Blockit oli tänä vuonna parhaimmasta päästä. En tiedä johtuiko se super aurinkoisesta säästä, vai niistä kaikista triljoonasta ystävästä, tutusta, puol tutusta ja uusista tuttavuuksista mitä Tampereelle oli laillamme Helsingistä vyörynyt. Toki järjestelyt olivat myös kohdillaan, ruoka hyvää ja artisteilla mieletön energia lavalla.

 

Ilta meni nopeasti eteenpäin, musiikki pauhasi ja muutama tanssiaskelkin tuli pompittua siellä täpötäydessä yleisössä. Välillä huomasin tosin kaipaavani kaiken sen hulinan keskellä omaa rauhaa – ihan kuin olisin jo ihan vanhus – ja etsin oman rauhaisan nurmikkopläntin jostain sivusta. Siinä oli ihana makoilla ystävän kanssa, jutella ja katsella taivasta.  Kerätä voimia ja lähteä taas keskelle sitä hulinaa.

 
 

Oli ihan mielettömän kiva lauantai kaiken kaikkiaan ja tuntuu ettei festari-intoni ole vielä laantumassa. Tänä viikonloppuna olisi vielä flow ja vaikka minulla ei ole edes vielä lippuja, olen melko varma että löydän itseni sieltä viimeistään sunnuntaina!

 

Ihanaa viikonloppua. 

 

 

Paita – Givenchy
Shortsit – Zara
Aurinkolasit – Le Specs
Reppu – HM
Kengät – Converse 

Oli ihana käydä taas pitkästä aikaa Hangossa. Pitkästä aikaa tarkoittaa tässä kohtaa kahta vuotta. Ennen kävin siellä vähintään sen kerran kesässä. Milloin ystävän mökillä, toisinaan viettämässä juhannusta, joskus juhlimassa regatassa. Hankoon liittyy niin hyviä muistoja ja ainoastaan pelkkiä niitä. Mikä siinä on, että siellä on aina niin hauskaa?

 

Ja vaikka tälläkin kertaa oli tuiki tavallinen heinäkuinen maanantai, riitti meillä neljällä tytöllä naurua, kommelluksia, hyvää ruokaa ravintola Kök:ssä, yllättävää tanssimista illalla ja taas repullinen hauskoja muistoja, millä jaksaa taas seuraavaan Hangon kesään. Milloin ikinä se nyt sitten koittaakaan taas. 
 

 

Majoituimme tuolla muuten uudessa hauskassa hotellikonseptissa, mutta siitä sitten oma postaus vielä myöhemmin 🙂  Nyt ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille. Minä koitan mennä nopeasti aamulenkille, ennen kuin tulee liian kuuma!

 

Palataan vielä hetkeksi sinne tien päälle, tai oikeastaan pikku matkamme määränpäähän Sieravuoreen. Tästä paikasta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta yllätyin positiivisesti kun pyllähdimme yhtäkkiä autiolle rannalle, ja ison kirkkaan järven eteen. Ranta oli autio siinä mielessä, että olimme siellä ainoat, mutta se oli myös samalla jonkinnäköinen vesiurheilukeskus ja eiköhän siellä pitänyt sitten ajella muutamalla vesijetillä ja tasapainoilla taas sup-laudoilla.  

 

Huomasin kuiskaavani Laurin korvaan vesijetin kyydissä, että ei tarvitse mennä niin lujaa. Me ei edes menty lujaa, mistä lähtien olen ollut näin säikky? Tuntuu kuin päivä päivältä pelkään aina vain enemmän korkeita paikkoja, pimeää ja nyt jotain vettäkin, ehkä pitäisi mennä taas pian pyörittämään sitä kenoarvontaa sinne Etelä-Afrikan hyytävään haikala aallokkoon niin ei pienet peilityynet suomen järvet pelota 🙂

 

 

Joka tapauksessa, Sieravuori oli minusta kiva paikka.