Tässä vielä kasapäin sekalaisia Ibizakuvia ja video minkä kuvausryhmä kuvasi matkalta.
Meitä oli niin iso porukka reissussa, että välillä en edes huomannut kuvaajia, ja pakko sanoa, että olivat osanneet tallentaa tosi kivasti fiiliksen tältä reissulta 🙂
Nyt meillä alkaa pieni kokkauskoulu täällä Saaran kotona, joten pakko rientää.
Hauskaa viikkoa <3
Hei taas täältä kaaoksen keskeltä. Ibiza on nyt taputeltuna ja tuon reissun matkalaukku leväytetty keskelle olkkaria. Nurkissa pyörii muutama villakoira, ikkunalaudalla kuivunut kukka ärsyttää minua ja keittiön ohi en halua edes kulkea – siellä nököttävä tiskivuori lähentelee jo muodoltaan Pisan tornia.
Ja mainittakoon vielä, että vaikka kuinka tykkään siitä, että poikaystäväni harjoittelee kitaransoittoa, en ole nyt ihan varma onko tämä juuri se oikea hetki rimputtaa uutta keltaista ukulelea korvani juuressa.
Jo rehellisiä ollaan, koko kämppä näyttää tällä hetkellä aika kaaokselta. Ja minä inhoan kaaosta.
Olen juuri sitä ihmistyyppiä jonka on vaikea keskittyä sekasorron keskellä. Ihan kuin pääni olisi ihan yhtä levällään kuin tuo matkalaukusta purettu vaatekasa tuossa matolla. Jos saan tavarat täällä paikoilleen, ehkä ajatuksenikin selkeytyvät?
Siksipä lataan tänne nyt ensin nämä seesteiset allaskuvat Ibizalta ja yritän päästä näistä kuvista välittyvään zen-tilaan tarttumalla rättiin ja siivoamalla ensin tämän huushollin ennen kuin lopettelen päivän muut työt.
Sitä paitsi näin upeista allasmaisemista pitääkin mennä nopeasti vähän toisenlaiseen altaaseen puunaamaan vaikka triplana niitä lika-astioita. Tasapainoa <3
Swimwear – Nelly (HERE*)
Photos: Kira Kosonen / Edit by me
Ennen kuin alan postaamaan tänne seesteisiä Ibiza-kuvia Infinity-altaan reunalta, kertomaan upeista juhlista ja lisäilemään auringonlaskukuvia venereissulta, on pakko tulla kertomaan ensin muutama kommellus tältä muuten niin täydelliseltä työreissulta 🙂
• Olimme yksi aamu todella aikaisin aamulla kuvaamassa hotellin altaalla. Kuvien jälkeen Kira unohti suosikkiaurinkolasinsa pöydälle ja minä tunikani siihen viereen aurinkotuolille. Paikalla ei ollut muita kuin siivooja, joten toivoimme että hän olisi huomannut tavaramme ja ottanut ne talteen ennen muiden asukkaiden altaalle saapumista. Ylläri ylläri Kiran Chanellasit loistivat poissaolollaan, mutta tunikani oli kyllä löytynyt sieltä lojumasta.
• Myös yksi puhelin jäi taksiin eräältä reissulla mukana olleelta suomalaiselta. Eipä löytynyt sitäkään koskaan.
• Nukuin koko reissun aikana neljänä yönä yhteensä 20 tuntia.
• Paluulentomme maanantaina oli aika pomppuisa ja vaikka emme edes kärsineet krapulasta (En voi uskoa, että lauantain juhlat Amnesia päättäjäisissä painoivat muka vielä alla), tuli molemmille yllättäen niin paha olo lennon aikana, että heti laskeuduttuamme juoksimme Kiran kanssa vessaan ja erittäin synkronoidusti oksensimme samaan aikaa lentokentän vessan viereisissä kopeissa. Niin hehkeää, että oli pakko kertoa 😀
• Kun tulin kotiin, oli olo aika turvonnut Ibiza-viikonlopun huonosta unirytmistä, herkuista ja drinkeistä, että teki mieli syödä vain kasviksia. Vihanneslautanen hummusdipillä tuntui hyvältä ajatukselta, kunnes onnistuin puraisemaan porkkaani niin, että iso pala meni henkitorveen enkä saanut henkeä. Olin yksin kotona ja siinä paniikissa henkeä haukkoessani mietin jo että juoksenko rappuun kolkuttamaan naapureiden ovea ja viittomaan Heimlichin otetta. Mitä jos kukaan ei avaa ovea, kuolenko oikeasti porkkanaan? Olin jostain lukenut, että yksin ollessa pitää heittäytyä lattialle niin että rinta kolahtaa kovaa lattiaa vasten, kumartua tuolin selkänojan yli, tai takoa vatsaa nyrkeillä vähän navan yläpuolelta. Onneksi takominen auttoi ja sain yskäistyä palan pois kurkusta. Olin kuitenkin niin järkyttynyt tästä kokemuksesta, että avasin suklaalevyn lohdutuksena. Porkkanat saivat jäädä tältä illalta. Aivan liian vaarallisia!
Pictures by Ruairi Cahill / edit by me