Jeffreys Bay 16 tammi 2013

Jeffreys Bay oli ihana paikka. Rauhallinen surffikylä mahtavalla tunnelmalla. Siellä opin tuijottelemaan surffareita aalloissa tunteja. Erittäin viihdyttävää puuhaa voin kertoa. Parempaa viihdettä kuin saippuaooppera.

Aalloissa oli ammattisurffareiden lisäksi joka päivä pieni afrikkalainen poika. Tuskin kymmentä vuotta vanhempi – Annoin sen nimeksi hämähäkki, koska siltä se näytti heiluessaan pikkuraajojensa kanssa aallonharjoilla. Hämähäkki tuli aina ensimmäisenä ja lähti viimeisenä. Uskalsi aaltoihin, minne moni kokeneempikaan ei mennyt ja oli vielä aivan uskomattoman hyvä. Katsoin joka päivä miten se nappasi aallon toisensa jälkeen ja kieppui menemään kuin kymmeniä vuosia sitä tehneenä.

Aaltoihin tuijottelun lisäksi istuimme nuotiolla, grillasimme joka ilta mielettömät määrät ruokia  ja keräsimme simpukoita rannalta. Kilpailimme kuka löytää eniten periwinkels- simpukankuoria. Ne oli niin hassuja. Pyöreitä vihreitä kaktuspallon näköisiä. Minä löysin isoimman!
Oli ihanaa olla hetki pois kaupungin hulinasta ja rentoutua oikein kunnolla. Asuttiin suloisessa BeachMusic talossa, missä oli riippukeinut terasseilla, palmuja sisäpihalla, simpukoita koristeina joka puolella. Kiva tunnelma.

Jeffreys Bay oli myös yksi surffiliikkeiden paratiisi. Liikkeitä toisensa perään ja isoja outletteja. Minä skippasin outletit, koska jokaisessa normaalissa liikkeessä oli -50% alennukset. Se kyllä myös näkyi siinä että hyllyt huusivat jo melkein tyhjyyttään. Sain silti muutaman kunnon löydön tehtyä. Esittelen ne teille vielä. Muuten shoppailut on täällä jäänyt harvinaisen pieniksi. Hyvä niin.

P.s Sain vihdoinkin aikaiseksi laitettua kuviini vesileimat. Eihän se paljoa tee, mutta ehkä Louise Hernandez kaltaiset feikit fb -profiilit hieman edes vähenevät 🙂
(edit: aika nopeasti hävisi kuvat tuolta profiilista).

Talo vuorilla 14 tammi 2013

Viime vuonna Saara ja Ryan asui n.20min matkan päässä CapeTownin keskustasta Big Bayssä.
Nyt he ovat muuttaneet keskustaan vuorille Bantry Bayhin.
Kun ensimmäistä kertaa astuin meidän huoneeseen, tuntui kuin olisin ollut hotellihuoneessa. Saara oli laittanut kaiken meille niin kauniiksi. Kerännyt lempikukkianikin Frangipaneja pyyheiden päälle ja kylpyhuoneeseen. Seuraavaksi kun kiertelin taloa tuntui kuin olisin ollut kotona. Kaikkialla oli kuvia meistä, kuvia minusta ja Laurista. Samoja muistoja mitä minulla on omilla hyllyilläni.

Kaunis koti. Onneksi heillä on vierashuoneita. Haluaisin muuttaa tänne useamminkin pikku hetkiksi. Ja onneksi he ovat täällä. Tai heidän takiahan me itse asiassa ollaan täällä. En tiedä miten tumput suorina oltaisiin yksin Laurin kanssa. Huolettomasti mennään vaan nyt mukana. Syödään hyvissä ravintoloissa etsimättä niitä, tehdään ostoksia oikeissa paikoissa, hengaillaan rauhallisilla rannoilla ja nähdään kaikkia ihania paikkoja.

Turisteja täällä on eniten Saksasta, ehkä paljon myös Englannista. Heille suunnattuja turistiajeluja ja muuta on paljon, joten hyvin varmasti pärjäisi ilman kontaktejakin, mutta minulle joka aina järjestää kaikki matkat, ottaa selvää nähtävyyksistä, etsii ravintolat ja on yksi iso stressipesä välillä, niin on ihanaa kerrankin olla vaan.