Kohti kotia ja Elloksen arvonnan voittaja. 18 huhti 2012

Matkamme viimeinen etappi on nyt takana ja tuntuu kuin olisi yrittänyt ehtiä kaikkialle, muttei ehtinyt minnekään. Olisi pitänyt luultavasti aikatauluttaa päivät paremmin, herätä herätyskelloon, laatia tehtävälista, piirtää kartta, etsiä etukäteen ravintolat, ostospaikat ja nähtävyydet, niiden aukioloajat ja hinnat, ehkä palkata suoraan vaan matkaopas, tai jonkinnäköinen piiskuri joka olisi saanut meidät hereille, oma kuljettajakin olisi ollut kiva.

No ei nyt vain, mutta tulen ehdottomasti uudestaan. Ensikerralla valmistautuneempana ja ehkä kultturellimpana. tämä oli tyttöjen synttäriloma, eli juhlimista ja laiskottelua, paljon viiniä ja hyvää ruokaa, naurua ja ostoksia. Mikäs sen mukavampaa ja mukavaahan meillä oli. Täydellisen ihanaa. Nyt kotiin ja sieltä käsin sitten palataan uudestaan näihin maisemiin, kunhan saan satamiljoona kuvaa ja pääni ensin järjestykseen.

Ja nyt vihdoin (anteeksi saamattomuuteni) Elloksen lahjakortin arvonnan voittaja.

Onneksi olkoon Nortti, joka haaveilit Converseista. Arpakone valitsi kommenttisi yli viidensadan muun joukosta ja olen lähettänyt sinulle sähköpostia 🙂

Asuja. 17 huhti 2012

Meillä on periaatteessa koko matkan ajan ollut pienoinen vaatekriisi. Upeita juttuja olisi saanut paikanpäältä jos rahaa olisi kasvanut puissa. Oma budjettihan kun aika nopeasti hupeni ja sitä ei enää loppupäivinä auttanut katsella muiden kuin forever 21 näyteikkunaa. Ja tämähän oli jo koluttu muutamaan otteeseen läpi.

Uskon että meistä jokainen oli pakannut matkalle, joko hyvin väsyneenä, sokeana, tai kännissä. Siinä sitten naureskeltiin, että mitäs tänään laittaisi päälle, kun vaihtoehtoina oli farkut ja jakku. Mustana yleensä.

Pikkuhiljaa alkoi löytyä lisää budjettikolttuja ja tilanne helpottui. Korkkareitakin löysin, tosin toisista ehdin hävittää toisen kengän, ennen kuin kävelin niillä kertaakaan. Uskon, että siivooja siivosi kenkälaatikon vahingossa. Mahtavaa.

Jeffrey Campbellin Litoja koossa 36 oli yhtä mahdoton löytää kuin sitä neulaa heinäpellosta. Ellei mahdottomampi. Aina kun löysin Litat ja kysyin omaa kokoani myyjä purskahti nauruun. Ihan kun olisin kysynyt että hei saanko nämä kengät ilmaiseksi, jos tanssin nakuna labodaa.

Useimmiten hörähdyksen jälkeen minulle kerrottiin, että Litat ovat niin haluttua tavaraa, että niitä on oikeasti miltei mahdoton juuri nyt saada. Pitänee siis tilata jostain netistä.

Tässä nyt joitain asukuvia kuitenkin uusista mekoista ja valkoisesta topista, mitä ei oikein edes näy ja Leisku! Hirveä kiire! Palaillaan taas pian.

p.s suurin osa tosiaan sieltä forever 21:sta.

Säätöä. 16 huhti 2012

Kierros Brooklynissä oli mielenkiintoinen. Suomalaiset ystävämme asuvat siellä ja olivat kutsuneet meidät illalliselle kotiinsa. Tietysti onnistuimme vain jäämään väärällä asemalla pois ja päädyimme pimeälle kadulle täynnä epäilyttäviä ihmisiä. Ainut nainen kadulla jonka näimme, huusi meille, että pitäkää kiinni laukuistanne ja niinhän me pidimmekin ja jatkoimme vain kävelemistä. Emme uskaltaneet pysähtyä, koska jo pelkkiin punaisiin valoihin pysähtyminen keräsi kymmenenpäisen lauman pikku gangstereita ympärillemme. Minusta tämä oli mielettömän huvittavaa – siinä me tepastelimme koroissamme, kuin kanat sonniaitauksessa. Lopulta tuli kioski vastaan minkä suojiin menimme soittamaan taksin ja pääsimme turvallisesti oikeaan osoitteeseen. Kuinka säälittävää.

Myöhemmin yritimme vielä lähteä ulos, mutta aikamoiseksi säädöksi meni sekin ja päädyimme lopulta ostamaan taas vain kasoittain pizzaa.

Lomamme täällä Nykissä kuulostaa nyt pahasti siltä, että me vain säädämme ja syömme 🙂 Onhan tämä muutakin ja sää on ollut ensimmäisen päivän jälkeen todella hyvä. Huomenna kuulemma oikein helle ja yritämme ehtiä vielä Central Parkiin piknikille.

Eräs lukija täällä ehti muuten jo kyselläkkin nuoruuskuvien perään ja olinhan ajastanut kasoittain muutakin postattavaa. Valitettavasati ne ovat teillä tuntemattomilla. Eli, suurin osa vanhassa tietokoneessani. Juuri ennen lähtöä kun vaihdion konetta ja sitten vielä blogi siirtyi uudelle pohjalle eli valmiit postaukset eivät oikein seuranneet perässä. Osan laitoin muistitikulle varmuuden vuoksi, mutta arvatkaas kuka jätti koko tikun kotiin. Niin.

No, ainakin on paljon juttua sitten tulossa kun pääsen kotiin.