Ajanpuutteen takia vasemmalla kädellä hutiloiden tekaistu reissupostaukseni mielestäni kaipaavat hieman täydennystä. Tosin ei näistäkään mitään mestariteoksia saa, koska tunnetusti omaan huonon muistin, enkä luultavasti keksi, tai juurikaan muista mitään uutta henkeä salpaavaa kerrottavaa. Kuvia tosin löytyy senkin edestä.

Santa Monican Venice – reissumme ensimmäinen kohde. Mielestäni siellä oli jotenkin kiva tunnelma ja mielettömän kaunista. Tiesin missä Venice beachin kävelykatu Broadwalk oli, mutta muuten en osannut hahmottaa paikkaa, sen laajuutta, tai mitä se piti sisällän sitten ollenkaan. En edes neljän päivän jälkeen.

Asuimme Marina del Rayssä. Satamassa rannan lähettyvillä. Hotellimme, jonka nimi oli mitäs muutakaan, kuin Marina del Ray, oli matkamme ensimmäinen ja ainut ns. budjetti hotelli. Siltikin se oli viihtyisä ja mukavalla, sekä hieman hauskasti omituisella henkilökunnalla varustettuna. Plussaa ilmaisesta parkkipaikasta, minne kätevästi pääsi hissillä ja muistan vieläkin sen fiiliksen kun pimeästä hallista autoineen pääsimme ensimmäisiä kertoja palmujen täyttämälle aurinkoiselle tielle, musiikki soi, auto oli ihana, tytöt vielä ihanimpia. Haimme jäälattet ja ajelimme vain ympärinsä tuijotellen katuja, taloja ja ihmisiä – minä tosin tietä ja liikennemerkkejä.

Hollywoodiin ajoi hotelliltamme n.30 minuuttia. Siellä kävimme enimmäkseen pyörimässä ostoksilla, syömässä ja kerran siellä yökerhossakin. (Jos ei lasketa mukaan seikkailua alaikäisten meksikolaisten homobaarissa. Sovittaan ettei lasketa). Hollywood Boulevard oli niin paljon pienempi, mitä olin sen kuvitellut olevan, jotenkin tiiviimpi. Missä oli avarat kadut ja hulppeat rakennukset. Jopa walk of fame- katu oli niin huomaamaton, että olin siinä jo muutamaan otteeseen edestakas ravannut, kunnes vasta huomasin tähdet kenkieni alla.

Kaiken kaikkiaan tulisin uudestaan- enemmän kesällä. Alkulomasta oli sen verran viileä, että rannalla ei auttanut talsia kuin pitkähihaisella ja hotellimme uima-allasta emme edes käyneet katsomassa. Jos kuitenkin mietin reissuamme kokonaisuudessaan, uskoisin täällä olleen ilmasta viis se lämpimin ilmapiiri. Ihmiset olivat todella mukavia ja huomaavaisia. Leppoisa ilmapiiri vallitsi minne menitkään. Tai sitten laillisella lääkekannabiksella (mitä tosiaankin moni siellä tykkäsi käyttää) oli hieman vaikutusta asiaan. Tiedä häntä.

 

 

 

Tääsä muutama kuva reissusta. Kirjoittaisin mielelläni myös romaanin pituisen tekstin kylkeen, mutta yritämme tässä samalla katsoa elokuvaa ja joku tuolla huutelee, että näpyttelyni on muka häiritsevää ja eikö minun pitäisi keskittyä elokuvaan.

Hah, onneksi olen niitä ihmisiä, jotka kykenevät (tai ainakin yrittävät) tehdä miljoonaa asiaa samaan aikaan. 
Kirjoitan, katson elokuvaa, syön, lakkaan kynsiä ja puhun vähän puhelimessa tässä. Ei mitään ongelmaa, sitäpaitsi näpyttelyn äänihän on vain rauhoittavaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka olenkin vieraillut Barcelonassa neljä kertaa en ole koskaan päässyt millekkään muulle rannalle, kuin tälle ihanalle ylivilkkaalle Barceloneta- nimiselle turistirannalle.
Barceloneta on kätevästi lähellä keskustaa, mutta täynnä turisteja, kaupustelijoita ja taskuvarkaitakin.
Toisaalta varkaita en nähnyt nyt viime kerralla ollenkaan. Muutama vuosi sitten näin päivässä ainakin viisi hysteeristä turistia juoksemassa ympärinsä rantaa etsien kadonnutta laukkuaan ja poliisiasemille jonot kiertelivät ulos asti.

 

 

Joka vuosi rannalle lisääntyy myös uusia hauskoja myyjiä.
Ennen kaupiteltiin vaan rantahierontaa, kylmiä juomia ja hieman joitakin rättejä/aurinkolaseja, tai pään letitystä.
Nyt on yleistynyt mojitokauppiaat, leikkitatuointien tekijät, erilaiset ruoat ja donitseja päänsä päällä kantava mies.

Siitä on kuule aaltojen äänet ja linnunlaulut kaukana, kun mitään muuta et kuulekkaan, kuin kauppiaat huutamassa kilpaa: servesa, cola, fanta, aqua cold beer!, frehs coconut duleduleduleduledulee!, massahe massahe massagee!, mojito mojito fresh mojitoos! ja vähän väliä joku mies istahtaa viereesi näyttäen batman tatuointeja, aurinkolaseja, saronkeja, tai miksei vaikkapa sikaa säkissä.

No sen siitä saa jos menee suurkaupungin suosituimmalle turistirannalle. Sitäpaitsi on välillä ihan mukavaa, kun ei tarvitse nousta ja lähteä kauppaan. Saat kylmän veden eurolla suoraan syliisi, tai mehukkaan donitsin jos makeanhimo iskee.
Sitäpaitsi donitsimyyjä oli huikea. Päänsä päällä donitsivuorta kantava, triangelia soittava ja hassuja lauluja laulava mies, ei voi olla muuta kuin hauska. Yritin kuvata tätä rannalla hyppivää donitsispektaakkelia, mutta kaveri oli niin vikkelä, että ehti heti rantautua näkymättömiin.
Tässä kuitenkin säälittävä yritykseni:

Ensikerralla testataan sitten niitä muitakin rantoja.
Olen kuullut, että mm. puolen tunnin junamatkan päässä sijaitsevassa idyllisessä pikkukaupunki Sitgessä on paljon kehuttuja rantoja ja muutenkin kaupunki olisi näkemisen arvoinen.