Ihana Hanko, mieletön viikonloppu, aurinko, ystävät ja mökki.

Pidennetty ja se odotettu viikonloppu kohteli meitä hyvin. Sain kaiken mitä tilasin ja enemmänkin. Yllämainitut asiat ja muutamia juonikäänteitä.

Kameraa en kantanut mukana, koska joskus pitää olla siitäkin lomalla ja nauttia enemmän hetkestä, mutta koska kamerapuhelinta ei lasketa, eikä sen käyttöä edes huomaa niin tässä teille muutamia kuvia sen kätköistä.

Loma-asuntomme Hangossa oli loistava valinta. Ihana tunnelmallinen, tilava ja kotoisa. Täydellisellä sijainnilla, kerroimme kaikille että vain kolmen minuutin kävelymatkan päässä kaikesta, vaikka oikeasti siinä taisi mennä ainakin 7 minuuttia ja takaisin tullessa eksyttiin aina, joten sekin sitten vielä tuplana.

 

Venesatama oli tapansa mukaan täynnä veneitä ja juhlia. Ystävämme tulivat omalla veneellä, missä taisimmekin viettää suurimman osan ajasta. Kannella otettiin päivisin aurinkoa ja iltaisin tanssittiin auringonlaskussa. Tuntuu, että taidan vieläkin keikkua hieman kaikesta tuosta vene-ajasta.

 

HSF tuli myös nähtyä, torstaina vietimme siellä aikaa monta tuntia, mutta perjantaina ja lauantaina mieluummin omissa edes hieman rauhallisemmissa oloissa. Parasta aikaa oli mielestäni ehdottomasti illalliset Hangon ravintoloiden terasseilla, missä koko pöytäseurue sai pikarusketuksen vaikka kylvimme kaikki aurinkorasvassa ja vitsit olivat niin huonoja että välillä joutui piiloutua ruokalistan taakse häpeämään omia, sekä muiden juttuja.

Lauantaina olimmekin sitten jo niin väsyneitä, että hieman pienemmällä porukalla nautittiin vain aurinkoisesta päivästä, juotiin muutamat mimosat, ehkä Solitkin, istuttiin ystävämme villan terassilla, kunnes päätettiin jo kymmenen aikoihin kävellä läpi mölyisen ja vasta nousuhumalaan päässeen Hangon juhlakansan, suoraan kämpille ja nukkumaan 11 tunnin yöunet jotta jaksaisimme nauttia vielä seuraavan päivän mökkisuunnitelmista.

 

Yöunet osoittautuikin loistavaksi päätökseksi, nimittäin heti mökille päästyämme ruokailun jälkeen mökkiseurue riehaantui pelaamaan oma keksimää Aliasta, missä meni varmaan monta tuntia ja terassilla istuttiin huutonauramassa yöhän asti muutaman valkoviinipullon tyhjentyessä siinä samalla.

 

Seuraavana päivänä päiväsaunan, kesän ensimmäisen järviuinnin ja nopean grillilounaan jälkeen hypättiin onnellisen väsyneinä autoon ja ajettiin takaisin kaupunkiin. Peltomaisemien vaihtuessa kerrostaloihin vähän jo kaipailin takaisin mökkimaisemiin ja rentoon lomailuun, mutta on kaupungin kesäarjessakin omat puolensa ja onhan tässä vielä monet mökkiseikkailut, sekä festarit vielä edessä. 🙂

Tags:

Ollaan väkerretty tässä muutama päivä Saaran blogin parissa. Fiksu vetohan kun oli aloittaa kasaamaan sitä heti sen jälkeen kun olin lähtenyt Kapkaupungista.
Mikäs siinä näin 16 373 km etäisyydellä toisistaan vain fb:n välityksellä yhdessä, mutta silti eri puolella maailmaa näpertää samaa pientä sivua. Ei siihen tarvittu kuin tosiaan muutama(sata) Fb viestiä, pari whatsapp-keskustelua, kymmeniä screenshotteja, vähän it-nörtin esittämistä ja vielä paljon hienosäätöä, mutta nyt blogi on vihdoin julki!

Testaillessani Saaran blogipohjaa kirjoitin sinne harjoituspostauksen. Ajattelin ensin vain vähän vitsailla Saaran kustannuksella muutaman lauseen verran, mutta hieman vahingossa postauksesta tulikin pidempi ja vaikka sen piti jäädä vain meidän väliseksi vitsiksi, hoksasin juuri, että mikä toisaalta olisi parempi tapa minun esitellä teille Saara kuin juuri tällä vitsillä kirjoittamallani ”Saaran esittely testipostauksella”.
Se meni näin:

Moikka peikot poloiset.
Olen simpukoita keräilevä Saara. Asustan vuorilla ja uiskentelen mielelläni meressä. Jos minulta kysyttäisiin, niin kenkiä ei tarvitsisi kenenkään käyttää ja aurinko saisi nousta joka aamu jo klo 3.30.
Minä tykkään aloittaa aamuni aikaisin. Mieluiten ennen mustan tyhmän linnun laulua tai metsäspurgun tuloa. Metsäspurgua varten roskikset pitää laittaa lukkojen taakse, muuten se menee suoraan aamupalalle roskalaatikolleni ja minä olen se joka saa kerätä jäljet maasta.


Täällä pitää välillä pitää vähän jöötä. Sitä tämä huusholli, tai koko maa tarvitsisi paljon enemmän, mutta pitää minunkin välillä rentoutua.
Jos tulen oikein kiukkuiseksi lähden lainelautailemaan. Opin surffaamaan kahdessa päivässä. Vaikein urheilulaji maailmassa ja olenkin saanut laudaltani niin paljon turpaan, että sille pitäisi antaa varmaan lähestymiskielto.

Tässä on ystäväni Julia. Siltä puuttuu kuvasta pää, mutta tuskin te sitä jaksaisitte muutenkaan katsoa. Jos ette tiedä miltä Julia näyttää, niin laittakaan Googleen hakusanaksi ’giraffe head’ – siitä saa melko hyvän käsityksen. Julia ei valitettavasti ole yhtä hyvä näiden kaikenmaailman lautojen kanssa kuin minä. Olisi kiva mennä välillä vähän kovempaa asfaltilla, tai uida isoihin aaltoihin, mutta aina se jää rantahiekkaan pyörimään, tai odottamaan skeitin päällä tuulenpuuskan antavan vauhtia.
On se silti ihan kiva. Vaikka herääkin aivan liian myöhään.


Kirjoitan teille tätä blogia, koska Julia pakottaa ja ehkä joskus itsekin tajuan, että olen mielettömän hauska, fiksu, kaunis, ihana, osaan kuvata, olen maanläheinen, elämänviisas, ainutlaatuinen, vahvin ihminen kenet Julia tuntee ja minulla on niin paljon annettavaa etten koskaan edes tule tajuamaan sitä itse. Asun myös mielettömän kauniissa maisemissa ja olisi miltei rikos olla ottamatta täältä kuvia päivittäin ja laittamatta niitä tänne kaikkien vapaasti katseltavaksi.

😉 Love you!
Terveisin. Julia


                                www.saarailona.com

 



Saara on siis huipputyttö ja kaiken sen lisäksi, että oikeasti uskon Saaran kirjoittavan mielenkiintoista blogia teille, oli minulla tietysti oma lehmä ojassa tämän blogin kanssa. Saan nyt kuulla kuulumisia kuvien kera päivittäin nätisti blogiin tiivistettynä!
Vaikka whatsapp-viestit ja fb:n tiuhaan täyttyvä inboxikin on kiva, niin näin tuntuu kuin voisin melkein itse olla Etelä-Afrikassa Saaran kanssa 🙂

 

P.s hieman myöhemmin esittelen teille vielä siskoni blogin. Sitä Oona kirjoittaakin puolestaan sitten Kanadasta käsin, mutta palataan siihen vielä kokonaan omassa postauksessa.

 

Ihanaa vuotta 2015.

Valitettavasti minulla ei ole meidän uudenvuoden juhlista kuvia kuin alku-illasta. Tietenkin heti vieraiden tultua kamera unohtui yläkertaan ja aika kului kuin siivillä. Ilta oli ihanan lämmin ja vieraita juuri sopiva määrä. Mahduimme kaikki terassille, minne Ryan oli tuonut alakerrasta kaikki musiikkivehkeensä. Siinä sitten innostui vieras jos toinenkin muutaman viinilasin jälkeen laulamaan ja soittamaan. Itse koin löytäneeni sisäisen rumpalini ja soitin varmaan tunnin rumpuja! Silloinhan mielestäni tämä sekaorkesteri kuulosti mahtavalta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna – voi naapuri raukkoja 😀

Bändin lisäksi innostuimme myös tanssimaan, jotkut jopa uimaan ja näimme muutaman ilotulituksenkin. Se oli tosin kummallista, en ole koskaan ollut ns. Ilotulituksien yläpuolella. Saaran ja Ryanin asunto on niin korkealla, että kaupungista ammutut raketit poksahtelivat pikkuisina siellä jossain alhaalla.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava ilta ja ihanaa aloittaa vuosi 2015 juuri täältä ja näiden ihmisten seurassa.