MITÄ KUULUU? 03 heinä 2018

Lueskelin omia postauksiani taaksepäin ja tajusin niiden olevan aikalailla matka-aiheisia pintaraapaisuja, reseptejä tai asupostauksia ilman sen kummempaa aihetta.

Puolustuksekseni: matkapostaukset on reissukiireissä ollut helpompi pitää matkavinkki-tyylisinä, reseptien väliin ei hirveästi kuulu vuodattaa päivän vitutuksia ja asupostauksia tehdessä tuntuu, että aivot ovat olleet ihan kesälaitumilla. Joskus on helpompi vain höpistä niitä näitä kun pää ei osaa yhtään runoilla.
Small talkia, vaikka en edes pidä koko small talkista.

Joten mitä minulle sitten oikeasti kuuluu?
Älkää odottako mitään jymypaljastuksia. En ole eronnut, raskaana tai ostamassa asuntoa Alaskasta.

• Olen kompuroinut arjen ja loman välimaastossa. Hieman jetlageissani ja vähän uupuneena. Tuntuu ihanalta olla kotona ja vieläkin kivemmalta, ettei kalenterissa ole reissuja mailla halmeilla.
• Olen tuskaillut (jälleen) blogisivujen kanssa. Onneksi pian on tulossa tähän hommaan kunnon muutoksia.
• Olen tuijottanut jääkapin valoa ja taistellut käynkö kaupassa ostamassa sen täyteen terveellisiä raaka-aineita vai tilaanko hampparin Woltista. Ensimmäinen onneksi (ja yllätyksekseni) voitti.
• Olen ollut erittäin laiska kuntoilija. Käynyt muutaman kerran lenkillä, mutta viime salikerrasta on niin kauan aikaa, etten edes muista kuntosalini osoitetta.
• Olen nolannut itseni totaalisesti tiputtamalla pikkarit taskustani kaupan kassalle.
  Selitys: olin kavitaatiohoidossa Kurvilassa, missä geeliä levitetään hoidon ajaksi ympäri jalkoja. Geeli sotkee lähes poikkeuksetta aina pikkarini limaisiksi, mutten silti koskaan muista ottaa vara-alkkareita mukaan. Eilen lähtiessäni hoidosta ajattelin, että voin ihan hyvin ajaa autolla kotiin kommandona. Pitkän hameen, sekä pitkän takin alta ei varmasti vilahtaisi mitään yhden ajomatkan aikana. Tungin geelipikkarit taskuuni, koska minulla ei ollut laukkua, eikä varsinkaan mitään muovipusseja mukana ja unohdin koko jutun samantein. Ennen automatkaa kävin isohkossa ruokamarketissa ostamassa vettä ja tottakai kaivoin siinä ruuhkajonossa sitten lompakkoani taskusta ja vedin pinkit limaiset pikkarit lompakkonijatkeena siihen tiskille. Ne olivat tarttuneet lompakon vetskariin – eivätkä muuten ihan hevillä irroneet. En voinut tunkea lompakkoa takaisin taskuun, koska vesipullo piti maksaa, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pää samanvärisinä kun ne pinkit pikkarit, kiskoa epäilyttävän limaisia alushousuja irti lompakostani kaikkien nähden siinä kassajonossa. Päälläni oli pitkä trenssitakki ja voin vaan kuvitella, että sivusta seuranneet pitivät minua vähintään maksullisena. Juuri keikalta tulleena.

Mitä teille kuuluu? 🙂

Jumpsuit & bag – Mango
Sunglasses – Gucci
Shoes – DinSko
Photos: Mona Salminen