Muutamana aamuna olen herännyt täällä matkalla jet lageissani niin aikaisin, että aurinko ei ole edes vielä noussut. Nälkä kuitenkin kasvanut kurnivaksi yön aikana, koska mahani on ollut selvästi vielä suomen ajassa. Se elää jo lounasaikaa ja huutaa ruokaa.

Läheiset kahvilat eivät ole vielä lähimaillakaan avaamassa oviaan, mutta onneksi hotellin huonepalvelulappunen kertoo, että aamiaista tarjoillaan aamuviidestä lähtien. Pikainen soitto respaan, missä aamiaistoiveet ottaa vastaan pirteän kuuloinen työntekijä. Mutta mitä haluankaan? Munia, pekonia, pannareita, jogurttia, hedelmiä, kahvia, mehua, perunoita! En ole koskaan ollut nälkäisenä hyvä valitsemaan, joten tilaukseni saattavat välillä olla vähän ahneita.

 

Mutta mikä onkaan rentouttavampaa, kuin syödä maukasta aamiaista sängyssä, eikä ole kiire mihinkään! Telkkarista tulee kanadalaisia piirrettyjä, mainosten aikana vaihdan ruokakanavalle, juon varmaan pannullisen kahvia, syön melkein kaiken tilaamani ruoan ja katselen miten mieletön purppuranvärinen auringonnousu näkyy ikkunastani.
Täydellinen aamu.

Kun katsoo Calgarystä kauas horisonttiin, näkee vuoria ja minähän rakastan vuoria, niissä on jotain maagista, mahtipontista upeutta. 

Tiistaina pakkasimme sitten auton ja lähdimme kohti näitä vuoria. Olin super innoissani! Päämääränä vuoristokylä Banff. Pelkkänä sananakin vuoristokylä on jotenkin ihana, tunnelmallinen.
Ja Banff oli juuri sitä. Kaunis pieni kylä, minkä pääkadulla oli vieretysten pieniä rakennuksia, kauppoja, kahviloita ravintoloita. Taustalla komeili vuoret ja vesi virtasi joessa kirkkaana.

 

Toki Banffissa oli myös paljon turisteja, mutta se ei haitannut, nimittäin ravintolatarjonta turisteille oli loistava. Olin aivan haltioissani ensimmäisen ravintolan Maple Leafin Halibut kalasta. Myös ystäväni kanapasta oli ehkä yksi maukkaimpia maistamiani. Ajattelin ensin, että meillä taisi käydä vain hyvä tuuri, mutta seuraavana iltana kreikkalaisen ravintolan Balkanin ruoka hurmasi jälleen meistä jokaisen. Pieni pala Kreikkaa Kanadalaisessa vuoristokylässä, onhan se vähän hassua, mutta tunnelma siellä oli ihan katossa. Ruokia liekitettiin teatraalisesti tarjoilijoiden huutaessa opa! Jopa lautasia rikottiin perinteiseen kreikkalaiseen tapaan ja talo oli ihan täynnä hilpeitä illallisseurueita.

Saimme jopa treffikutsun. Ilmeisesti Google translaten avulla suomeksi kirjoitetun lappusen poikaseurueelta. Tarjoilija toi sen pöytäämme ja vaikka emme siihen myöntävästi vastanneetkaan, vilkutettiin meille lähtiessämme iloisesti sieltä ravintolan poikien takapöydästä.

 

Ihmiset olivat kyllä hassuja ja mukavia ja Banff mielestäni niin hauska paikka. Aivan ihana kokemus.
 

 

                       
                            Takki: Zara // Hattu: H&M // Housut: BikBok // Kengät: Acne // Huivi: Acne // Laukku: Alexander Wang

Kun juodaan lattea katukahvilassa Sohossa, ajetaan ruuhkassa kentälle New Yorkissa, odotetaan aamiaista ravintolassa vuoristokylässä, jonotetaan kaupassa, rentoudutaan hotellihuoneen pehmeällä sängyllä – silloin voi pikaisesti vierailla Istagramissa.

Välillä matkalla en ehdi olla koneella ollenkaan, välillä en edes halua, mutta tuo pieni älypuhelin saa useammin olla kourassa. Tykkään selailla ystävieni kuulumisia, katsella inspiraatiokuvia ja päivitellä enemmän reaaliajassa myös oman loman tapahtumia.

 

Tuntuu, että Instagram on koko ajan vain enemmän menossa mukana, joten siksi tulinkin pikaisesti vinkkaamaan, että välillä kun täällä on hiljaista, voi kuitenkin Istagram tilin puolella paljonkin tapahtua 🙂

 

                               Instagram @juliatoivola