Archives
 

05 tammi 2018

Posted at 10:14h in Uncategorized by
0 Likes

 

UUSIVUOSI
Uutena vuotena seikkailimme lumikengillä järvelle ja rakensimme talvipiknikin siihen jäälle. Oli kynttilöitä, sädetikkuja, kuohuvaa, ja raketteja 😀 skoolattiin, ammuttiin muutamia raketteja ja nökötettiin siinä vaan. Ei tullut edes kylmä <3

 

RUOKA
Kummallisesti kerrankin kaikki ruoka mitä kokkasimme Rukan mökillä onnistui ja riitti juuri sen neljä päivää. Kaikki maistui taivaalliselta, eikä mitään jäänyt yli. Innostuin testaamaan erilaisia pikkelöityjä vihanneksia ja tein niitä varmaan neljä purkkia 😀
Lisäksi tehtiin jogurtti-coleslawta, kokonaista yrttikanaa, perunoita, salaatteja, teriyakilohta, riisiä ja syötin päälle vielä ihan liika juustoja, suklaata ja karkkia. 

 

PELIT
Löysimme vanhan kysymyspelin takan päältä. Sybarit ruokapelin, missä aihealueina oli ruoka, juoma, etiketti ja yleiskysymyksiä kaikista alueista. Luulin olevani tässä ihan haka, mutta olinkin surkea. Sainpahan ainakin nauraa ja hieman sivistyä tämän pelin parissa. Kysymykset kun sinkoilivat omenalajikkeista, ranskalaisten ruokien vaikeisiin nimiin, sekä etikettikysymyksiin mm. Jos sinulla ei ole nenäliinaa kumpaan on suotavampaa niistää. Kyynärtaipeeseen vai käteen?
Vastaus: kyynärtaipeeseen.

 

LUMIKENGÄT
Ehkä hauskinta koskaan! En ole ennen päässyt tarpomaan hangessa mäkiä ylös lumikengät jalassa ja vitivalkoisissa metsissä se oli niin rentouttavaa (mäissä rankkaa :D)
Tästä pitää ehkä vielä kirjoittaa oma postauksensa.

 

KAHDESTAAN
Sitä me siis tehtiin. Lumikenkäiltiin, saunottiin, kokkailtiin, pelattiin, katsottiin leffoja ja syötiin herkkuja. Moni ystävä oli myös Rukalla vuoden vaihteessa, mutta ei meitä saanut millään mihinkään baariin juhlimaan uutta vuotta. Tuntui niin ihanalta olla vain kahdestaan mökillä. Erakoitua sinne ja hetkeksi koko muulta maailmalta unohtua. <3

 

 

Tags:
Print page
0 Likes

03 tammi 2018

Posted at 13:33h in Uncategorized by
0 Likes

 

Osa minussa rakastaa pitkiä automatkoja. Ne ovat rentouttavia, vaikkakin väsyttäviä. Joskus ärsyttäviä, mutta silti niin tunnelmallisia. Pikku pysähdykset piristävät, eväät maistuvat aina yllättävän hyviltä ja jokaisen radiosta tulevan biisin mukaan pitää laulaa mukana.

 

Rod tripin ihanuus riippuu toki maisemista, ajokelistä ja seurasta. Meidän Rukan matkalla pimeästä räntäsateesta huolimatta kaikki edellä mainitut olivat ihan 3/3
Räntä ei haittaa, kun sitä ennen ehtii ihailla auringonlaskua näissä täysin lumivalkeissa maisemissa. 

 

 

Menomatka taittui kuunnellen kaikki radiokanavat läpi Loopista, Yle Puheeseen, Novasta jopa klassiseen. Naurettiin, laulettiin. Pelattiin pelejä, käytiin kahvilla, vaihdettiin ajovuoroja ja tuijoteltiin tuppisuuna maisemia. Lumipeitteen alla nuokkuvat jättikuuset näyttivät niin lumoavilta.  Jossain vaiheessa radiosta soi Pave Maijasen Lilja, ruusu ja kirsikkapuu kuoroversiona ja siinä maisemia samalla ihaillessa tuli kyllä taas pienen hetken mietittyä sitä, että Suomi on kyllä niin upea.

 

Paluumatka menikin sitten alusta loppuun kuunnellen Suplasta SuomiPopin Aamulypsyä. Siis reilu kymmenen tuntia 😀 Ehkä hauskin radio-ohjelma, vaikkakin vitsit ainakin muutamissa jaksoissa vähän sen tasoisia, että sanoin poikaystävälleni ohjelman aivopesevän minut pesunkestäväksi sovinistiksi jo ennen Kuopiota.

Ohjelman parissa viihdyttiin kuitenkin niin hyvin, että paluumatka tuntui tuplasti lyhyemmältä kuin menomatka. Kun pääsimme kotiin Jaajo Linnonmaan, Juha Perälän ja Anni Hautalan räkätys kaikui päässä voimakkaana ja vielä nukkumaankin mennessä Jaajon ääni humisi vahvasti takaraivossa.

Ehkä seuraavalla matkalla sitten jokin äänikirja 😀 

 

Kuvia Rukalta tulossa sitten seuraavassa postauksessa 🙂

 

 

Huivi – Peak Performance
Villa-asu setti – GinaTricot (vanha)
Kengät – Dr. Martens

Tags:
Print page
0 Likes

27 joulu 2017

Posted at 15:06h in Uncategorized by
0 Likes

Olen aina pitänyt vesiputouksia todella kiehtovina luonnon omina taideteoksina, mutta samalla jollain tapaa pelottavina. Ei sitä tajua kun vasta siinä putouksen vieressä, miten kovaäänisiä ja voimakkaita ne ovat ja kuinka vahvan virtauksen putous aiheuttaa kun lähdet korkean putouksen alle pulikoimaan. Lisäksi olen aina ihan varma, että jokin örrimörri satuolento asustaa putouksen pohjalla.

Niitä örrimörrejä ja putouksia lähdimme etsimään Koh Samuilta ja päädyimme tietty kahden ehkä tunnetuimman putouksen äärille. Na Muang 1 & 2 vesiputoukset sijaitsivat Samuin saaren sisämaassa lähellä toisiaan ja paikalle pääsi joko omalla kulkuneuvolla tai järjestetyllä matkalla. Me köröttelimme vuokraskootterilla ja pääsimme parkkeeraamaan ihan Na Muang 1 viereen. En ollut suorittanut perusteellista Googlettelua ennen tätä putousta ja vähän hämmästyin sitä kaikkea turistikojua ja harmittelin elefanttiajelua mitä putouksen vieressä oli tarjolla. Ei siis tosiaan mikään vesiputousten ’hidden gem’, mutta olihan tuo tavallaan odotettavissa. Itse putouksella ei ollut ihan älyttömästi muita. Ehkä n. 15 turistia hämmästeli reunoilla ja kolme lisää uiskenteli putouksen makeavesialtaassa.
Kahlasimme poikaystäväni kanssa kivilohkareisen puron läpi toiselle puolelle putousta missä ei ollut ketään muita 🙂 

 

Na Muang 1
 

Na Muang 2:seen ei päässyt ihan yhtä lähelle omalla kulkuneuvolla, ja putoukselle saikin kävelellä hetken kumpuilevaa maastoa. (Märät jalkoihini hajoavat sandaalit eivät olleet paras vaihtoehto tähän ja harkitsin jo hetken ostavani jeeppikyydin mitä parkkipaikalta sai muutamalla eurolla ostettua).

Ennen pikku patikointimatkaa oli tämänkin vesiputouksen parkkipaikalla kioskia ja mikä surullisinta – eläimiä viihdyttämässä turisteja. Tiikerinpentu ohitettiin vikkelästi ja vaikka kuinka söpö Dumbo-norsunpoikanen nojaili emonsa jalkoihin aitauksessa, emme halunneet pysähtyä ottamaa kuvia, tai tukea millään tavalla tätä toimintaa ja kipitimme nopeasti kohti putousta.

Na Muang2 oli mielestäni ykköstä kiehtovampi. Pientä hämmennystä aiheutti vesiliukumäki ennen putousta, mutta ohittaessamme sen, oli metsän uumenissa pitkä ”monitasoinen” putous, mikä virtasi välillä pieninä puroina kivien välistä ja joissain kohtaa taas jyrkempinä putouksina.

Tästä syystä pystyi isoimmille kiville istahtamaan keskelle putousta ja nauttia näköalasta. Mitä korkeammalle kipusit, sitä enemmän rauhassa sai olla. Meidän lisäksi kivillä ei ollut ketään muita ja poikaystäväni sai lähes raahata minut pois sieltä. Olisin voinut istuskella siinä vaikka tuntikausia. 

 

Na Muang2
 

Kaiken kaikkiaan vesiputoukset oli kiva käydä katsomassa, mutta niitä turisteja ottamassa kuvia tiikerinpentujen kanssa ei. Mielestäni kun mikään villieläin ei kuulu kahleisiin, eikä varsinkaan ihmisen selfieisiin.

Pääsy putouksille oli ilmainen ja koska emme olleet pahimpaan sesonkiaikaan paikalla, sai putouksilla olla aika rauhassa. Hauska kokemus, mutta ehkä ensi kerralla jokin hieman syrjäisempi putous ilman liukumäkijä, jeeppejä ja eläimiä voisi olla hakusessa 🙂

Tags:
Print page
0 Likes