SIMPUKANKERÄÄJÄ 19 huhti

Swimwear – H&M
 

Kun Gili Menon minisaarella oltiin päästy yli päivän pulmasta; osallistuako iltapäivän joogatunnille, vaiko viettäisikö tunnin Balilaisessa hieronnassa, jäi loppupäivän ainoaksi aktiviteetiksi keräillä simpukoita rannalta ja jatkaa Gilikissojen rantaelämän toljottamista.

Tulin tulokseen, että saarella elävillä kissoilla oli niin sanotusti kissan päivät. Miettikää nyt, kokonainen ranta hiekkalaatikkona! Siellä ne kauniisti kaivoi kuopan tarpeilleen ja taputteli papanansa lopulta yhtä keskittyneesti peittoon kun lapsi hiekkakakkunsa pihalaatikolla.
Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku soi mielessäni kun seurasin touhua vähän kauempana ja mietin että siellä me turistit tavallaan tepastellaan kikkareita täynnä olevassa kissanhiekassa.

Gilikissat näyttävät hyvinvoivilta, niillä on oudot töpöhännät ja ne ovat maailman kesyimpiä. Olit sitten ravintolassa, terassilla tai rannalla, oli kissa (tai muutama) penkkisi alla, hypännyt kehräämään syliisi tai maukumassa jalkasi juurella.

Kissat olivat niin suloisia, että olisi tehnyt ottaa yksi kotiin mukaan. En tosin olisi raaskinut riistää niiltä niiden rantaelämää, joten sen sijaan tyydyttiin keräilemään niitä simpukoita sen verran iso pussillinen, että varmaan jokunen rapukin tuli simpukkaan piiloutuneena vahingossa mukana.

Kotona piti hieraista pariin otteeseen silmiä kun poikaystäväni innostui askartelemaan keräämistämme simpukoista tuulikelloa. Siitä tuli niin hieno!