Torstai 13 kesä

Ihanan rento päivä takana, vaikka yöllä nukuinkin vainoharhaisen koiran lailla.
Ensin sain unta vasta kolmelta, minkä jälkeen heräilin säpsähtäen tunnin välein ja kun viimein oli aika herätä, olin ihan jäässä ja kaikkea muuta kuin levännyt.

Lämpimässä suihkussa lohduttelin itseäni muistelemalla jälleen aikoja jolloin joka aamu piti kävellä kouluun pitkiä matkoja pysäkille ja odotella junaa sekä bussia umpijäässä ikuisuuksia. Vihasin sitä. Äitini lohdutti minua aina kertomalla että hän hiihti tunnin kouluun joka aamu. Se auttoi vähän, mutta eniten auttaa olla aikuinen. Ei ole pakko hiihtää eikä käyttää myöhästelevää junaa jos ei halua. 

Aamupäivä sujui paremmin eräiden jännien työjuttujen parissa, mutta kun saavuin kotiin tuli uni vihdoinkin (väkisin) ja nukahdin sohvalle viltin alle suu auki. Miksi olen alkanut nukkumaan suu auki? Tiedän sen siitä että herään suu täynnä vilttiä tai ties mitä.

Päikkäreiden jälkeen iski lihapullahimo ja suuntasimme Laurin kanssa Punavuoreen ravintola Toriin jallupullille. Pyysin lautaselleni salaattia ja ihmettelin miksi en sitä aikaisemmin ollut tajunnut tehdä. Lihapullat ja perunamuusi on ihan tylsiä itsekseen, vaikka yhtiä Helsingin maukkaimpia ovatkin.

Torista siirryin tapaamaan ystäviäni JallaJallaan, missä he kiinnittelivät niittejä uimahousuihin? ja naureskelivat sille miten kukin vuorollaan muisti suomen ensimmäisen presidentin nimen täysin väärin.

Nyt olen kotona ja Lauri haluaa katsoa Teksasin moottorisahamurhaajan.
Ei se mitään olen silti onnellinen ja tämä oli yksinkertaisuudessaan kiva torstai.