Penguin beach 10 tammi 2014

Pahoittelen, että muutama päivä on vierähtänyt vähän kaikkialla muualla kuin koneen ääressä.
Yritetään ottaa viimeisestä viikostamme kaikki irti, aika on kulunut täällä aivan liian nopeasti.
Vielä ei ole kaipuuta kotiin, vaikka melkein kuukausi ollaan kohta jo oltu ja kotonakin odottaa kaikkea kivaa.
Kuinka kauan täällä pitää olla kun kuukausikaan ei tunnu riittävän, edes neljännellä kerralla?

Tällä kerralla ollaan koluttu vanhoja suosikkipaikkoja läpi, mutta myös nähty paljon uutta. Muutama päivä sitten ajeltiin mm. hieman extempore pingviinirannalle Boulders Beachille. Alue, missä muutama tuhat pingviiniä on vaappunut vapaasti vuodesta 1982 – aivan muutaman sentin päässä sinusta. Niihin ei tietenkään saa koskea, mutta yhtään he eivät sinua silti vierasta. Kääntelevät vain päätään puolelta toiselle ja tuijottavat,
Minäkin tuijotin niitä – niillä näytti olevan hauskaa! Olen varma, että ne mm. Leikkivät hippaa, halailivat ja keskustelivat syvällisiä. 

Huomenna lähdetään safarille!

SCOOTER RIDE 07 tammi 2014

Lähdettiin yksi päivä Saaran kanssa pienelle skootteriajelulle. Kierreltiin kiemurtelevia teitä ylös alas kukkuloilla minkä varrella kökötti toinen toistaan isompia taloja. Teki mieli kurkkia kaikkiin sisään ja katsoa mitä ne pitävät sisällään. Olen mm. Melko varma että Saaran naapureiden uudessa talossa on yökerho sisällä ja toisessa elokuvateatteri.

No, pidin uteliaan pääni kuitenkin porttien ulkopuolella ja tyydyin vain hidastamaan pientä ajoneuvoani niiden upeimpien kohdalla.
Lukuisia kerroksia, isoja ikkunoita, pitkiä terasseja, uima-altaita, leijonapatsaita, pylväitä, portteja, porscheja pihoilla. Mitäköhän nämä ihmiset tekevät työkseen? Mitä noin isolla talolla tekee? Viihtyisikö siellä edes? Tuli hetkeksi jopa ikävä omaa rikkinäistä sohvaa hieman ylihintaisessa vuokra-asunnossamme. Oma koti on aina paras koti. Lomakoti Etelä-Afrikassakin kyllä tosin myös kelpaisi – sitä ei voi kieltää.

Kelpaa tosin enemmän kuin hyvin ”lomakodikseni” tämä Saaran ja Ryanin muumitalokin. Aloin kutsumaan tätä taloa muumitaloksi koska ovet ovat aina avoinna – tai siis visusti lukossa, mutta idea on sama jopa lukitun tuplaoven takaakin. kaikki ovat tervetulleita.

Hillopurkkien tilalla on tosin vain hyviä Etelä-Afrikkalaisia viinejä ja huuliharppu vaihdettu kitaraan, mutta vilskettä välillä riittää ja grilli on aina kuumana.

Nyt muumitalo on hieman hiljentynyt ja sitä asustaa vain meidän suomalainen viiden hengen ryhmämme. Ryan on palannut töihin ja niin on suurin osa heidän ystävistäänkin.
Meillä on onneksi edessä vielä vaikka mitä hauskaa! Viinitiloja, safaria, toivottavasti vähän varjoliitoakin. Katsotaan mitä kaikkea keritään vielä kokeilla 🙂

BEACH DAY 04 tammi 2014

Tänään on ollut jälleen yksi hyvä päivä loistavien muiden joukossa.
Ollaan vietetty se hyvin rennosti ja rauhallisesti. Kävelty päivällä rannalla, missä isot aallot paiskautuivat rantaan ja kastelivat vaatteemme täysin. Hävitin kenkäni, mutta Lauri löysi ne rantaan huuhtoutuneena täynnä levää ja mönjää. Syötiin jäätelöä – minä valitsin sinisen jäätelön, se maistui ihan lapsuudelle. Loput annoin pienelle tytölle, joka katsoi jäätelökuppiani käsi sitä kohti ojentuneena.

Illalla vietettiin meksikolaista iltaa, missä me suomalaiset vieraat vaadimme tehdä isännälle ruuat ja siivota jäljet. Meksikolainen kanakeittoni oli kuulemma parasta keittoa mitä Ryan on koskaan syönyt. En ole varma onko se totta, mutta tuntui kivalta kuulla että maistui. Nyt istumme katselemassa auringonlaskua ja juomme Coronaa.

Olen aika onnellinen täällä.