TERVEISIÄ MERELTÄ 04 elo 2019

Huomenta Utön vierassatamasta. Istun yksin aamuauringossa veneen kannella, luen kirjaa ja juon pikakahvia. Nukahdin hyttiimme eilen jo luultavasti ennen kahdeksaa ja siksi olen nyt ensimmäisenä jalkeilla. 

Hassua miten hyvin pienessä hytissä voikaan nukkua. Joka yö yli kymmenen tuntia ja vaikka aamulla selkää särkee – luultavasti ihan jo sekin, että olen maannut paikoillani ennätyspitkiä aikoja, mutta myös hytin kovan patjan takia – on olo silti aamulla levännyt ja harvinaisen raukea.
Ehkä se on veneen hellä keinuminen tai runkoon liplattava aalto. Hytissä nukkuminen kuulostaa vähän siltä kun painaa korvansa vasten jonkun vatsaa ja mahasta kuuluu kaikenlaista hassua. 

Olemme olleet purjehtimassa vasta neljä päivää, mutta tuo aika tuntuu pikemminkin viikolta. Hyvällä tavalla. Sitä menettää täysin ajankulun täällä. En tiedä mikä viikonpäivä on, enkä oikein koskaan katso kelloa.
Ollaan vain seilailtu satamasta satamaan, kalasteltu, kokkailtu itse pyydettyä kalaa, luettu kirjaa, pelailtu pelejä ja mikä hauskinta, ollaan laulettu kitaran soiton tahtiin lauluja käyttäen meidän purjehdusporukan whatsapp -ryhmän viestejä sanoituksina. (Kalevauva.fi:stä tietty Inspiroituneena).

Sellaista täällä. Aivot on jätetty jonnekin stamanarikkaan, nautittu vain hetkestä, merestä ja saaristomaisemista.