TYTTÖ ILMAN SITRUUNAPUUTA 10 huhti 2018
Viherkasvimyymälässä törmäsin sitruunapuuhun. Keltaiset isot ja kypsät sitrushedelmät roikkuivat hennon ja pienen puun oksilla kuin siihen salaa jälkikäteen liimattuina. Mietin että miten noin pieni puska voi tuottaa noin paljon hedelmää? Tuollaisenhan minä ostan heti! Laitan keittiöön ikkunalaudalle ja poimin joka aamu ihka oman sitruunan aamuvettäni maustamaan. Olen se tyttö, jolla kasvaa sitruunapuu kotona.
Kasvin mullassa sojottava tikku ja siihen kiinnitetty pieni infopläjäyslehtinen oli sitruuna-aamuistani eri mieltä. Itse asiassa olen varma, että koko sitruunapuu muiden puukavereidensa kanssa nauroi räkäisesti päin meikäläisen upeita sitruunahaaveita.
Luuleeko se tosiaan että tämä on niin helppoa – että elämä on vain valmiita sitruunahedelmiä ikkunalaudalla?
Ymmärsin, että sitruunapuu tarvitsee osakseen pölyttämistä, lannoitusta, valoa, lepoa.. Eli siis ymmärrystä, työtä ja huoltoa. Vähän niin kuin kaikki parhaat asiat elämässä ennen kun voi valmiin hedelmän poimia ja siitä nauttia.
Viime päivinä hedelmäsatoa ollaan työstetty seuraavissa asioissa:
Kunto. Se kun ei vaan kasva kotisohvalla tai Australiaa pitkinpoikin ajaessa ja hamppareita siinä ohessa nauttiessa. Pikku treenibreikki näkyi (siis oikein löi minua vasten kasvoja) kun kävin tänään Vitamin Wellin kutsumana testaamassa TFW:n uutta Stadi salia.
Meinasin kuolla. Siinä kun tutisevin jaloin yritin hyppiä viimeisiä burbeita, päätin että nyt voisi taas hieman ihan kunnolla tsempata treenien kanssa.
Mielenrauha. En ole koskaan ollut kummoinen stressaaja tai asioiden murehtia, mutta viime päivinä jokin on kiristänyt nuppia aikalailla ja uskokaa tai älkää, mutta hiukset (kirjaimellisesti) lähtee päästä tässä touhussa. Siinä vaiheessa kun pelkää, että kärsii stressipohjaisesta hiustenlähdöstä, niin on aika vähän muuttaa asioita (koska ei ihan vielä halua kaljua) eikä kukaan muu voi puolestasi painaa jotain nappulaa, että mielisi olisi siellä zen-tilassa. Ihan itse pitää tehdä töitä sen kanssa.
Raha. Sehän kasvaa puussa vielä vaikeammin kuin sitruuna ja juuri kun Australian jälkeen päätin että nyt säästetään asunto -ja matkakassaan oikein toden teolla, niin tietysti ensimmäisellä viikolla oli sakot kourassa, verolaskut tipahtaneet postiluukusta ja minä apteekissa hiusvitamiineihin ja ravinnelisiin tuhlaamassa.
Päätin jättää auton talliin ja polkea kaikki matkat mitkä vain voin, syödä vähemmän ulkona ja ostaa vain pakollisia juttuja.
Tilillä kun ei ole lottovoittoa, perintörahoja tai mitään muita ylläribonuksia. Kukaan muu ei puolestani ole niitä roposia sinne tienaamassa 🙂
Jumpsuit – GinaTricot
Sunglasses – RayBan
Photos: Kira Kosonen / Edit by me
