GARDENS by the bay 30 loka 2013

Kun sain sähköpostiini pressimatkan aikataulun ja ohjelman, aloin vimmatusti googlettelemaan paikkoja mitä meidän päämme menoksi oltiin suunniteltu. Klikkaus toisensa jälkeen Google näytti minulle mitä mahtavimpia paikkoja, mutta yhden kohdalla sydämeni melkein pysähtyi. Se on Avatar! Huusin ehkä ääneen ja tungin pääni mahdollisimman lähelle näyttöä kuin päästäkseni maagisesti ruudun kautta hyppäämään itse kuvaan.

Katsokaas, minulla on aina ollut metsiä kohtaan hieman mielikuvitusta. Ihan pienestä tytöstä alkaen puutarhat ja metsät ovat kiehtoneet minua mielettömästi ja vaeltelinkin tuntikausia metsäpoluilla ja leikin puron juurella, sekä kallioilla. Sain luotua pienestäkin risukasasta itselleni mielikuvitusmaailman, mikä oli milloinkin Totoron onkalo, maa aikojen alussa laakso, viidakkokirja, Timonin ja Pumban sademetsä, lätäkkö oli taikalampi, oksa Tarzanin liaani, kaikki puut Pocahontasin puhuvia Kaarnamuoreja ja joskus jopa linnut Lumikin lähimetsän olentoja, joille asiaankuuluvasti lauleskelin. Tosin ne eivät koskaan istahtaneet olalleni vaan pikemminkin lensivät kauas pois tuosta nuotin vierestä rääkyvästä lapsesta.

Enää en ehkä laulele linnuille tai niin kovin kiipeile puissakaan, mutta Singaporen Gardens By The Bay kiinnosti ymmärrettävästi mielettömäsi.

Ja olihan se upea. Vesiputouksia, kukkia, korkeita paikkoja, lisää kukkia, pensaita, puita ja muutama kukka vielä lisää. Eniten pidin ehkä Cloud Forestista, minkä keskellä oli näyttävä vesiputous ja missä pääsi kävelemään kiemurtelevaa siltaa pitkin alas.

Olin saattanut tosin ehkä asettaa Avatar kuvitelmani hieman liian korkealle nimittäin paikka ei kuitenkaan lyönyt minua lopulta ihan täysin ällikällä. Se voi johtua myös siitä, että muutaman päivän jälkeen olin jo tottunut Singaporen mahtipontisiin juttuihin ja siitä että olin väsynyt, mutta joka tapauksessa luvuin alkuperäisestä suunnitelmastani muuttaa sinne asumaan. Ei tarvinnut pakata menninkäismatkatavaroita ja piiloutua pensaaseen, vaan ihan kiltisti kävelin ryhmän perässä puutarhasta pois. Ehkä olen hieman aikuistunut, mutta, tästäkin näkökulmasta (ja ehkä hieman terveemmästä sellaisesta) suosittelen tätä kokemusta silti lämpimästi. Tämä pikkupuutarha kokonaisuudessaan on maksanut Singaporelle maltaita, mutta ulkopuutarha on kävijöille ilmainen (ja auki jopa klo 02 asti yöllä) sisäpuutarhoja on kaksi ja ne molemmat pääsee näkemään n.18$ hintaan.

TROOPPINEN 29 loka 2013

Olen yrittänyt seistä täällä aurinkopaneelin lailla paikoillani ulkona, imeä lämpöä ja varastoida kaikenlaista aurinkoenergiaa saadakseni sitä edes hieman mukaani suomeen.
Veikkaan, että jo lentokoneessa auringon lämpö alkaa olla tosin haihtuva muisto vain.

Trooppinen kostea kuuma ilma on minun juttuni. Vaikka vaatteet liimautuvat ihoon, hiukset alkavat elää omaa ”haluan näyttää märältä heinältä” –elämäänsä ja naama valuu viemäriin, niin nautin siitä aivan suunnattomasti ja mieluiten mahdollisimman usein.

Nyt on kuitenkin aika vaihtaa sademetsät havukuusiin ja palata takaisin sinne mistä tultiinkin. Kaiken maailman myrskyjäkin luvassa, mutta ehkä pääsen perille asti.

Wonderful 27 loka 2013

Nyt on minun silmissäni videoprojektorit, piirtoheittimet ja mitkä lie menneet ihan uusille leveleille – tai vesille. Satuttiin nimittäin eilen Marina Bay Sandsin edustalle Event Plazalle, juuri kun siellä alkoi musiikki soida, erivärisiä suihkulähteitä nousi vedestä ja vesihuurteeseen piirtyi liikkuvaa kuvaa.

En ole ennen nähnyt vastaavaa ja jämähdin tuijottamaan (ja kuvaamaan) koko esityksen alusta loppuun. Minusta se oli upea ja näytti kauniilta tummaa iltataivasta vasten, pilvenpiirtäjien valot taustalla vain loistaen.

Kuulin, että kyseinen vesivaloesitys näytetään jokaisena viikonpäivänä eri kellonaikoihin, joten ei ehkä ollutkaan niin erikoinen sattuma, että onnistuin olemaan juuri tuolloin paikalla, mutta erityinen se oli minulle silti.

Videokuvaamisessa päätin myös näyttää kykyni heilumalla ja kiikuttamalla kameraa puolelta toiselle, hieman häiritsevästi, mutta ehkä se silti antaa jotenkin enemmän kuin pelkät kuvat.

Valovesishown jälkeen kävimme tsekkaamassa vieressä sijaitsevan Avalon yökerhon, mikä oli jonkinnäköinen lasikuutio vedenpäällä ja aika näyttävä. Sisältä ehkä hieman odotettua pienempi, mutta oletettavasti melko suosittu ja trendikäs juhlapaikka Singaporessa. Mihinkään älyttömiin juhlatunnelmiin, tai oikeastaan lähellekään sitä kaikesta kiertelystä väsähtäneet jalkani ja liian vähäisestä unesta uupunut pääni ei tosiaan kyennyt ja juotuamme yhdet drinkit lampsimmekin koko porukka takaisin hotellille ja minä ainakin suoraan peiton alle.

Niin. Juhlimista täällä ei tosiaan olla sitä yhtä viinilasia enempää harrastettu, mutta olisi tietysti mukava tulla joskus uudestaan ja kokea vaikka sitä yöelämääkin ihan ajan kanssa. Upeita paikkoja sitä varten täällä ainakin on (esim. 1-Altitude Singaporen korkein kattoterassi, missä piipahdimme perjantaina, oli aivan upea).
Alkoholin hinta kaiken upeuden mukainen tosin myös, mutta ehkä ihan sivistyneet muutamat drinkit ovatkin lärvilautasen sijaan niissä se juttu.

Hame – Topshop
Toppi – Gt
Kengät – Zara
Laukku – Celine