Eilen jätettiin Ibiza taakse ja noustiin lentokoneeseen, mutta ei suinkaan suomeen vaan Barcelonaan!
Ibizalta lensi tänne ihan hujauksessa ja liputkin olivat jotain 50euron luokkaa, joten järkeilimme että miksipäs ei.
Barcelonassa olen vain kolme päivää, mutta ei se haittaa. Aion käyttää aikani tehokkaasti. Aijon syödä.
Olen saanut ystävältäni listan Barcelonan hyvistä ravintoloista ja päämääräni on tehdä tutkimusmatka niistä jokaiseen! Ehkä vihdoinkin pääsen siis suosittelemaan teillekin Barcelonan ravintoloita.
Mitään erikoista kun ei viimeisillä kerroilla kovasta etsiskelystä huolimatta ole löytynyt.

 

 

Instagram @juliatoivola

 

Ne hinnat. Ne todella ovat klubeissa erittäin korkealla.
Käytiin perjantaina Pacha yökerhon jonkintyyppisissä kauden avajaisissa ja vaikka tiesimme hintatason, kyllä se silti kirpaisi maksaa vodka redbullista 19euroa ja muutamasta lasista viiniä 38euroa.
Sisäänpääsymaksu 50euroa.

 

Eipähän tarvinnut paljoa juoda. Eikä varmaan kovin monen muunkaan. Baaritiskit ammottivat tyhjyyttään, mutta tanssilava oli tupaten täynnä jokaisessa kerroksessa.

 

Tykkäsin Paschasta. Kattoterassille oli ihana kivuta viilentymään ja naistenvessa oli hurjan iso. (tärkeä pointti).

 

Juhlakansa oli hyvin käyttäytyvää, mutta tuijottavaa. En ole koskaan missään yökerhossa nähnyt vastaavaa. Kukaan ei tullut juttelemaan – ei sanonut sanaakaan. Tuijotti vain. Ihan kuin kaksikymmentä miestä olisi ollut näöntarkastuksessa ja sinä olet se näkötestitaulu. Ja ei en ollut missään pikkumekossa ja korkkareissa vaan sandaaleissa, säädyllisessä pitkässä mekossa ja armytakissa. Leinalla oli Converset, farkut ja nahkatakki. Olimme koko paikan tylsimmiten pukeutuneet naiset ja varmasti olisi siitä ihan vierestäkin löytynyt joku mielenkiintoisempi tapaus.

 

 

Se oli kiusallista, mutta oudoksi se meni vasta kun tanssilattialla kahdeksan miestä muodosti rivin eteeni, missä he seisoivat hievahtamatta ja tuijottivat. Yritä siinä sitten tanssia (ja en tosiaan ole mikään parkettien partaveitsi, heilun vaan ihan hujanhajan miten sattuu). Kysyin miehiltä mitä ihmettä he puuhaavat – ehkä hieman ärsyyntyneeseen äänensävyyn – mutta en tosiaankaan saanut mitään vastausta. Vaihdoin paikkaa, mutta ei mennyt kauaa kun melkein sama toistui uudestaan.. 

 

Tuijotusilmiöstä huolimatta viihdyimme yökerhossa aamuun asti ja oikeastaan meillä oli todella mahtava ilta.

 

Mahtavuus ei jatkunut lauantai-illan Ushuaian avajaisissa koska emme olleet siellä. Koko Ibiza oli siellä, mutta me olimme kiltisti hotellihuoneessa, koska Leina tuli hieman kipeäksi ja järkeilimme, että ei puolikunnossa siellä jättimäisissä reiveissä kukaan pärjää.

 

 

*Matka toteutettu yhteistyössä Sunsilkin ja Indiedaysin kanssa*

 

Eins zwei drei, eins zwei drei huutaa mikälie zumba ohjaaja saksaksi jostain takavasemmalta.
Otetaan Leinan kanssa aurinkoa ihanassa valkoisessa aurinkopedissä ja on niin mukavaa, ettei edes saksalainen ulkoilma jumppatunti meitä häiritse.

 

Se miksi jumppatunti oli saksankielisenä jäi ikuisesti mysteeriksi, mutta ainakin se asia oli varma, että Espanjan aurinko on juuri nyt lämmin ja emme pane pahitteeksi hotellin all inclusive tarjontaakaan, vaan siemailemme hyvillä mielin valkoviiniä ja pähkäilemme mitä kolmas päivämme täällä tuo tullessaan.

 

 

Koska olemme Sunsilkin ja Indiedaysin kampanja matkalla tulen rupattelemaan teille paljon hiusjuttuja ja voin aloittaa kertomalla, että tämä hieno “uima-allas look” on peräisin yön yli pidetystä nutturasta. Pohjalla oli yllätys, yllätys eiliset Sunsilkin Plumped Up Volume -sarjan tuuheuttavat kampausnesteet (Sunsilkiä, Sunsilkin lomalla) ja tässä lopputulos – minkä eteen en tehnyt mitään.

 

(Pahoittelen muuten tätä laiskaa postaustahtia ja tarkemman Ibiza tarinoinnin puutetta. Niitä on luvassa vielä – kunhan täältä auringosta koneeni ääreen maltan).