Monet Instagramiamme seuraavat ovat varmasti huomanneet, että ollaan oltu aika innoissamme meidän Aussiautosta. Se kun upgradattiin varaamastamme pikkumaasturista isompaan Toyota Land Cruiseriin, emmekä vieläkään ihan tajua, että millä ihmeen tuurilla.
Autovuokraamolla ei ollutkaan haluamaamme RAV4 autoa Sydneyn pisteessä ja kun olimme jo perumassa koko vuokrausta ja harkitsemassa että käydään lentokentältä valikoimaa katsomassa, tuotiin yllättäen meidän eteen parkkihallista iso valkoinen Toyota Land Cruiser. Olen aina ollut oudon kiinnostunut autoista ja tykkään erityisesti juuri tästä mallista, joten siinä oli Aviksen työntekijöillä varmaan naurussa pitelemistä kun kiljahdin aika kovaan ääneen innosta. Taisin myös tasajalkaa pari kertaa ilmaan pompata.
Olen kuullut, että auton vuokraaminen lentokentältä on pieniä kaupunkipisteitä kalliimpaa, joten upgreidaus tähän ilman lisäkuluja tuntui ihan lottovoitolta

Tämän auton kanssa tuntui todella turvalliselta aloittaa Australian Road Trip, eikä intoani laskenut edes se, että tuo jättimaasturi pitäisi ajaa keskellä pahinta ruuhkaa motarille Sydneyn keskustasta. Vieras kaupunki, uusi iso auto ja vasemmanpuoleinen liikenne.. Heh, olisin jopa odottanut, että olisimme olleet enemmän pihalla, mutta ei. Sehän sujui kuin tanssi. Mitä nyt muutamaan kertaan käyttäessäni vilkkuja, lähtikin tuulilasinpyyhkijät suhaamaan edestakaisin pitkin kuivaa tuulilasia (vasemmanpuoleisen liikenteen autoissa vilkku ja tuulilasinpyyhkijät ovat ns. ”väärin päin”).
Kira oli loistava kartturi ja itse vain nautin tuon auton ensiajosta.

 

 

Auto on ollut meillä nyt reilu kaksi viikkoa jo alla ja se on ollut tämän reissun pelastaja. On ollut ihanaa nauttia siitä vapaudesta, että saa hetken mielijohteesta lähteä etsimään kaukaisempia rantoja, tai käydä auton kanssa lautalla ajelemassa läpi Noosan saaristoa. Poiketa ehkä sisämaassa kristallipuistossa. Mitä ikinä sattuukaan matkan varrelle.
Meillä on myös ollut paljon kaikenlaista kuvauskalustoa ym mukana, joten iso tavaratila on hyödynnetty täysinäisillä matkalaukuilla. (Plussaa myös auton omasta minijääkapista. Kylmät jääkahvit pitkillä ajomatkoilla tuntui luksukselta).

 

Nyt olisi vielä pitkä ajomatka takaisin Byron Baysta Sydneyhin. Ajattelimme ehkä pysähtyä yöksi viinitiloilla. Saa nähdä löydämmekö mitään kivaa majoitusta matkan varrelta.
Olisimme toki voineet sopia auton palautuksen eri paikkaan ja tulla Sydneyhin muulla tavoin, mutta autovuokrauksen hinta oli huomattavasti kalliimpi jos nouto ja palautus olisi ollut eri kaupungeissa.

 

Mietin tässä, että kun pääsen kotiin, minulle tulee varmaan ijopa kävä tätä meidän reissuautoa. 

 

 

Dress – from Thailand
Shoes – Fr. Martens
Sunglasses – RayBan
Photos: Kira Kosonen

 

Australia on tunnettu myrkyllisistä meduusoistaan. Maailman myrkyllisimmäksi eläimiksi nimetyn kuutiomeduusan myrkky kun riittäisi tappamaan 60 ihmistä. Eikö olekin ihana yhtälö – kauniit Australian rannat ja nämä tappajameduusat?
Jos tällainen meduusa pistää, kipu on kuulemma lamaannuttava. Ensimmäisenä mikä minulle tulee meduusoista mieleen on, että pitääkö sen meduusan pistoksen päälle nyt sitten pissata? Kaataa etikkaa, ehkä partavaahtoa?
Olen kuullut kaikenlaisista tavoista, mistä voisin melkein heti ensimmäisenä sulkea pois pissan – se kuulemma voi pahentaa tilannetta. Myös makean veden kaataminen pistoshaavaan saattaa vain edesauttaa myrkyn leviämistä. Partaveden taas huhutaan hidastavan myrkyn leviämistä, mutta uskoisin, että oikea ja tehokkain ensiapu on tuo etikka. Sitä on täällä jossain valmiina varoituskylttien alla tankissa. Etikkaa haavan päälle ja terävällä esineellä (ei sormin) myrkkypiikkien poiskaapimista. Olisiko tämä oikea meduusareseptiikka, vai olenko aivan pihalla?

Paikallinen tuttu sanoi, että uiminen meressä ”is just stupid”. Siksipä olemme pysytelleet vedestä aikalailla poissa, vaikkakin porukkaa on kyllä näkynyt uimassa. En tiedä sitten ovatko he paikallisia jotka tietävät tarkemmin onko juuri sillä rannalla meduusoja, tai ties mikä meduusasesonki menossa. Tai ehkä ne ovat turisteja, jotka eivät tiedä millainen polttiaiseläinvaara vaanii veden alla. Sen verran paljon (siis aivan älyttömästi) rantaan on kuitenkin kaikilla huuhtoutunut erilaisia limapalloja, että meri houkuttelee yhtä paljon kuin mielikuva minusta ja Kirasta kirkumassa ja toistemme päälle pissa-partavaahto-etikkasekoituksia kaatamassa.

 

 

Yleisimmillä rannoilla on meduusaverkkoja, mutta tämä kyseinen kuvissa näkyvä ranta oli enemmänkin sellainen ”salaranta”. Saimme vinkin tästä paikalliselta tutulta. n. 20 minuutin kiemurtelevan sademetsä ajoreitin päässä oli pieni Whites Beach kyltti, mistä lähti jyrkät kivirappuset alas rannalle. Saavuimme sinne n. klo 14 ja jättimäinen ranta oli muutamaa ihmistä lukuun ottamatta täysin tyhjä. Rannan oikealla puolella oli pieniä luolia, minne uskaltauduimme kahlaamaan, mutta muuten pysyimme vesistä poissa ja vain nautimme upeista maisemista. Aika mieletön paikka 🙂 

 

 

Swimsuit – Weekday / Zalando
Photos of me: Kira Kosonen

 

Byron Bay yllätti upeilla terveyskahviloillaan ja ihanilla pikkuputiikeillaan. Boheemi ja rento viba tuntui heti kotoisalta. Täällä katusoittajia pysähdyttiin kuuntelemaan, osa jopa tanssi musiikin tahdissa kadulla vapautuneena. Kivikauppoja ja tarotkorteista ennustusta oli joka kulmassa. Täällä join parhaimman dirty chai laten, mutta en osannut päättää oliko sittenkin kookosmaitoon kylmäuutettu kahvi voittaja. Ostin putiikeista siroja koruja ja meinasin seota Miss Brow vintagefarkkukaupassa. Vanhoja Levi’s shortseja oli rekkikaupalla ja juuri oikeissa malleissa. Ostin yhdet ja siitä asti olen kulkenut noissa samaisissa shortseissa. Combi kahvilassa vegaaniset kookospannrit oli pakko syödä heti seuraavana päivänä uudestaan ja Byron Massage hieronnassa oli täydellinen niskahieronta 30 dollarilla. Paikallinen tuttavuus vinkkasi mitä kauneimmasta Whites Beachista minkä kauneutta tuijotettiin haavi auki Kiran kanssa ja myös kehuttu Lighthouse hike maisemineen oli talsimisen arvoista.

 

 

Byron Bayhin tuntui mahtuvan vähän kaikenlaista kansaa. Oli backpackerseja, karavaanareita, nuorisoa (ehkä vähän liikaa nuorisoa :D), vanhempia ihmisiä, pariskuntia, surffareita, seikkailijoita, retkeilijöitä. Ihmisiä ihan jokaista sorttia.

Sekaan sulautui hyvin ja pelkästään eri ravintoloiden koluaminen  piti meidät meidän neljän päivän Byron Bay visiitillä onnellisena.  Sen verran onnellisena, että päätimme sinne tosiaan vielä ennen kotiin lähtöä tällä reissulla palata 🙂