Miten nopeasti voi kolme viikkoa vierähtää ohi? Ihan oikeasti tuo kaikki viettämäni aika Etelä-Afrikassa, tuntui tällä(kin) kertaa ihan viikolta.
Miettikää nyt: sama maa, varmaan kolmastoista kerta siellä ja joka kerta olen ollut 2-3 viikkoa. Olen siis viettänyt elämästäni ainakin n. 30 viikkoa Kapkaupungissa. Se on yhteensä aika monta kuukautta, enkä vieläkään koe nähneeni läheskään kaikkea.

Ja nyt sitä ollaan taas täällä. Kotona.
Mittari näyttää +4 astetta, eteisessä on kasa postia, yksi kukka on kuihtunut vedenpuutetylsyyteen, ja siinä missä ennen oli telkkari on nyt poikaystäväni uusi polkupyörä. Muuten kaikki näyttää ihan samalta.
Tosin katselisin paljon mieluummin nyt telkkaria kuin tuota pyöräkapistusta tuossa.

Sillä aikaa kun loikoilin Kapkaupungin auringon alla, päätti poikaystäväni, että telkkarimme on aivan liian vanha, joten hän voi myydä sen tutullensa joka sattumoisin juuri kyseli joltain jämätelkkaria.
Ehkä ihan hyvä näin, se telkkarivanhus alkoikin jo rätistä siihen malliin, että ihan kuin jollain telkkarinkielellä olisi se itsekin yrittänyt sanoa, että ostakaa jo nyt uusi ennen kuin totaalisesti pimahdan.

Telkkariostoksille siis! Mutta ei ihan vielä, kovin kauaa ei tarvitse tuijotella tuota pyörää tv-tasolla, nimittäin huomenna olemme jo lentokoneessa kohti Thaimaata. Siellä aion tuijotella vain palmuja.

 

Dress – Ellos
Bag – Gucci
Shoes – Asos
Photos: Saara

Huh, mitkä häät <3
Sanat eivät riitä edes kuvailemaan miten upealta kaikki näytti, miten täynnä iloa ja rakkautta koko ilta oli ja miten täydellisesti tuo koko päivä sujui.

Palataan itse häihin sitten kun sieltä on kuvia saatavilla, mutta tässä pientä esimakua Saaran puvusta ja meidän aamusta kun kaikki morsiusneidot, Saaran sisko ja sulhasen äiti laittautuivat yhdessä häähotellin villassa. Jätin kamerani aamun jälkeen itse häiden ajaksi visusti laukkuun – halusin nauttia ja keskittyä iltaan täysillä ilman että kantaisin kameraa kainalossa.

 

Siellä me siis pyörittiin kaikki tytöt jo aamu kahdeksasta innoissamme ihan muurahaiset housuissa monta tuntia, syötiin yhdessä aamiaista, meikkitaiteilija meikkasi suurimman osan tytöistä ja laittoi morsiamen valmiiksi. Höyrytettiin mekot, naurettiin, juotiin kuohuvaa, kuunneltiin musiikkia ja nautittiin.

Morsian oli tehnyt jokaiselle morsiusneidolle oman lahjalaatikon, mistä löytyi ihanat yöasut ja upeat pitkät aamutakit eri väreissä. Oli nenäliinoja, meikkejä, viuhkoja, kauniit helmikorvakorut simpukan sisällä, ja mikä suloisinta, kaikille oma kirje, mikä sai jokaisen itkemään ihan Niagaran putouksena <3 Niin ihana idea.  

 

 

Maailman kaunein morsian <3

 

 

En ollut koskaan ennen kuullutkaan vastaavista juhlista ja pakko myöntää, että ensimmäinen mielikuvani olikin rouvista istumassa teekupposten äärellä, jakamassa avioelämävinkkejä ja napostelemassa keksejä.

Myöhemmin minulle selvisi, että kyseessä on ainakin täälläpäin juhlittava perinne, missä morsiamen naispuoliset häävieraat ja ystävät kokoontuvat päivällisaikaan yhteen, juomaan, syömään, pelaamaan pelejä ja jakamaan lahjoja. Ennen lahjat taisivat olla keittiötarvikkeita tulevan avioparin yhteistä keittiötä varten, mutta nykyään tuo perinne on pikemminkin muodostunut alusvaatelahjoiksi morsiamelle.

 

Meillä Kitchen Tean teemana oli Havaiji (avioparin häämatkakohde), joten lahjana oli myös lomamekkoja, bikinejä ja todella iso kasa niitä alusvaatteita. Jokainen meistä kirjoitti oman lahjansa ulkopuolelle pienen vihjeen siitä, mikä oli ensimmäinen muisto milloin he morsiamen kanssa ensimmäistä kertaa tapasivat. Ennen lahjan avaamista Saaran piti koittaa arvata keneltä tuo lahja vihjeen perusteella voisi olla.

Rankemmassa versiossa jos arvaa väärin, pitää yleensä juoda shotti, tai suorittaa jokin muu tehtävä, mutta säästimme Saaran tällä kertaa totaalisilta päiväkänneiltä ja päädyimme sen sijaan vain naureskelemaan miten hän päätään raapien yritti arvailla vihjeitä.  Toinen hauska tapa on myös kiinnittää oma lapsuudenkuva lahjaan kortiksi ja sen perusteella morsiamen pitää arvata keneltä lahja voisi olla.

En ole ollut kovin monissa polttareissa ennen, mutta mielestäni tällainen hauska polttarilahjapeli voisi hyvin toimia myös meidän kaveripiirissämme Suomessa 🙂

Lahjojen jälkeen päivä jatkui syödessä, kilistellessä ja muutamia pelejä pelaillessa. Kun muut lähtivät kotiin, menimme me takaisin Saaran talolle, kiipesimme kikatellen kahdestaan katolle, katselimme tähtiä ja naureskelimme miten nämä ovat ehkä niitä viimeisiä ”nuoruushetkiä”. Ehkä heille tulee pian perheenlisäystä ja yölliset katollekiipeilyt saavat jäädä vähän vähemmälle <3 Alkaa olla jo aika aikuistua 😀

 

Niin hauskoja muistoja sekä näistä, että Saaran Suomipolttareista, mitkä järjestin viime kesäkuussa. Tein Saaralle Suomipolttareista albumin, mistä tuli yllättäen superhauska. Nauroin sitä tehdessäni vedet silmissä kaikille niille kuville mitä otimme tuon viikonlopun aikana ja albumi viihdytti paljon myös muita vieraita Kitchen Tea –juhlissa.

Kuinka upeaa on ollut juhlia parhaan ystävän naimisiinmenoa sekä Suomessa, että täysin toisella puolella maapalloa täällä Afrikassa. 

Huomenna tanssitaan itse häissä. Yövymme hääpaikassa kaksi yötä joten blogissa luultavasti viikonlopun aikana hiljaista, mutta häähumua voi seurata Instagramista @juliatoivola

Ihanaa viikonloppua!