Vaikkojoki

Laskemme ensimmäisestä pienestä koskesta suoraan päin puuta, kiljun kun törmäämme kiviin, palelen ensimmäisen yön teltassa, juomme jokivettä ja se on ruskeaa, kasaan retkikeittimen väärin, kenkiini pääsee vettä, pumppaan ilmapatjaani enkä huomaa että venttiili on auki, saan haavan tynnyrin tiivistelukosta ja juoksen ensimmäiselle puskapisslle miltei koko metsän läpi piiloon. Ettei vaan kukaan huomaa. 

 

Sain teiltä ennätysmäärän viestejä Instagramiin melontareissun aikana. Kyselitte paljon ja se oli ihanaa! Moni kertoi, että haluaisi kokeilla melomista, tai lähteä metsään telttailemaan, mutta ei tiedä mistä aloittaa, tai mitä tai varusteita pakata. Ymmärrän tämän täysin – olin itsekin aluksi monessa tilanteessa aivan sormi suussa, mutta tekemällä oppii ja pikkuhiljaa homma alkoi jopa minunkin kohdallani toimia. Heti toisena päivänä koskia laskettiin nauraen, oikean kerraston kanssa en enää palellut öitä teltassa, jokivesikijn alkoi maistui normaalilta, retkikeittimen kasaus sujua, ilmapatjat pumpattiin ja teltat kasattiin ennätysvauhtia ja mikä tahansa lähin puska tai puu kelpasi vessana 😀
Ehkä voin toimia teille metsäseikkailun amatööri-inspiraationa?

Sen nimittäin voin kertoa, että oli oikeasti todella kiva olla hetkittäin oman mukavuusalueen ulkopuolella, oppia uutta ja nauttia luonnosta. Mennä hetkeksi niiden perusasioiden äärelle ja iloita ihanista pienistä asioista, kuten lämpimistä yöunista, nuotioherkuista ja siitä, että saa herätä lintujen lauluun lammen reunalta. Enkä tietty ollenkaan pistänyt pahitteeksi sitä, miten rauhoittavaa oli meloa tyyniä jokia ja spottailla majavien majoja tai tuntea miten adrealiini nousee laskiessa alas kuohuvia koskia. 

 

En myöskään pistänyt pahitteeksi juoda punaviiniä kuksasta iltaisin näissä maisemissa

 

P.s Kunnon varustelista-postaus vielä tulossa 🙂

Tags:

 

Istuskelen juuri mieheni perheen mökkiterassilla. Aleksi myllää takapihan kasvimaata, linnut laulaa ja kerrankin paistaa aurinko. Eilen tällä samaisella terassilla oli kevyt lumipeite. Tuntuu, että kesä on vähän myöhässä tänä vuonna, mutta annettakoon se sille anteeksi. Tästä kesästä on muutenkin tulossa hullunkurinen. Suurin osa menoista siirretty, festarit peruttu. Kesäkalenterini yleensä tupaten täynnä olevat viikonloput näyttävät tyhjiltä ja se tuntuu oudolla tavalla ihanalta. Uumoilen, että tästä kesästä tulee kunnon rento mökkikesä (jos mökeillä olo vain on sallittua). Olisiko kerrankin aikaa vain olla? Opettaisiko tämä kesä vihdoin minulle sen, että ei tarvitse tanssia kaikkia festareita, ottaa jokaista työprojektia tai ruksailla aina juhalkutsujen rsvp -kohtaan kyllä osallistun mielelläni. 

 

 

Edellinen kesä oli tapahtumarikas ja upea. Se sopi siihen kesään ja sitä suuremmalla syyllä voin kai hyvillä mielin hidastaa tahtia ja vain olla. Voisin täyttää kesäkalenterin samantyyppisillä viikonloppuhommalla, kuin tämäkin viikonloppu on ollut:
kosteita löylyjä, viileitä järvipulahduksia, savustettua kalaa, lautapelejä, uusia perunoita, ulkourheilua ja kasa kirjoja. 

 

 

Kuvat kertokoon enemmän kuin nämä pari lausetta, jotka ajattelin tähän kirjoitella 🙂

Suomen purjehdusloma oli älyttömän ihana, rentouttava ja jälleen yksi täydellinen tapa paremmin tähän kauniseen Suomeen tutustua. Maarianhamina, Utö, Kökar, Rödhamn, Jurmo ja Hanko – olivat ehkä tämän reissun lempparipysähdyksiä. Miltei jokaisessa paikassa käytiin satamassa saunomassa, uimassa ja kalastamassa. Ehkä kävelemässä luontopolkuja, syömässä porkkanakakkua tai silittelemässä lampaita. Jurmossa juostiin pakoon myös lehmiä, jotka tupsahtivat eteemme vihaisen oloisina luontopolulla. Ylämaankarja isoine sarvineen juoksemassa sinua kohti on aika pelottavaa, voin kertoa. 

Viihdyn veneessä. Rakastan kokkailla sen pienessä keikkuvassa keittiössä, sitoa fendereitä ja opetella tuhannen kerran solmuja, vain unohtaakseni ne heti. On ihanaa rantautua uuteen saareen ja käydä tutkiskelemassa sen antimia, tai vaihtoehtoisesti viettää koko päivä veneellä lukien kirjaa, pelaten uunoa, tai yatzya. Olisin hyvin voinut olla vielä toisen viikon, mutta onneksi uusi purjehdusmatka on jo horisontissa – enää muutama kuukausi niin on purjeet taas mastossa, mutta tällä kertaa kohteena onkin Kreikka 🙂