Postaus toteutettu yhteistyössä Hoitola Kurvilan kanssa*

 

Muistan kun ensimmäisen kerran havaitsin pakaroissani muhkuroita.
Mistä ne tuli? Ehkä se on ikä, ehkä pitäisi tehdä enemmän pakaralihaksia, onkohan ruokavaliossa liikaa herkkuja? Asia on varmasti korjattavissa.

No eipä ollut. Tästä on jo vuosia, eikä minulla ollut aavistustakaan mitä selluliitti todellisuudessa edes oli, tiesin vain että se tuntui olevan naisille kirosana ja että sellaista ei muka saisi olla. Olinpa hölmö!
Pakaralihaksia tehtiin, ruokavaliokin pysyi suht terveellisenä, mutta muhkuroita vain lisääntyi. Ja lisääntyi.  

Olen aina ollut hoikka ja urheillut, joten aluksi en ihan tajunnut miksi takapuoleni näytti pullataikinalta johon jauhot eivät ole sekoittuneet kunnolla. Aloin olla tietoinen missä valossa ja asennoissa selluliitti tuli näkyviin rannalla ja kuvissa. Viskasin jopa piukimmat farkkushortsit kirpparikasseihin ja välttelin minihameita. En todellakaan olisi luullut olevani se tyyppi joka antaisi vähääkään jonkun selluliitin haitata minua. Miksi asia niin vaivasi minua? Mistä ihmeestä selluliitti tulee, onko se paha asia ja onko oikeasti sen pois saamiseksi olemassa mitään keinoja?
Googlettelin tuloksetta. Erilaisia hoitoja oli pilvin pimein, mutta niin oli myös palautetta näistä hoidoista. Toimisiko oikeasti mikään? Olisiko sillä edes väliä? Onko turhaa testata kalliita hoitoja. Annoin asian olla.

Kunnes ystäväni kehui erästä paikkaa missä oli käynyt selluliittihoidossa. Hoitola Kurvila. Paikan omistaja Nina Lätti tuntui erittäin paljon asialle omistautuneelta (Kurvila on ollut jo lähes 30 vuotta toimimassa selluliitin poistamiseksi ja Nina on tuon hoitokonseptin kehittäjä). Laitoin  meiliä ja varasin ajan ilmaiseen 30 minuutin näytehoitoon.

Kun ensimmäisen kerran astuin hoitolaan jännitti. Hoitola sijaitsee Leppävaarassa nostalgisessa kauppakeskus Galleriassa. Kurvila ei ollut tyypillinen kauneussalonki, vaan rehellinen selluliittihoitola asiaa yhtään kaunistelematta. Pukuhuoneessa riisut itsesi alusvaatteisillesi ja astelet ujona Ninan eteen. 

Jos joku, niin tää tyyppi on varmasti nähnyt paljon pakaroita, mietin, kun heitin kylpytakin penkille ja kuulin tuomioni omasta selluliittitilanteesta.
Turhaa jännitin. Vaikka selluliittituomio oli, että kolmannen asteen selluliittia on molemmissa jaloissa, oli ensimmäinen käynti todella positiivinen ja hoitopöydällä oli helppo olla.

 

Esimerkkikuva siitä miten filttereillä, asennolla, oikeilla kulmilla, sekä valoilla ja varjoilla saa paljon ”piiloteltua”.

 

 

Sain kuulla kaiken selluliitista.
Tiesittekö, että selluliitti on hormonitoiminnasta johtuvaa sidekudoksen veltostumista ja naisilla tämä sidekudos veltostuu enemmän, koska kuukautisten aikana keho valmistautuu mahdolliseen raskauteen venymällä. Faktahan on siis se, että joka vuosi olemme yhä vanhempia, ja vanhetessa sidekudokset löystyvät. Joka kuukausi meillä on kuukautiset, jotka veltostuttavat sidekudosta, uhkimme ja puhkimme salilla kuinka paljon tahansa.
Tämä on myös se syy, miksi miehillä ei ole yhtälailla selluliittia kuin naisilla. 

Kun monta vuotta venytään, ei siitä ihan lopullisesti koskaan takaisin palauduta. Normaalisti kehon omat lihaspumput saavat lymfasuonissa virtauksen aikaiseksi, mutta sidekudoksen antaessa periksi, pumpun teho lakkaa; näin sekä nesteet että kuona-aineet alkavat kerääntyä ja kun rasvasolut vielä turpoavat huonon aineenvaihdunnan seurauksena, selluliitin muodostuminen tiettyihin paikkoihin on jo hyvällä mallilla.

 

 

Hoito ei sattunut ollenkaan lähinnä tuntui rentouttavalta ja välillä kutittelevalta. Minulle tehdyssä hoidossa oli yhdistelmä lymfaa, kavitaatiota sekä ultraäänihoitoa.
Ninan kanssa oli mukava jutella. Tuntui kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja. Puhuimme ammatistani ja Nina ehdotti yhteistyötä, mikä kuulosti minusta myös loistavalta idealta. Mitä enemmän olen lukenut ja kuullut selluliitista, olen halunnut kumota sen myytin, ettei sitä muka olisi suurimmalla osalla naisista. Selluliittia on myös hoikilla ja jopa urheilijoilla, eikä minua enää haittaa yhtään myöntää, että sitä löytyy runsaasti myös omista pakaroista.

Selluliitin lisäksi minulta löytyy myös raskausarpia. Monet ystäväpiirini tytöistä ovat nyt mielenkiinnosta käyneet testaamassa hoitoa Kurvilassa ja joillain on näkynyt heti hyvin tuloksia. Itselläni selluliitti tuntui olevan paljon tiukemmassa ja vaati lukuisia hoitokertoja. Paikat olivat ihan tukossa. Vaikka selluliittia lähtikin hoidossa, raskausarpien takia iho näyttää pakaroissa edelleen hieman epätasaiselta. Näyttäkööt, se on ihan ok. Säännölliset käynnit Kurvilassa saivat minut myös miettimään, että miksi juuri minulla on selluliittia mutta esim. Isosiskollani eikä edes äidilläni ole yhtälailla? Minulta meinasi tippua silmät päästä kun olimme perhelomalla Kanadassa ja minulle valkeni että olen perheemme ainoa kunnon muhkurapakara 😀 

Useimmiten kun perintötekijät ja elämäntavat vaikuttavat siihen, kuinka aikaisin selluliittia näkyy. Olin ymmälläni – mistä voin ”syyttää” omia muhkuroitani jos urheilen, syön terveellisesti, eikä perintötekijöihinkään ole tässä tilanteessa katsomista. Onko se istumatyö, liian vähäinen vedenjuonti, aineenvaihdunta?
Ninan kanssa mietimme voisiko osasyy olla siinä että en ole palutunut treeneistäni kunnolla. Jos vedän kunnon maitohappotreenin niin sehän voi jopa joissain tapauksissa pahentaa tilannetta. Lihakset on palauteltava huolella, jotta kudos ei happamoidu lisää nimittäin selluliitti on jo lähtökohtaisesti itse hapanta kudosta.

 

Raskausarvetkin ovat hyvin yleisiä, eikä mielestäni edes yhtään pahannäköisiä. Niitä nyt vain on. Mielestäni on hyvin virkistävää, että moni verkkokauppa on ottanut käytännökseen, olla photoshoppaamatta mallien raskausarpia pois. Pitäisi itsekin useammin vain rohkeasti näyttää niitä kuvia, missä ne ovat näkyvillä eikä valita aina tänne niitä parhaimpia kiiltokuvia.

 

 

Palautuminen on siis tärkeää ja pakko myöntää, että olen lintsannut tällä saralla. Voiko olla mahdollista, että olen treenannut itselleni lisää selluliittia? Tiedä sitten mikä oli lopullinen syy, tämä Selluliitti-Scherlockin laski jo suurennuslasinsa pois pakarasta. Olen tullut jo aikoja sitten siihen tulokseen, ettei asiasta todellakaan kannata stressata (stressikin kun kuulemma lisää selluliittia). Selluliitti on hyvinkin normaalia ja sitä saakin olla. Tarkoitus ei ole tällä postauksella kehoittaa ihmisiä  hankkiutumaan heti eroon selluliitista. Päin vastoin, haluan tuoda esille, että sitä on suurimmalla osasta naisia. Sitä on myös minulla eikä se ole mikään häpeilyn asia.
Jos kuitenkin hoito on jo ollut pitkään mielessä, niin tässä on kehuja saanut hoitola. Ei siitä selluliitista tarvitse kokonaan eroon päästä, mutta jotkut kokevat että on hyvä laittaa kuona-aineet liikkumaan tukkoutuneissa putkistoissa ja sitä kautta on sitten itsellään parempi olla.

Itsekin olen iloinen, että olen päässyt hieman jyvälle asiasta ja kävin hoidossa avittamassa sidekudoskerroksen tulehdusta ja tukkeutuneiden solujen aineenvaihduntaa ja hapensaantia. Koin hoidon enemmänkin kehon huoltona. Nyt veri kiertää paremmin ja jalat tuntuvat kevyemmiltä. Nyt kun tiedän mitä selluliitti oikeasti on, on helpompi myös pitää huolta omasta kehosta.

 

Tämä tarkoittaa:

  • Hieman hellempää treeniä
  • Kunnon palutumista ja venyttelyä
  • Syön puhdasta, ravinnerikasta ruokaa säännöllisesti
  • Käyn ylläpitävissä hoidoissa Kurvilassa
  • Vähemmän stressiä, enemmän laadukasta unta
  • Vältän passivisena oloa ja liikaa istumista
  • Vältän kireitä housuja. Olen aina inhonnut pillifarkkuja ja nyt kun tiedän niiden häritsevät ongelma-alueiden verenkiertoa (varsinkin istuma-asennossa) voin hyvillä mielin hengailla löysissä ja mukavissa housuissa.
  • Juon todella paljon vettä. Joka päivä. 2-3 litraa on hyvä.
    Hoidon jälkeen vesi on todella tärkeää, nimittäin lymfaneste on jo valmiiksi proteiinipitoinen joten kun jotain irrotetaan kudoksista ja se siirtyy lymfanesteen joukkoon, paksuuntuu neste ja muuttuu hankalakulkuiseksi ilman vedellä tehtävää laimennusta.

 

 


ALENNUS

Mainitsemalla nimeni Julia Toivola, saat valitsemastasi hoidosta alennusta -20%
(Alennus voimassa tämän vuoden loppuun).

Ajan voit varata soittamalla numeroon
Nina Lätti
puh: 09 – 541 7270
Tai laittamalla sähköpostia Kurvilan sivuilta täältä.

Tulkaa ihmeessä kertomaan jos käytte hoidossa, olisi kiva kuulla teidän kokemuksia 🙂

Tags:

Kaupallisessa yhteistyössä Vichyn kanssa*

 

Iho on elimistön suurin elin. Tiedättekö, että se painaa lähes kolme kiloa ja sillä on joku triljoona erilaista tehtävää. Ihan omat to do -lappuset hoidettava, joissa lukee ainakin, että suojaa tota tyyppiä nyt taas auringolta ja osallistu sen lämmönsäätelyyn. Kerää sitä D-vitamiinia, suojaa infektioilta, saasteilta ja ties miltä ulkoisilta urpoilta. Muista toimia aistielimenä ja välitä hermopäätteiden kautta aivoihin aistimuksia. Älä unohda viestiä tunteista. Haha nyt se näki jonkun söpön pojan – pistetääs poskille vähän punastusta.

Usein unohdamme, että iho on elävä, aktiivinen elin. Aika fiksu ja kiva kaveri jos tarkemmin mietitään. 

Jokaisen meidän iho toimii hieman eri tavalla ja itse olen huomannut, ettei oma ihoni pysty hektisessä elämässä, reissuissa, sekä kaupungin sykkeessä ihan parhaimpana versionaan pelkillä omilla avuilla. Se alkaa nopeasti näyttämään uupumisen merkkejä. Jos on liikaa hommia on pian ihokin ihan burn outin partaalla. 

Siksi pyrinkin auttamaan ihoani parhaiten sisäisesti hyvän ravinnon ja runsaan veden juonnin kautta, mutta myös ulkoisesti hellävaraisten kosteuttavien ja suojaavien tuotteiden avulla. 

 

 

Kauppojen hyllyillä on valinnan varaa vähän liiaksikin. On naamioita, kuorintoja, hoitovesiä, kasvovesiä, tippoja, buustereita, rasvoja, voiteita, geelejä, seerumeita! On ihana helliä kasvoja milloin milläkin täsmätuotteella, mutta nyt ollaan jo aika monta viikkoa menty yllättävän kevyellä varustuksella. Testissä on nimittäin ollut uusi todella hyväksi todettu ja paljon kehuja saanut Vichyn Minéral89 vahvistava tiiviste. Testijakso on ollut hyvin reissupainoitteinen ja meikkipussissa onkin kulkenut mukana vain tämä Mineral 89, sekä Vichy Slow Age päivävoide + aurinkorasva.

Aika luottavaisin mielin olen mennyt jos ajatellaan, että ihoni on kuitenkin kohdannut niin Samuin auringon, kuin Bangkokin saasteet. Siinä välissä vielä lentokoneen kuivan ilmaston, mistä päässyt taas paistattelemaan moneksi päivää huokosiaan Turkin purjehdusreissulle. Hyppinyt suolaiseen meriveteen ja hengaillut päivät pitkät veneen kannella. Ja tiedättekö mitä? Ei minkäänlaista kuivuutta, tai oireilua. Iho on näyttänyt läpi maiden ja mantereiden hyvinvoivalta ja kirkkaalta.

Veikkaan, että VICHY MINÉRAL 89  on tehnyt tehtävänsä. Tuote kun kosteuttaa, sekä vahvistaa ihoa ulkoisia haittatekijöitä vastaan ja tuntuu oikeasti suojaavan ihoa todella hyvin kaikilta niiltä ”ulkoisilta urpoilta”.

Minéral 89 sisältää nimensä mukaisesti 89 % Vichy Thermal Spa -lähdevettä (joka sisältää 15 mineraalia), sekä hyaluronihappoa ja yhdessä nämä 

  • Vahvistavat
  • Kosteuttavat
  • Estävät saastehiukkasten tarttumista iholle
  • Sekä edesauttavat ihon luonnollista täyteläisyyttä ja antavat iholle raikkaan hehkun.

 

 

Mineral89 on päivittäiseen käyttöön tarkoitettu vahvistava nestemäinen tehotiiviste, joka sopii kaiken ikäisille ja kaikille ihotyypeille. Apoteekkituote joka ei sisällä parabeeneja ja on täysin hajusteeton.

Sopii täydellisesti täydentämään ihonhoitorutiinia. Levitä 1-2 pisaraa aamuin illoin puhdistetuille kasvoille ihonhoitorutiinin ensimmäisenä vaiheena 🙂 

Onko teille tämä tuote jo tuttu? Mitä tykkäsitte?
Tuote löytyy apteekista (alennetulla hinnalla) TÄÄLTÄ.

Tags:

 

Vierailin Cosmopolitan kesänumerossa muutamasivuisessa kauneushaastiksessa. Aika paljon tuli avattua siinä juttuja, joten ajattelin, että olisi kiva tuo juttu tänne blogiin myös kopsata 🙂

 

COSMOHAASTIS

 

Aikuisiän akne pakotti bloggaaja Julia Toivolan lisäämään pakke­li­ker­rosta ja piilottelemaan hiustensa takana. Nykyään hän arvostaa hyvää ihoaan ja pitää kiinni luonnollisesta meikki­tyy­listään. 

Ei tren­di­vil­li­tyk­sil­le

”Olen vuo­sien ai­ka­na op­pi­nut tun­te­maan omat kas­vo­ni ja sen, mil­lai­nen meik­ki tai mil­lai­set sä­vyt mi­nul­le so­pi­vat. Olen tark­ka loo­kis­ta­ni: jos jos­kus me­nen nai­mi­siin, teen meik­ki­ni it­se. Ar­ke­na ta­put­te­len kas­voil­le CC-voi­det­ta ja au­rin­ko­puu­te­ria ja ra­jaan huu­let Lancô­men luot­to­ky­näl­lä. Har­jaan myös kul­mat, sil­lä pit­kät kul­ma­kar­va­ni so­jot­ta­vat muu­ten min­ne sat­tuu. Ar­jes­sa meik­kaan ihan sama -asen­teel­la, mut­ta ulos läh­ties­sä tyk­kään ve­tää pi­dem­män ri­tu­aa­lin. Sil­loin­kin riit­tää puo­li tun­tia. Li­sään luo­mi­vä­riä, va­lit­sen peit­tä­väm­män meik­ki­o­vi­teen ja piir­rän ka­ja­lil­la utui­set ra­jauk­set sil­miin. Poh­jus­tus on myös tär­ke­ää sil­loin, kun tie­tää, et­tä on tu­los­sa pit­kä päi­vä.

Suo­sin omaa meik­kaus­tyy­li­ä­ni en­kä läh­de mu­kaan uu­sim­piin tren­dei­hin. Glow-meik­ki näyt­tää ihol­la­ni ras­vai­sel­ta, ei­kä mi­nun kan­na­ta ko­ros­taa kas­vo­je­ni kum­pui­le­vaa luus­toa ko­ros­tus­tuot­teil­la. Tum­mat huu­li­pu­na­sä­vyt ei­vät sovi mi­nul­le lain­kaan, kier­rän kau­kaa myös vä­ril­li­set rip­sa­rit ja lii­an pu­ner­ta­vat luo­mi­vä­rit. Ne saa­vat mi­nut näyt­tä­mään sil­tä kuin mi­nul­la oli­si sil­mä­tu­leh­dus. Kos­ka en ole niin ko­kei­lun­ha­lui­nen, meik­ki­mo­kia tu­lee vain har­voin. Tyy­lil­li­ses­ti nii­tä syn­tyy enem­män. On­nek­si olen op­pi­nut, et­ten läh­de enää mu­kaan ihan jo­kai­seen kuk­ka­kuo­siin.

Meik­ka­sin en­sim­mäi­sen ker­ran kuu­den­nel­la luo­kal­la, tuo­te tai­si ol­la nu­den­vä­ri­nen huu­li­pu­na. Lap­se­na synt­tä­rei­de­ni ko­ho­koh­ta oli, kun sain kos­me­to­lo­gi­na työs­ken­te­le­väl­tä tä­dil­tä­ni meik­ke­jä. Sääs­tin hä­nen pa­ket­tin­sa ai­na vii­mei­sek­si. Tes­ta­sin in­nois­sa­ni kaik­ki mei­kit ja tu­tus­tuin jo sil­loin kalliimpiin merk­kei­hin.

Koen, et­tä hyvä naa­ma- ja hius­päi­vä tuo ai­ka pal­jon it­se­var­muut­ta. Olen ujoh­ko ih­mi­nen: jos ot­sas­sa­ni on hir­veä fin­ni, en to­del­la­kaan kul­je ka­dul­la pää pys­tys­sä. On­nis­tu­neel­la mei­kil­lä, tu­kal­la ja asu­ko­ko­nai­suu­del­la on pal­jon me­ne­väm­pi olo.

Kär­sin pa­ri­kymp­pi­se­nä ai­kui­si­än ak­nes­ta, ja yri­tin peit­tää huo­noa iho­a­ni run­saal­la pak­ke­li­ker­rok­sel­la. Ny­ky­ään less is more. Ys­tä­vä­ni­kin ovat kom­men­toi­neet et­tä on iha­naa, et­ten meik­kaa enää niin pal­joa.”

 

Pii­los­ta fin­nien kans­sa

”To­del­la vah­va Ro­ac­cu­tan-an­ti­bi­oot­ti­kuu­ri oli ai­noa, joka aut­toi ai­kui­si­än ak­nee­ni. Pro­ses­si oli hur­ja. Kol­men kuu­kau­den kuu­ri kui­vat­ti jo­kai­ki­sen li­ma­kal­von kro­pas­ta­ni, pys­tyin jopa re­pi­mään huu­lis­ta­ni nah­kaa. Olin kui­ten­kin on­ne­kas, et­tä sain ak­nen en­sim­mäi­sel­lä kuu­ril­la ko­ko­naan pois, sil­lä mo­nel­la ak­ne pa­laa vuo­den pääs­tä uu­des­taan. En­nen Ro­ac­cu­ta­nia ko­kei­len ihan kaik­kea. Muu­tin ruo­ka­va­li­o­ta­ni, pop­sin eri­lai­sia vi­ta­mii­ne­ja, ko­kei­lin ke­vy­em­pää an­ti­bi­oot­ti­kuu­ria ja kai­ken maa­il­man voi­tei­ta. En kui­ten­kaan an­ta­nut ak­nen syö­dä it­se­tun­to­a­ni tai lan­nis­taa mi­nua. Tie­sin, et­tei se ol­lut täy­sin mi­nun kä­sis­sä­ni. En ha­lun­nut, et­tä iho-on­gel­ma­ni me­ni­si myös mie­le­ni syö­ve­rei­hin. Yri­tin vain elää ak­nen kans­sa ja tais­tel­la sii­tä eroon.

Olin hyvä peit­te­le­mään ak­ne­a­ni. Pai­sei­ta ei iki­nä tul­lut koko kas­voi­hin, vaan ai­na toi­sel­le puo­lel­le. Pei­tin ne pit­käl­lä tu­kal­la­ni, ja sii­tä al­koi myös tu­pee­raus­kau­si. Mitä enem­män hiuk­sia, sitä vä­hem­män ihoa nä­kyi. Ja jos fin­ne­jä il­mes­tyi ot­saan, leik­ka­sin ot­sa­tu­kan. Se oli kuin hide and see­kiä fin­nien kans­sa!

Kos­ka mi­nul­la on ar­peu­tu­va iho, ak­ne jät­ti kas­voi­hi­ni pal­jon kuop­pia ja ar­pia. Kä­vin la­ser­hoi­dois­sa ja tes­ta­sin mik­ro­neu­laus­ta. Ne aut­toi­vat, mut­ta vas­ta mo­nen hoi­to­ker­ran ja ke­vy­em­män kuk­ka­ron jäl­keen. Opin ko­ke­muk­sen jäl­keen ar­vos­ta­maan hy­vää ihoa. Aloin mei­ka­ta vä­hem­män ja tot­tua sii­hen aja­tuk­seen, et­tä näy­tän hy­väl­tä myös il­man meik­kiä.

 

Mei­kin­puh­dis­tus­ru­tii­ni­ni ei ole 15-vai­hei­nen, vaan ve­dän pe­rus­put­sa­ril­la, kas­vo­ve­del­lä, sil­mä­nym­pä­rys­voi­teel­la, see­ru­mil­la ja kas­vo­voi­teel­la. Li­säk­si kuo­rin kas­vot ker­ran vii­kos­sa. Ihon­hoi­dos­sa suo­sin no­peut­ta ja te­hok­kuut­ta. Kär­si­väl­li­syy­te­ni ei rii­tä esi­mer­kik­si puo­len tun­nin kas­vo­naa­mi­oi­hin. Olen jo siir­ty­nyt an­ti-aging-tuot­tei­siin, sil­lä mitä van­hem­mak­si tu­lee, sitä enem­män pi­tää pi­tää huol­ta ihos­taan. Suh­tau­tu­mi­nen omaan ul­ko­nä­köö­ni on muut­tu­nut pal­jon ren­nom­mak­si ja sal­li­vam­mak­si. Ar­vos­tan sitä, mitä mi­nul­la on ja olen op­pi­nut ra­kas­ta­maan it­se­ä­ni. Jos ei ole si­nut it­sen­sä kans­sa tai jos jo­kin asia häi­rit­see, se nä­kyy ki­lo­met­rien pää­hän. Mie­luum­min otan asen­teen, et­tä tämä on se, mitä mi­nul­la on ja täl­lä minä nyt rok­kaan.”

 

Mys­ti­nen hiu­son­gel­ma

”Mi­nul­la on me­neil­lään stres­si­poh­jai­nen hius­ten­läh­tö­kau­si. En ole stres­saa­va ih­mi­nen, mut­ta en kek­si mi­tään muu­ta­kaan syy­tä. Tyy­ny­lii­na on aa­mul­la täyn­nä hiuk­sia, ja kun ha­ron sor­mil­la­ni hiuk­si­a­ni, kou­raan jää kun­non tuk­ko. Sa­no­taan, et­tä on nor­maa­lia, jos kä­teen jää ve­tä­es­sä vii­si hius­ta, mi­nul­la jää 50. Kun ta­ju­sin on­gel­man, aloin syö­dä en­tis­tä ter­veel­li­sem­min ja jä­tin pois tuot­teet, jot­ka ra­sit­ti­vat pää­nah­kaa­ni. Esi­mer­kik­si kui­va­sam­poo on mi­nul­le eh­do­ton no-no. Se kui­vat­taa pää­nah­kaa­ni ihan älyt­tö­mäs­ti. Ar­ki­sin en enää föö­naa tuk­kaa­ni, käy­tä mi­tään muo­toi­lu­tuot­tei­ta tai ra­si­ta hiuk­si­a­ni lait­ta­mal­la nii­tä kiin­ni. Vaih­doin sam­poot hel­lä­va­rai­sem­piin ja li­sä­sin vi­ta­mii­ne­ja sekä si­säi­ses­ti et­tä ul­koi­ses­ti. Olen myös yrit­tä­nyt ol­la ot­ta­mat­ta on­gel­mas­ta li­säst­res­siä. Kyl­lä se täs­tä.

Pe­rus-Ju­lia on lai­tet­tu­na ai­na sa­man­nä­köi­nen: tuu­hea si­vu­ja­kaus ja vä­hän lai­nei­ta. Ar­ki-Ju­lia sen si­jaan voi ol­la mitä ta­han­sa. Mi­nul­ta ei löy­dy vil­liä hius­his­to­ri­aa. Olen kan­gis­tu­nut kaa­voi­hi­ni ja juur­tu­nut kul­tai­siin rai­toi­hi­ni. Tei­ni­nä vär­jä­sin blon­dik­si kau­pan hius­vä­ril­lä, ja lop­pu­tu­los oli kel­tai­nen ja kau­hea. Se on vil­lein ko­kei­lu­ni. Olen huo­man­nut, et­tä hiuk­sis­sa­ni pi­tää ol­la juu­ri tiet­ty ba­lans­si tum­maa ja vaa­le­aa. Tyvi ei saa ol­la lii­an pu­ner­ta­va vaan mah­dol­li­sim­man kyl­mä, lat­van taas tu­lee ol­la läm­min sä­vyl­tään. Luot­to­kam­paa­ja­ni on­nek­si tie­tää!”

 

Jutun voit lukea myös täältä
Teksti: Linda Forss

Kuvat 1,2,3&4: Heli Blåfield 

 

Ajattelin lisätä vielä tämän haastikseen perään tämän hetken luottotuotteita:

ORIGINS
GinZing SPF40 Tinted Moisturizer
Kesän paras tuote. Ihana sävytetty päivävoide, jossa kunnon aurinkosuoja. Muutenkin koko Origins sarja on mielestäni todella ihana.

NAKED
Basicks -luomiväripaletti
Tämä on varmasti näkynyt täällä ennenkin, nimittäin ihan paras luottoluomiväri. Täydelliset sävyt ja hyvä pigmentti. Pysyy pitkään luomissa.

ESTEE LAUDER
Double Wear (lemppari!)
Supersuosittu meikkivoide. Tämä on edelleen ehdoton luottotuote jos on pitkä ilta edessä. Toimii aina, peittää hyvin ja pysyy hyvänä pitkään.

YSL
Rouge Pur Couture (sävy: 70 Le Nu)
Jos käytän huulipunaa käytän tätä.

LANCOME
Le Lip Liner (sävy: 290 sheer rasberry)
Olen tästä ennenkin täällä kirjoittanut, mutta sama huultenrajauskynä ja sävy edelleen menossa.

ATELIER COLOGNE
Orange Sanguine
Kesätuoksu. Todella yllättävää että tykkään näin sitruksisesta tuoksusta, mutta jotenkin olen tähän ihan koukussa. Tämä tuoksuu ihan tuorepuristetulta appelsiinimehulta 🙂

ANASTASIA
Dipbrow
Tämä kulmaväri pysyy kulmissa vaikka seisoisit tunteja rankkasateessa haha. Ainakin itselläni kestää hyvin ja tykkään koostumuksesta. Dippaan todella pieneen ja terävään meikkisiveltimeen hieman medium brown -sävyä ja piirrän kulmiin ohuita viivoja.

GARNIER
UV water
Kun suosikki be3-aurinkosuihkeet loppuivat meikkikaapistani, testasin tätä pr-tapahtumasta saatua uutta uv-water aurinkosuojaa ja tykästyin sen koostumukseen. Ihanan virkistävä ja helppo levittää. Lähtee mukaan syysreissuun!

TANGLE TEEZER
Wet Detangler (lemppari!)
Ah, tämä takkuharja! Hiusteni pelastaja. Harjaan usein hiukset märkinä, koska muuten luonnonkihara pääsee valloilleen ja sitten sitä pehkoa onkin mahdotonta enää kivannäköiseksi harjata. Wet Detangler on ilmeisesti suunniteltu juuri märille hiuksille (ja tietty sopii myös kuiville) ja ainakin liukuu oman tukkani läpi kuin unelma. Tästä en  voi luopua 🙂

Tags: