Viimeksi käytin vyölaukkua Linnanmäellä 10-vuotiaana. Sinne sai markat ja metrilakut kätevästi mukaan, eikä laukkua tarvinnut jättää minnekään lokeroon, kun sen sai käännettyä kyljen puolelle siksi aikaa kun huvipuistolaitteen turvapuomi painoi mahaa. Laukku oli tummanvihreä ja mielestäni aika ruma – hieman liian isokin, mutta ei ollut onnistunutta lintsipäivää ilman tuota laukkua.
Talvet sitä säilöttiin laatikossa käytettyjen ja rypistyneiden linnamäkirannekkeiden seurana ja kaivettiin taas keväällä esiin odottamaan kesän ensimmäisiä vuoristorata-ajeluja.

 

 

Kuten muotivillityksillä on tapana, on tämäkin lähes ”junttiasuste” –maineeseen päässyt vyölaukku tehnyt näyttävän paluun. Kuka olisikaan uskonut?
Itse olen bongaillut vyölaukkuja jo vuoden verran eri muotisivustoilla sekä katukuvassa ja pikkuhiljaa ajatus vyölaukusta ja käsien vapaudesta alkoikin taas tuntua yllättävän kiehtovalta 😀 Eivätkä ne oikein puettuna näytä hullummilta. Varsinkin vyölaukku/jakkupuku kombo on mielestäni ihana.

Joten, eipä mennyt kaukaa kun minäkin liityin vyölaukkujengiin ja ihan turrena pyörin näissäkin kuvissa Nizzan vanhassakaupungissa vyölaukku ojossa.

 

 

Mitä mieltä te olette vyölaukuista? Toivotteko, että ne eivät olisi koskaan nousseet ysärihaudasta vai fiilistelettekö laukun tuomaa käsien vapautta?

P.s ihan nostalgiahuumassa aion todellakin mennä tänä kesänä lintsille uuden vyölaukkuni kanssa.

 

 

Belt bag – Gucci
Jumpsuit – Nelly (here)
Shoes – Nelly (here)
Sunglasses – Céline

Photos: Kira Kosonen

Tags:

 

Terveiset jostain Saksan yläpuolelta. Istun tällä hetkellä lentokoneessa hieman haikeana siitä, että piti näin pian jättää taakse Ranskan kaunis Riviera. Onneksi sentään sain olla täällä koko viikonlopun 🙂 Instagramiani seuraavat ehkä huomasivatkin että päätin tosiaan jäädä tänne vielä vähän ekstra-ajaksi Nellyjuhlien jälkeen jotta saisin vähän pidempään nauttia auringosta ja Etelä-ranskan tunnelmasta.

Mutta palataan siihen omassa postauksessa, fiilistellään hetken kuvien kautta näitä nellyjuhlien upeita maisemia.

 

 

Viime minuuteille asti salassa pidetty juhlapaikkamme sijaitsi vuoren huipulla. Palais Bulles! 1975 vuonna rakennettu kartano, jonka vaatesuunnittelija Pierre Cardin osti 1900-luvulla loma-asunnokseen. Talon kuplamainen ulkonäkö muistutti minua vähän mustekalan lonkeron imukupeista 😀 Kaiken kaikkiaan hyvin hämmentävä jättimäinen rakennelma, mutta samalla kaikessa eriskummallisuudessaan niin huikea. Talon sisällä oli 10 makuuhuonetta mitä oudoimmilla pyöreillä yksityiskohdilla varustettuna. Talon hobittimaisiin onkaloihin eksyi ihan Liisa ihmemaassa tasolla, mutta pihalta avartuikin sitten niin kaunis maisema, että olisi tehnyt mieli kaataa lasi täyteen roseeta, istua alas ja vain hiljaa horisonttiin tuijotella. (Täältä lisää kuvia talosta)
.. tosin tällä kertaa hiljainen horisonttituijottelu sai toista kertaa odotella, nimittäin näissä juhlissa 200 vierasta tanssi täysiä ympäriinsä samalla kun roseelasit heiluivat vain ilmassa.

 

Enpä ole oikeasti ennen nähnyt lounastilaisuutta, missä ei malta edes pokebowlia haarukoida kun tekisi mieli vain tanssia. Paikalla oli hauska bändi soittamassa ja he kiersivät pöytä kerrallaan kannustamassa ihmisiä nostamaan ahterinsa tuolita ja joraamaan antaumuksella. Mitä villimmin sen parempi. Tällainen bändi olisi hauska hääjuhlissa. Ei nimittäin oikeasti mennyt kauaa kun kaikki tytöt ja pojat eri maista tanssivat ympäri salia, osa pöydillä ja tuoleilla, heilutellen lautasliinoja ilmassa ja lauloivat bändin mukana.

 

Iltajuhla vietettiin samaisessa lokaatiossa. Syötiin, naurettiin ja tanssittiin. Dj oli sen verran hyvä, että kaikki vain heiluivat tuoleillaan samaan aikaan kun yrittivät syödä illallista. Kun pääsimme takaisin ihanaan yöpaikkaamme Martinez hotellille rojahdimme sänkyyn niin väsyneinä, ettei ehditty edes hyvää yötä sanoa.
Kun seuraavana aamuna heräsin ja raahauduin aamiaisen jälkeen hotellin rannalle nauttimaan auringosta oli suupielet ihan korvissa.

 

Kiitos Nelly.com hauskoista juhlista 🙂

 

 

Pants & wrap top -Nelly here
Shoes – Nelly (here)

 

Photos of me: Kira Kosonen

Tags:

 

Istun tätä kirjoittaessani kahvilassa. Pitäisi hoitaa muutama työjuttu pois alta ennen kuin jatkan matkaani pr-toimiston pressipäiville, mutta en pysty keskittymään mihinkään. Näen nimittäin kahvilan ikkunasta, että kadun toisella puolella on poliisi pyllistelemässä puoliksi pysäköidyn punaisen auton alla.  Mitä se mahtaa tutkia?

 

Poliisit ovat  kökkineet minunkin autoni alla. Tästä näystä tuli mieleen vuonna 2013 kesäkuussa kirjoittamani blogipostaus:

”Koin tänään hämmentäviä hetkiä autoni luokse kävellessä. Kadulle parkkeeratun auton alla pyllisteli kaksi poliisia! Toinen oli miltei mahalleen maassa, toinen kontalleen siinä vieressä. Molemmilla fikkarit kädessä ja tuima tuijotus autoni pohjassa.

Jähmetyin saman tien siihen paikkaan ja hurjat kuvitelmat vilisivät päässäni. Pitäisikö piiloutua? Olenko tehnyt jotain väärää, ajanut tietämättäni jonkun yli ja koko juttu on jäänyt jonnekin nauhalle ja nyt ne tutkivat autostani rikosjälkiä!
Kerättyäni rohkeuteni (ja järkeni rippeet) hiivin varovasti poliisien taakse ja kysyin pelokkaana, että mitä te teette autoni alla?
”siellä on kissa” ne sanoi.

Voi ei, olen sittenkin ajanut kissan päälle!
Kissamurhaaja! Olin jo lähes valmis ojentamaan käteni rautoihin ja hyväksymään kohtaloni viattoman eläimen yliajajana, kunnes kuulin kuinka kissa maukui ja poliisit jatkoivat kertomalla että se piileskelee tuolla autosi pakoputken päällä. Se oli ihan pieni pentu ja kovin peloissaan raukka.
Seuraavaksi autoni vieressä kadulla ohikulkijoiden ihmeteltävänä pyllistelikin minä, poikaystäväni, kaksi poliisia ja yhteisvoimin koitimme saada kissaa jostain autoni pohjasta pois houkuteltua”.

 

 

Kissa saatiin lopulta houkuteltua hakemani luudan ja tonnikalapurkin avulla pois autoni alta ja nyt näyttää olevan kadun toisella puolellakin homma hoidossa. En tiedä mitä siellä oli – tuskin mitään. Polisi on jatkanut matkaansa ja niin pitäisi minunkin. Alkaa tulla kiire hoitaa kaikki päivän asiat ennen iltaa. Tänään on nimittäin vielä lisää mysteerejä luvassa. En usko, että mitään mikä liittyy kissoihin tai poliiseihin, mutta olen saanut hämmentävän kutsun. Kutsun mikä piti koota palapeleistä, ja kun olit saanut sen valmiiksi siinä luki vain että ole valmis klo 18 tänä iltana. Musta auto tulee noukkimaan sinut kotiovelta.

Pelottavaa! Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan. Päivittelen varmasti Instagramin puolella @juliatoivola enemmän illan tapahtumia 🙂

 

 

 

Leather jacket – SuperDry
Top – Zara
Pants – Zara
Shoes – Nelly
Sunglasses – Saint Laurent
Bag – Chanel (borrowed from Kira)

Photos: Kira Kosonen

Tags: