KUUKAUSI KOIRANPENTUELÄMÄÄ TAKANA

 

Onko sillä kylmä, kuuma? Tikku nielussa, punkki korvassa. Analysoimme koiran käytöstä, ilmeitä. Nauramme temmellyksille ja nostamme sen köllimään väliimme sänkyyn. Puhumme työpäivän aikana puhelimessa siitä mikä meidän mielestä on Ruun lempiruoka. Opetan koiran antamaan tassua Aleksin ollessa poissa ja koen suurta ylpeyttä asiasta. Kinastelemme siitä saako vetää hihnasta ja saako sanoa ”istu” millä äänenvoimakkuudella.
Välillä unohdamme, että Ruu on koira. 

Koira joka on ollut meillä nyt tasan neljä viikkoa, mutta tuntuu tavallaan kun olisi ollut meillä aina.
Luin paljon koirakirjoja ennen pennun tuloa, ja sain niistä loistavan pohjan pennun kasvatukseen, mutta samalla koira on kyllä opettanut myös minua. Johdonmukaisuutta, kekseliäisyyttä, lempeyttä, jämäkkyyttä. Kirjat ei kerron minkälainen luonne juuri sinun tulevalla koirallasi on ja hitsi, että tästä pennusta löytyykin roppakaupalla ihanaa luonnetta. Se on rohkea, kiltti, läheisyyttä rakastava, mutta silti itsenäinen, pilke silmäkulmassa temmeltävä energiapakkaus, joka osaa kyllä vetää meitä tismalleen oikeista naruista noilla pikku karvatassuilla. Olemme joutuneet opettelemaan olemaan paapomatta sitä liikaa. Ettei koirastamme kasvaisi ihan lellivauvelia. 

 

 

Nämä neljä viikkoa ovat olleet ihanaa aikaa.
Vaikka ravaan kerrostalomme rappusia ylös alas silmät ristissä aamukuudelta koska yritän opettaa koiraa sisäsiistiksi ja tiedän että aamukakka tulee ennen auringonnousua. Vaikka juoksen ympäri asuntoa talouspaperirulla kädessä pyyhkien vahinkopissoja ja koitan olla ärsyyntymättä kun pentu näykkii varpaitani ihan piraijalauman lailla.
Kun luen isona kysymysmerkkinä pakkausselosteita lemmikkieläinkaupassa, yrittäessäni löytää koirallemme niitä parhaita luonnollisia herkkuja.
Ja kun yritän totuttaa sitä kulkemaan mukanani paikoissa, vaikka se tarkoittaa sitä, että kahvilassa en saa pennun temmellyksen vahtimisen lomassa edes huikkaa otettua tilaamastani kahvista.
Silti tämä kaikki on ollut ihanaa, yllättävän helppoa. Pentu on ollut helppo, ihana ja päiviemme suurin hymyn aihe. Tuntuu, että se on näin kliseisesti sanottuna myös tehnyt meistä vielä paremman tiimin Aleksin kanssa. Juttelemme siitä, miten emme malta odottaa, että pääsemme näkemään lisää pennun kehitystä, opettamaan sille uutta ja tekemään lisää uusia asioita yhdessä sen kanssa.

 

 

Olen yllättynyt:

•Kuinka paljon kiintymystä ja huolen tunteita pentu on saanut aikaiseksi minussa.

•Kuinka nopeasti puhelimeni kuvarulla huutaa tilanpuutetta kun se on täynnä epäselviä pentukuvia ja aivan liian pitkiä koiravideoita.

•Kuinka paljon nautin laittaa aamukahvini take away kuppiin ja kävellä koiran kanssa läheisessä puistossa auringonnousussa, ennen kuin siellä on ketään muita.

•Kuinka paljon aikaa pentu vaatii. Toki tätä osasin odottaa, mutta enemmänkin olen yllättynyt siitä, miten kiitollinen olen myös siitä, että meitä on siitä kaksi huolehtimassa.

•Kuinka nopeasti pentuun on tottunut, vaikka toki ensimmäiset päivät olivat hieman epävarmoja. Esimerkiksi neljä viikkoa sitten olin miltei soittamassa eläinlääkärille koska koira oli mielestäni liian unelias. Nyt neljä viikkoa myöhemmin tiedän sen nukkuvan useita tunteja keskipäivällä ja vain nautin tuosta ”vapaa-ajasta”.
Koiran rytmin ja tarpeet oppii tuntemaan yllättävän nopeasti.

 

Tags:
12 Comments
  • Marika
    Posted at 19:24h, 16 heinäkuun Vastaa

    Aivan ihana teksti ja ihanaa kuulla, miten pentu on valloittanut teidät täysin ❤️ itsellä kävi aikoinaan täysin samalla lailla ja kyllä se koiranpentu omistajaansa kasvattaa 💕

    • julia
      Posted at 15:53h, 21 heinäkuun Vastaa

      Niinhän se kasvattaa ❤️☺️ Ihana kuulla, että täällä niin moni jakaa samoja ajatuksia kanssani. Pentuelämän yllätyksiä ja tuntemuksdia ☺️

  • Maria Pennonen
    Posted at 10:19h, 17 heinäkuun Vastaa

    Pystyin niin paljon samaistuu sun tekstiin että ihan nauratti! Meille tuli kissanpentu juhannuksena ja on ollu samat opettelun, ihmettelyn, huolen ja rakkauden sekaiset 4 viikkoa. Olin huolesta aivan sekaisin kun pentu oli minunkin mielestä aivan liian unelias 🙈😄 ja niin hyvin ymmärrän mitä tarkoitit että teistä on tullut vieläkin parempi tiimi! Kaikkea hyvää teille, koko perheelle!

    Löysin sun blogin vasta vähän aikaa sitten ja pakko myöntää jäin ihan koukkuun. Kirjoitat niin taitavasti ja monista teksteistäsi saa inspiraatiota ja voimaa. Erityisesti tykkään sun ajoittain kantaaottavasta lähestymisestä sekä hieman huolettomasta ja jopa aavistuksen sarkastisen huumorintajuisesta kirjoitustavasta!

    • julia
      Posted at 15:52h, 21 heinäkuun Vastaa

      Ihana, ihana kommentti. Tästä tuli niin hyvä mieli, kiitos ❤️🙏🏼
      Upeaa löytää uusia lukijoita (vaikka tuntuu, että tänä päivänä harvemmin enää ihmiset eksyvät itsellensä uusien blogien pariin).

      Toivottavasti juttuni jaksavat hauskuuttaa vielä jatkossakin ja ihanaa kissanpentuarkea teille ❤️

  • Laura Linnea
    Posted at 15:44h, 17 heinäkuun Vastaa

    Kuulostaa todella tutuille ajatuksille! Meille tuli 3-vuotias adoptiokisu toukokuun lopussa. <3 Käyn juuri noita samoja vaiheita läpi hänen kanssaan, toki erona eri eläin, mutta esimerkiksi tuo jatkuva huoli ja söpöyden ihailu on täälläkin tuttua… 😀 Välillä ärsyttää, kun toinen riehuu ja sotkee paikkoja, mutta hyvin nopeasti ne ärsytykset unohtuu kun hän on taas oikein ihastuttava pikku söpöläinen, hah. Nyt on vaikea muistaa aikaa ennen kissaa, vaikka toisaalta vastahan se tuli meille. Äkkiä siitä tulee luonteva osa arkea. Ja totesin myös puhelimen kuvarullaa selatessani ottaneeni aivan liian monta kuvaa nukkuvasta kissasta eri asennoissa… 😀

    Linkkaan tohon osotteen kohdalle postauksen miten meidän kissa tuli taloon, jos kiinnostaa lukea (söpöysvarotus kuvissa!)

    Ihania päiviä sinne teidän pennun kanssa <3

    • julia
      Posted at 15:50h, 21 heinäkuun Vastaa

      haha jep 😂❤️ Aika nopeasti sitä katsoo taas ihan tällälaisella 😍😍😍 -naamalla pentua vaikka kuinka olisi ollut juuri ”niin ärsyttävä”.
      Ja ihana tarina teidän kissasta. Onpa hän kaunis 🥰

  • Outi
    Posted at 23:11h, 17 heinäkuun Vastaa

    Joko olette opetelleet yksinoloa? 🙂

    • julia
      Posted at 15:48h, 21 heinäkuun Vastaa

      Ollaan ☺️ Itseasiassa sitä ei ole edes tarvinnut sen koommin opetella. Pentu ei tunnu olevan moksiskaan jos jää yksin. Useimmiten se vaan nukkuu. Vaikka jään rappuun kuuntelemaan niin ei koskaan hauku tai inise. Tietty mitään älyttömän pitkiä aikoja pentu ei ole vielä ollut yksin, mutta pikkuhiljaa kokeillaan 🙂

  • Tintti
    Posted at 11:39h, 18 heinäkuun Vastaa

    Griffonit ❤️
    Suosittelen Jack Nicholsonin leffaa As Good as it get suomalainen nimi: Elämä on ihanaa, siinä toista pääosaa esittää grifgon ❤️😄
    Myös karvavauvat tarvitsevat paljon unta.
    Onnea uudesta perheenjäsenestä. ❤️

    • julia
      Posted at 15:47h, 21 heinäkuun Vastaa

      Kiitos ihana ☺️ Ja tuo leffa katsottiinkin heti kun tiedettiin, että meillä tulee griffon 😂😍 Ihan huikea roolisuoritus koiralta ❤️.

  • Alien
    Posted at 20:37h, 18 heinäkuun Vastaa

    Ihana teksti! Ihanaa lukea pennustanne ja seurata elämäänne sen kanssa <3 (En ole hetkeen blogiasi lukenut, mutta nytpä intouduin taas uudelleen 😀

    • julia
      Posted at 15:46h, 21 heinäkuun Vastaa

      Ihana kuulla, pitää kirjoitella siis useammin pentujuttuja ☺️ Kiitos kun kommentoit ❤️

Post A Comment