joko siitä heti pitää tai sitten ei. Singaporesta tällä hetkellä erittäin paljon.

Kävelin Orchard kadulla varmaan kaksi tuntia vain ihmetellen kauppoja, valoja, ihmisiä. Ainut kauppa mihin menin sisälle oli Topshop ja sieltä ei sitten ihan tyhjin käsin lähdettykään pois. Jos en olisi ollut niin väsynyt lennosta, olisin voinut kävellä vaikka kaksi tuntia lisää.

 

Lentomatka meni hyvin ja nopeasti. Sain nukuttua yli puolet ajasta, vaikka heräsinkin kokoajan siihen, että oikean jalan polveani särki. Se kai tarkoittaa etten ole ihan nuori enää. Ei minulla ennen särkenyt polvia lentokoneessa.

Polvivaivoista viis, oli ihanaa monien vuosien jälkeen tallustella Singaporen lentokentällä, siellä on ihan oma tuoksunsakin! Mieleeni tulvahti vaikka mitä muistoja siitä kun olin siellä viimeksi kahdeksan vuotta sitten ihmettelemässä maailma, erikoisessa elämäntilanteessa, matkustamassa Balille ja jotenkin ihan hukassa. Jos minulle silloin oltaisiin sanottu, että olen kahdeksan vuoden päästä tässä tilanteessa en olisi uskonut, mutta ehkä olisin ollut jossain sisimmissäni kuitenkin erittäin helpottunut.

Kentällä meitä vastassa oli autokuski nimikyltin kanssa. Auto tosin oli lopun ryhmän käytettävissä, joten nousimme taksiin ja opas höpötti koko matkan kaikkea, mutta minä en voinut keskittyä kunnolla kun tuijotin vain ikkunasta Singaporen vihreää metropolia.

Vihreää oli myös meidän hotellissamme. Konkreettisesti, sekä ajatuksen tasolla. ParkRoyan on Pickering oli jättimäinen hotelli, mitä ympäröi useita puutarhoja? Puita katolla, seinissä ja puinen huonekin. Tai no ainakin melkein.
UPEA, ei oikein voi muuta sanoa.

 

Vaikka olinkin illalla hotellille takaisin saapuessani rättiväsynyt, en voinut vastustaa kiusausta ottaa huoneesta hieman iloa irti, joten laskin itselleni vaahtokylvyn.
Vaahtokylpy, lasi viiniä, kirja ja nuo maisemat. Pienet (tässä kohtaa isot) nautinnonhetket <3 Hyvin onnellinen tyttö.

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna ohjelmaa klo 9.30 – 23. Jos ehdin, tulen kuitenkin vielä kirjoittelemaan teille huomenna loput tästä ensimmäisestä illasta.